Englantia väännetään reippaasti kotoisella aksentilla



Monille suomalaisille julkkiksille nauretaan heidän onnettoman kielitaitonsa takia. Kuva surkeasta kielipäästä johtuu yleensä puutteellisesta ääntämisestä. Harvempi kiinnittää huomiota esimerkiksi sanavarastoon tai kielioppiin tuomitessaan ihmisen vieraan kielen taidot.


Turun yliopiston englantilaisen filologian assistentin Pekka Lintusen mukaan suomalaiset osaavat kieliä hyvin, mutta ääntävät hassusti. Lintunen tekee parhaillaan väitöskirjaa suomalaisten englannin ääntämisestä.

- Ääntäminen on eräänlaista hienosäätöä. Esimerkiksi minulla on huono sanavarasto, mutta olen harjoitellut ääntämistä. Sillä pystyy aika hyvin bluffaamaan itselleen hyvän kielitaidon, Lintunen paljastaa.

Lintusen mukaan ääntäminen saattaa opettajista vaikuttaa toisarvoiselta. Totuus on kuitenkin päinvastainen.

Jos ääntäminen ei onnistu, niin siinä kärsivät muutkin osa-alueet. Lintunen on huomannut omissa tutkimuksissaan, kuinka huolestuttavia puutteita voi löytyä lukiosta valmistuneiden ääntämisessä.

Opetettava jo ala-asteella

Yliopistotasolla jokaisen täytyy tietää opiskelemansa kielen äänteet. Lintusen mielestä ääntämiseen tulisi kiinnittää huomiota kuitenkin jo ala-asteella.

- Lapset ovat parhaita oppimaan, joten ääntämistä pitäisi opettaa jo pienestä pitäen. Kielten opiskelu on kuitenkin jo alusta asti kirjallista eikä keskustelulle jää aikaa, Lintunen huolehtii.

Hän kauhistelee sitä, kuinka jotkut opettajat opettavat kielioppia pahimmassa tapauksessa suomeksi. Oppilaat kuulevat vierasta kieltä korkeintaan sen verran, mitä luokkatoverit puhuvat.

Lintusen mukaan opettajan täytyisi näyttää esimerkkiä ja puhua luokan edessä englantia. Ääntämistä pitäisi tarjota vähän kerrallaan ahaa-elämysten siivittämänä.

Pieni teoriaopetuskaan ei ole pahitteeksi, sillä jo muutaman minuutin panostus voi auttaa jossakin periaatteellisessa ongelmassa.

- Fiksuimmat oppivat korvakuulolta. Aina se ei kuitenkaan onnistu, joten apuna voisi käyttää liitutaulua, jolle voisi piirtää kielen paikan, Lintunen opastaa.

Televisio opastaa

Suomalaisilla on tapana vääntää englantia suomalaisittain. Lintusen mukaan opiskelijoiden kompastuskiviä ovat niinkin yleiset sanat kuin english ja language.

Ongelmia aiheuttaa myös se, että Suomen konsonantit eivät kelpaa sellaisenaan. Meillä on tapana ääntää kaikki konsonantit soinnittomina.

Harva osaa myöskään ääntää soinnillisen s-äänteen.
- Vokaalien kohdalla opiskelijat kokevat aina suuren yllätyksen kun heille kerrotaan, että ei ole pitkää ja lyhyttä i-äännettä, vaan kyseessä on lähinnä laatuero, Lintunen neuvoo.

Hänen mukaansa suomalaiset vaihto-opiskelijat ovat tunnetusti hyviä englannin tavauskilpailussa, mutta saattaisivat hävitä, jos pitäisi tavata äänteet.

Kirjallisiin harjoituksiin keskittyminen on jättänyt monen oppilaan ääntämisen TV:n varaan. Lintunen uskookin, että televisio auttaa paljon ääntämisen oppimisessa, koska ohjelmia ei dubata suomeksi.

Siitä huolimatta kielistudiota olisi syytä käyttää muuhunkin kuin kuunteluun. Lintusen mukaan siellä olisi mahdollista tuottaa ja kuunnella omaa ääntämystään.

Rytmi puuttuu

Englantia puhuvassa maailmassa erilaisia aksentteja on lukuisia.
- Hyvä aksentti kuulostaa natiivilta jossain. Suomessa on opetettu paljon brittiaksenttia luonnollisesti siksi, että se on lähellä ja sitä on tutkittu paljon, Lintunen selvittää.

Nuoret ovat kuitenkin perehtyneet entistä enemmän jenkkiaksenttiin television ja vaihto-oppilaskokemusten kautta.
- Siihen täytyisi pyrkiä, että aksentit eivät mene kauheasti sekaisin, Lintunen neuvoo.

Suomalaiset suoltavat englantia tasaisella rytmillä ja hieman tylsästi. Äidinkielen tapaan sanat äännetään selvästi ja toisistaan erillään.

- Englanti on enemmänkin rytmikieli ja hieman temperamenttisempi. Sitä pitäisi puhua hieman rytmikkäämmin ja vaihtelevammin.

STT-IKK
30.7.1999


AJASSA -SIVULLE