PÄÄKIRJOITUS

Pääkirjoitus

Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi

30.4.1999

Huolellisesti valmisteltu fiasko

Sosiaalihygienia ei ole sosialidemokraattien leipälaji. Takavuosien kompastelut puoluejohdon valinnoissa saivat jatkoa kuusi vuotta sitten presidentinvaalien ehdokasasettelua edeltäneessä esivaalissa. Ja jälleen SDP hämmästyttää.

Presidentti Martti Ahtisaaren tiistainen ilmoitus, ettei hän ole käytettävissä presidentinvaalien esivaalissa, hämmensi demarikentän. Myös poliittiset tarkkailijat hämmentyivät. Oliko Ahtisaari päättänyt istua vain yhden virkakauden? Vai olisiko hän halunnut yrittää valtakirjan uusimista?

Esivaaliin Ahtisaari ei siis suostunut. Hän ei tiedotteessaan kuitenkaan mainitse sitä, olisiko hän ollut käytettävissä presidenttiehdokkaaksi. Jos tämänsisältöinen ilmoitus olisi tullut SDP:n sisäpiiriin ajoissa, esivaalista olisi luultavasti luovuttu. Ja jos ilmoitus olisi puolueessa haluttu, sitä ilmeisimmin olisi kysytty. Mikä lopulta oli SDP:n tahto?

Esivaaliin antoivat keskiviikkona suostumuksensa ulkoministeri Tarja Halonen, europarlamentaarikko Pertti Paasio sekä EU:n oikeusasiamies Jacob Söderman. Puheenjohtaja Paavo Lipponen ilmoitti suostumukset kuultuaan, että joku heistä myös on SDP:n presidenttiehdokas.

Esivaalin lopputuloksestakaan ei ole epäselvyyttä. Halonen päihittää miehiset kilpaveikkonsa ja hänet huudetaan puolueen presidenttiehdokkaaksi. Nähtäväksi jää, kestääkö Halosen kantoaalto yli puolen vuoden mittaisen kampanjan.

Ahtisaaren ilmoitus, että hän haluaa täysipainoisesti keskittyä tehtäviensä hoitamiseen "vaativan kansainvälisen politiikan vaiheessa" on ymmärrettävä. Kymmenen kuukauden vaalikamppailun käyminen osin päällekkäin Suomen EU-puheenjohtajakauden aikana olisi luonnollisesti ollut tavanomaisuudesta poikkeavaa.

Mutta Suomen EU-puheenjohtajuus on ollut tiedossa jo hyvän tovin. Se ei tullut yllätyksenä. Vielä kauemmin on ollut tiedossa, että Suomessa järjestetään presidentinvaalit vuoden 2000 tammikuussa. Ja tiedossa on ollut sekin, että kaikki muut presidenttiehdokkaat - olivatpa missä tehtävissä tahansa - kampanjoivat hekin EU-puheenjohtajakaudella.

Huolellisesti valmistellun fiaskon huipentuma olisi se, että Ahtisaari antaisi suostumuksensa kansanliikkeen ehdokkaaksi. Tämä jakaisi demarikentän lopullisesti ja varmistaisi maalle porvaripresidentin.

Eräissä arvioissa on sanottu Kokoomuksen epäröivän presidenttikysymyksessä. Kilpailijan edesottamukset huomioon ottaen voi sanoa Kokoomuksessa noudatetun viileän maltillista harkintaa.

Puolue järjestää syksyllä ylimääräisen puoluekokouksen, joka nimeää Kokoomuksen presidenttiehdokkaan. Hänelle ja taustajoukoille jää tuolloinkin kosolti aikaa kampanjoida.

ILPO KIURU