Opetushallituksen selvitys: Metalli- ja sähköalan koulutus ei vastaa tarpeita

Opiskelijat eivät myöskään osaa kovin hyvin käsillä tekemistä, työkalujen käyttöä ja ammatin teknisiä perusteita. Puutteita on myös uuden tekniikan hallitsemisessa.

Tulokset perustuvat laajaan arviointiin, jossa koulutuksen tilaa kartoitettiin oppilaitosten johdolle, opettajille, opiskelijoille ja muille intressiryhmille tehdyillä kyselyillä ja haastatteluilla.

Opettajien mukaan tavoitteisiin pääsyä estävät opiskelijoiden osittain hyvin heikko motivaatio ja oppimisvaikeudet, tuntimäärien vähäisyys ja taloudellisten voimavarojen niukkuus.

Selvityksen mukaan oppilaitokset järjestävät opetusta opetussuunnitelmarakenteiden mukaisesti, mutta käytännössä opetus ei ole kehittynyt opetussuunnitelmien tarkoittamalla tavalla.

Oppimistulosten havaittiin kuitenkin eroavan oppilaitoksittain. Metallialalla tehokkaimmiksi osoittautuivat suurten kaupunkien läheisyydessä olevat koulut, sähköpuolella hyviä kouluja löytyi etenkin maaseudulta.

Tutkimusta maanantaina esitelleen opetushallituksen pääjohtaja Jukka Sarjalan mukaan ongelma on vakava etenkin sen vuoksi, että kyseisillä aloilla on samaan aikaan sekä työttömyyttä ja lähivuosina myös työvoimapula.

Jälkimmäinen johtuu ikääntyvien ammattilaisten vetäytymisestä eläkkeelle.
- Ikäluokkien pienentyessä kilpailu motivoituneista ikäluokista ja alojen vetovoimaisuudesta kiristyy, Sarjala arvioi.

Sarjalan mukaan työvoimapula korostuu monilla teollisuuden kasvukeskusalueilla, ja koulutuksen kysyntä kasvaa lähinnä aikuisten lisäkoulutuksessa.

Työnantajilla ja ay-liikkeellä yhteinen huoli

Metalli- ja elektroniikkateollisuus on Suomen ylivoimaisesti suurin teollisuuden ala, minkä vuoksi tutkimustulos huolestuttaa myös työnantajia.

Metalliteollisuuden keskusliiton toimitusjohtaja Harri Malmberg perääkin koulutuksen järjestämistä nykyistä paremmin käytännön vaatimuksia vastaavaksi.

- Opetuksen sisällön rinnalla on huolehdittava siitä, että myös opettajien pedagogiset valmiudet ja työelämätietous ovat ajan tasalla.

Malmbergin mukaan motivointiongelmia voidaan vähentää lisäämällä koulutusta sellaisissa paikoissa, missä korkealla ammattitaidolla on perinteitä.

- Nykyään kunnat järjestävät edullista koulutusta laiminlyömällä laatuvaatimuksia, Malmberg epäili. Myös palkansaajajärjestöt kantavat huolta jäsentensä ammattitaidosta.

Myös Metallityöväen liiton puheenjohtaja Per-Erik Lundh (sd.) on jo jonkin aikaa vaatinut koulutuksen modernisointia ja työvoimapulan ehkäisyä. Metallialan nykyinen keski-ikä lähentelee 50 vuotta.

- Vaikka myönteistä kehitystä on jo olemassa, peruskoulutuksen kautta saatava työvoima ei riitä, vaan sitä on saatava uudelleenkoulutuksella muilta aloilta, Lundh vaatii.

Metallialalle tulisi Lundhin mukaan luoda jatkuvan oppimisen projekti. Hän suosittelee lääkkeeksi myös oppisopimuskoulutusta ja oppilaitoksiin perustettavia neuvottelukuntia, joiden avulla työn ja koulun vuorovaikutusta voitaisiin lisätä.

Opetushallitus arvioi kone- ja metalli- sekä sähköalan koulutuksen tilaa vuosina 1997-1998. Arvioitavana on ollut niin suomen- kuin ruotsinkielinen toisen asteen ammatillinen peruskoulutus, ammattitutkintolain mukainen koulutus ja oppisopimuskoulutus.

STT-IA
30.4.1999