Tobinin vero ehkä toimisi, jos kaikki maat tulevat mukaan



Maailman keskuspankin perustaminen on täysin epärealistista vapaana vellovan maailman talouden kahlitsemiseksi. Mitkä valtiot oikeasti haluaisivat luopua itsenäisestä rahapolitiikastaan?


Kansainvälisen valuuttarahaston roolia tulee sen sijaan vahvistaa, sanoo YK:n Wider yliopiston professori Matti Pohjola.

Tobinin vero eli 0,1 prosenttia kansainväliselle valuutan liikuttelulle ei ole yksioikoinen. Se voisi Pohjolan mielestä toimia ainoastaan, jos kaikki maailman taloudet tulevat siihen mukaan. Kansallisena toimenpiteenä vero johtaisi pelkästään siihen, että valuutta vaihdettaisiin maan rajojen ulkopuolella.

Pohjola itse kannattaa vähintään seitsemän seikan mukaanottamista maailman talouden oikeudenmukaisemmaksi ylösrakentamiseksi. Mallin nimenä on kansainvälinen rahoitusarkkitehtuuri.

Lähtökohtana pitää olla se, että teollisuusmaat sopivat talouspolitiikan yhteensovittamisesta. Tavoitteena on täystyöllisyys ja hintatason vakaus.

Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n varat ovat nykyisin liian vähäiset vaikeuksiin joutuneitten auttamiseksi. Toimintaa olisi suunnattava enemmän kriisien torjumiseen.

Rahamarkkinoiden valvontaa olisi kehitettävä ja edistettävä pankkikilpailua kehittyvissä maissa. Sijoittajat eivät halua pistää rahojaan maihin, joista puuttuu konkurssilainsäädäntö, pankkien vakavaisuussäännöstö ja toimiva yritysrahoitus.

Bank for International Settlementistä eli BIS:stä voitaisiin tällainen laitos kehittää, arvelee Pohjola.

Kehittyvien maiden sääntely hyväksyttävä

Professori Pohjolan mukaan kehitysmaiden ja siirtymätalouksien olisi saatava itse päättää pääomamarkkinoittensa sääntelyn purkamisesta. Ennen kuin vapaus koittaa olisi luotava kotimainen valvontajärjestelmä hyvälle tasolle.

- Kansainvälisten järjestöjen ei tulisi myöskään suhtautua kielteisesti kehittyvien markkinatalouksien omiin sääntelytoimiin. Valuuttakurssien osalta on havaittu, että niin kelluva kuin kiinteäkin valuutta voivat toimia talousmaailmassa. Ongelmia ovat sen sijaan välimaastoon joutuneet, sanoo Pohjola.

- Valuuttakurssien epävakaisuus on kelluvien kurssien suurin ongelma erityisesti kehitysmaissa. Talouskriisien ulkopuolella on maita, joilla on vielä pohjattomampia ongelmia, heillä ei ole oikeastaan valuttaa ollenkaan.

Tähän Pohjolan mielestä pitäisi YK:n ja rahoittajien voivan tarttua.

Pohjola puhui keskiviikkona Helsingissä EVA:n seminaarissa "Mitä maailmalle tapahtuu?", jossa käsiteltiin talouden globalisaatiota.

STT-IA
30.4.1999


TALOUS -SIVULLE