Hyvä nimistö säilyttää seudun oman kulttuurin



Onnistunut paikannimistö pyrkii säilyttämään seudun omaleimaisen kulttuurin. Se kertoo ehkä historiallisesta paikasta tai paikkakunnalla eläneestä henkilöstä, liittyy seudun luontoon tai menneisyyteen. Näin pohdittiin kuntien nimipäivänä Helsingissä viime perjantaina.


Erikoistutkija Sirkka Paikkala Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta nimeää pyynnöstä pari esimerkkiä hyvästä nimivalinnasta. Nimet ovat Kiuruvedeltä siksi, että Paikkala tuntee seudun. Paikkala pitää kumpaakin esimerkkiä perinteisenä, paikallisena ja luontevana.

Oletuskalliontie vie kirkkoon. Nimi kertoo kirkkomatkasta ja siitä miten ihmiset laittautuivat hienoksi kirkkoon mennessään: olivat olevinaan vähän parempia kuin olivatkaan.
- "Olettaminen" merkitsee paikallisella murteella hienona olemista, ollaan olevinaan.

Aku Rädyn tie taas on saanut nimensä tunnetun ja kaikkien arvostaman körttisaarnaajan, Aku Rädyn mukaan. Paikkakunnalla järjestetyssä rakkain paikannimi -kilpailussa Aku Rädyn tie sijoittui kärkeen.

Nimistöä on täytynyt keksiä urakalla

Taajamien teiden nimeäminen 1960- ja 1970-luvuilla lisäsi rajusti suomalaista paikannimistöä. Keksimisurakka jatkui 1980-luvulla, kun haja-asutusalueet piti nimetä postinkulun varmistamiseksi.

- Lyhyessä ajassa saimme noin 300 000 uutta paikannimeä, joista vain osa näkyy peruskartoissa. Suomessa on talletettu noin 2,5 miljoonaa paikannimeä. Peruskartalla niistä on noin miljoona, Paikkala mainitsi.

Kuntaliitto ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ovat selvittäneet kuntien paikannimien nimistönsuunnittelua, kaavanimien antamisperusteita, sisältöä ja nimien rekisteröintiä.

Erikoistutkija Sirkka Paikkala kertoi perjantaina ennakkotietoja tutkimuksesta, joka valmistuu tämän vuoden loppuun mennessä. Syyskuussa julkaistaan näihin tutkimustietoihin perustuva kuntien nimikirja. Siihen tulee 20-30 artikkelia kuntien nimistötyötä helpottamaan.

90-vuotiaat muistavat tädit katoava luonnonvara

Asukkaat ovat tutkijan mukaan hyvin kiinnostuneita oman asuinalueensa nimien taustasta ja valintaperusteista. Paikannimien rekisteröinnistä ei ole kuitenkaan huolehdittu kovin hyvin.

Valtaosassa kunnista on jonkinlainen atk-rekisteri, mutta se ei yleensä ole yhteydessä kunnan muihin rekistereihin. Paikkala kertoi, miten työlästä jonkun nimen jäljittäminen voi olla.

- Omalla paikkakunnalla on Eräjärventie, mutta ei sen nimistä järveä. Kukaan ei tuntunut tietävän nimen alkuperää. Lopulta 90-vuotias tätini sai selville perusteet, kun kaikkia muita konsteja oli yritetty. Paikkakunnalla oli asunut pariskunta, jonka sukunimi oli Eräjärvi.

Hyvämuistiset 90-vuotiaat tädit ovat katoava voimavara, joten kuntien pitäisi rekisteröidä nimet taustatietoineen hiukan konkreettisempaan rekisteriin.
- Jos näitä tietoja ei ole tallennettu edes pöytäkirjoihin, tilanne voi olla korjaamaton.

Kuka osaa, kenellä on oikeus?

Nimistötyö kuuluu kunnissa tekniseen toimialaan. Paikannimiä ovat keksineet esimerkiksi insinöörit, arkkitehdit, suunnittelijat, elinkeinoasiamiehet ja työllistetyt nuoret.

- On ajateltu, että jokainen osaa äidinkieltä, mutta eihän asia ole niin. Aina ei hallita edes oikeinkirjoitusta. Ei ole ymmärretty sitä, mikä merkitys nimistöllä on paikkakunnan ja asukkaiden identiteetille, Paikkala huolehtii.

Ensi vuonna voimaan tuleva uusi maankäyttö- ja rakennuslaki mainitsee ensi kerran nimistön sisällöstä sen verran, että niiden suunnittelijalla on oltava "yhdyskuntasuunnittelijan pätevyys".

Paikkala uskoo, että hyvät paikannimet löytyvät yhteistyöllä. Tekniikan on huolehdittava siitä, että nimistö täyttää sille asetetut koodinormit: montako kirjainta tai muuta merkkiä kyltissä saa olla ja miltä kyltin pitää näyttää.

Nimistön sisällöstä päättävien on tunnettava paikan kieltä ja kulttuuria tai käytettävä apunaan asiantuntijoita. Tilapäiset huvila-asukkaat eivät käy paikkakunnan historian tietolähteiksi, eikä heidän uusien huviloidensa nimet teiden nimiksi.

STT-IA
30.4.1999


AJASSA -SIVULLE