Vuoden 2000 kynnyksellä:
Kiina kehittyy - mutta ei ehkä jättiläiseksi
Kiina, tuleva taloudellinen ja sotilaallinen supervalta? Vai Kiina, kehitysmaa, jonka monet ylipääsemättömät ongelmat pilaavat sen mahdollisuudet?
Kiinan nopeaa kehittymistä varteenotettavaksi vallaksi on jo
pitkään pidetty länsimaissa itsestäänselvyytenä. Myytti lähes
kyltymättömistä 1,3 miljardin ihmisen markkinoista on
houkutellut kymmenettuhannet ulkomaiset yritykset
investoimaan Kiinaan samaan aikaan kun etenkin Yhdysvallat
on alkanut pitää Kiinaa sotilaallisena uhkatekijänä.
Viime aikoina kuitenkin eräät tutkijat ovat alkaneet
kyseenalaistaa tämän ajattelutavan. He huomauttavat, ettei
Kiinaa tietenkään pidä aliarvioida, mutta sitä ei myöskään voida
nähdä kilpailijana esimerkiksi Yhdysvalloille.
- Kiinaa tulee kohdella alueellisena suurvaltana, mutta ei
mahdollisena supervaltana, toteaa Lontoossa toimivan
riippumattoman strategiantutkimuslaitoksen tutkija Gerald
Segal.
Segal on hiljattain julkaissut kirjan Does China Matter?. Kirjan
mukaan Kiinan määrätietoinen pyrkimys asevoimiensa
nykyaikaistamiseen on saanut länsimaat pitämään Kiinaa
uhkana. Kuitenkin Kiinan osuus maailman maiden
yhteenlasketuista sotilasmenoista on alle viisi prosenttia, kun
vastaava luku Yhdysvaltain osalta on 34 prosenttia.
- Kiina on todellinen uhka sotilaallisesti mitättömille
naapureilleen kuten Filippiineille. Se ei sen sijaan kykenisi
valtaamaan Taiwania eikä edes kiisteltyjä asumattomia
Diaoyu-saaria, joita nyt hallitsee Japani, arvioi Segal.
Hampaaton tiikeri
Myös Washingtonissa toimivan Brookings-tutkimuslaitoksen
Bates Gill ja Michael O'Hanlon arvioivat, ettei Kiinan sotavoima
riittäisi Taiwanin valloittamiseen. Kiinan 2,8 miljoonan miehen
vahvuinen armeija on selvästi maailman suurin, mutta sen
aseistus on vanhanaikaista ja riittämätöntä, huomauttavat
tutkijat.
Gill ja O'Hanlon ovat vakuuttuneita siitä, että Taiwanin
ilmavoimat ja laivasto kykenisivät lyömään Kiinan mahdollisen
maihinnousuyrityksen.
- Kiina kykenee kyllä vahingoittamaan Taiwanin taloutta
kauppasululla. Sekään ei kuitenkaan onnistuisi, jos Yhdysvallat
puuttuisi peliin, tutkijat kirjoittavat Hongkongin valtalehdessä
South China Morning Postissa.
Segal puolestaan kehottaa myös liikemiehiä pitämään päänsä
kylmänä suunnitellessaan investointeja Kiinaan. Hän
huomauttaa, että vain murto-osa Kiinassa toimivista
ulkomaisista yrityksistä on voitollisia ja suurin osa tekee
huomattavaa tappiota.
Koska Kiinan talous on maailman seitsemänneksi suurin,
unohdetaan Segalin mukaan usein, että henkeä kohti lasketun
bruttokansantuotteen mukaan Kiina on tilastoissa vasta 81.
sijalla - mm. Papua Uuden-Guinean jälkeen. 120 miljoonaa
kiinalaista elää yhä Maailmanpankin määrittelemän
köyhyysrajan alapuolella.
Myös maailmankaupassa Kiinan rooli on yllättävän pieni. Sen
osuus kansainvälisestä kaupasta on Etelä-Korean luokkaa ja
sen osuus Yhdysvaltain, Britannian, Saksan ja Ranskan
viennistä vaihtelee 0,5:stä 1,8 prosenttiin.
Monia kysymysmerkkejä
Segal myöntää, että Kiina on lähtenyt liikkeelle hyvin alhaiselta
tasolta ja ottanut huimia edistysaskelia 20:n viime vuoden
aikana. Hän ei kuitenkaan pidä lainkaan varmana sitä, että
kehitys jatkuu yhtä suotuisana.
Kiinan talous ottaa jo monien länsimaisten taloustieteilijöiden
mukaan takapakkia. Viralliset luvut tosin näyttävät yhä
talouden kasvavan ainakin seitsemän prosenttia vuodessa,
mutta jopa pääministeri Zhu Rongji on myöntänyt, etteivät
tilastot ole luotettavia.
Zhun mukaan talouskasvun on ylitettävä seitsemän prosenttia
mm. siksi, ettei työttömyys pääse riistäytymään
kestämättömäksi. Viime vuonna Kiinassa luotiin vähemmän
uusia työpaikkoja kuin kertaakaan 20 viime vuoden aikana.
Huolestuttavaa on myös se, että Kiinasta on kymmenen viime
vuoden aikana kehittynyt yksi maailman epätasa-arvoisimmista
maista. Maailmanpankin selonteon mukaan tuloerot ovat
Kiinassa nykyisin suuremmat kuin esimerkiksi Intiassa,
Indonesiassa tai Yhdysvalloissa.
Kuilu vauraan rannikon ja köyhän sisämaan välillä kasvaa koko
ajan. Samaan aikaan lisääntyy epätasa-arvo suhteellisen
hyvinvoivien kaupunkilaisten ja maaseudun väestön välillä.
Valtaapitävän kommunistipuolueen katsotaan myös tehneen
suuren virheen, koska se ei ole kiinnittänyt tarpeeksi huomiota
tulevaisuudelle elintärkeään koulutussektoriin. Kiina sijoittaa
koulutussektorille paljon vähemmän varoja suhteessa
bruttokansantuotteeseen kuin monet muut kehitysmaat.
Monilla muillakin aloilla on vaikeuksia. Kuvaavaa on ehkä se,
että Kiina on vasta 108. sijalla YK:n elintasoindeksissä.
Segal ja eräät muut tutkijat kuitenkin huomauttavat, ettei
Kiinan merkitystä sovi monista ongelmista huolimatta vähätellä.
- Kiina on tärkeä valta, mutta ei lähellekään supervalta,
kirjoittaa Segal provokatiivisessa kirjassaan.
STT-MH
31.12.1999
Ulkomaat -sivulle
|