Vuoden 2000 kynnyksellä:

Kiina kehittyy - mutta ei ehkä jättiläiseksi

Kiinan nopeaa kehittymistä varteenotettavaksi vallaksi on jo pitkään pidetty länsimaissa itsestäänselvyytenä. Myytti lähes kyltymättömistä 1,3 miljardin ihmisen markkinoista on houkutellut kymmenettuhannet ulkomaiset yritykset investoimaan Kiinaan samaan aikaan kun etenkin Yhdysvallat on alkanut pitää Kiinaa sotilaallisena uhkatekijänä.

Viime aikoina kuitenkin eräät tutkijat ovat alkaneet kyseenalaistaa tämän ajattelutavan. He huomauttavat, ettei Kiinaa tietenkään pidä aliarvioida, mutta sitä ei myöskään voida nähdä kilpailijana esimerkiksi Yhdysvalloille.

- Kiinaa tulee kohdella alueellisena suurvaltana, mutta ei mahdollisena supervaltana, toteaa Lontoossa toimivan riippumattoman strategiantutkimuslaitoksen tutkija Gerald Segal.

Segal on hiljattain julkaissut kirjan Does China Matter?. Kirjan mukaan Kiinan määrätietoinen pyrkimys asevoimiensa nykyaikaistamiseen on saanut länsimaat pitämään Kiinaa uhkana. Kuitenkin Kiinan osuus maailman maiden yhteenlasketuista sotilasmenoista on alle viisi prosenttia, kun vastaava luku Yhdysvaltain osalta on 34 prosenttia.

- Kiina on todellinen uhka sotilaallisesti mitättömille naapureilleen kuten Filippiineille. Se ei sen sijaan kykenisi valtaamaan Taiwania eikä edes kiisteltyjä asumattomia Diaoyu-saaria, joita nyt hallitsee Japani, arvioi Segal.

Hampaaton tiikeri

Myös Washingtonissa toimivan Brookings-tutkimuslaitoksen Bates Gill ja Michael O'Hanlon arvioivat, ettei Kiinan sotavoima riittäisi Taiwanin valloittamiseen. Kiinan 2,8 miljoonan miehen vahvuinen armeija on selvästi maailman suurin, mutta sen aseistus on vanhanaikaista ja riittämätöntä, huomauttavat tutkijat.

Gill ja O'Hanlon ovat vakuuttuneita siitä, että Taiwanin ilmavoimat ja laivasto kykenisivät lyömään Kiinan mahdollisen maihinnousuyrityksen.

- Kiina kykenee kyllä vahingoittamaan Taiwanin taloutta kauppasululla. Sekään ei kuitenkaan onnistuisi, jos Yhdysvallat puuttuisi peliin, tutkijat kirjoittavat Hongkongin valtalehdessä South China Morning Postissa.

Segal puolestaan kehottaa myös liikemiehiä pitämään päänsä kylmänä suunnitellessaan investointeja Kiinaan. Hän huomauttaa, että vain murto-osa Kiinassa toimivista ulkomaisista yrityksistä on voitollisia ja suurin osa tekee huomattavaa tappiota.

Koska Kiinan talous on maailman seitsemänneksi suurin, unohdetaan Segalin mukaan usein, että henkeä kohti lasketun bruttokansantuotteen mukaan Kiina on tilastoissa vasta 81. sijalla - mm. Papua Uuden-Guinean jälkeen. 120 miljoonaa kiinalaista elää yhä Maailmanpankin määrittelemän köyhyysrajan alapuolella.

Myös maailmankaupassa Kiinan rooli on yllättävän pieni. Sen osuus kansainvälisestä kaupasta on Etelä-Korean luokkaa ja sen osuus Yhdysvaltain, Britannian, Saksan ja Ranskan viennistä vaihtelee 0,5:stä 1,8 prosenttiin.

Monia kysymysmerkkejä

Segal myöntää, että Kiina on lähtenyt liikkeelle hyvin alhaiselta tasolta ja ottanut huimia edistysaskelia 20:n viime vuoden aikana. Hän ei kuitenkaan pidä lainkaan varmana sitä, että kehitys jatkuu yhtä suotuisana.

Kiinan talous ottaa jo monien länsimaisten taloustieteilijöiden mukaan takapakkia. Viralliset luvut tosin näyttävät yhä talouden kasvavan ainakin seitsemän prosenttia vuodessa, mutta jopa pääministeri Zhu Rongji on myöntänyt, etteivät tilastot ole luotettavia.

Zhun mukaan talouskasvun on ylitettävä seitsemän prosenttia mm. siksi, ettei työttömyys pääse riistäytymään kestämättömäksi. Viime vuonna Kiinassa luotiin vähemmän uusia työpaikkoja kuin kertaakaan 20 viime vuoden aikana.

Huolestuttavaa on myös se, että Kiinasta on kymmenen viime vuoden aikana kehittynyt yksi maailman epätasa-arvoisimmista maista. Maailmanpankin selonteon mukaan tuloerot ovat Kiinassa nykyisin suuremmat kuin esimerkiksi Intiassa, Indonesiassa tai Yhdysvalloissa.

Kuilu vauraan rannikon ja köyhän sisämaan välillä kasvaa koko ajan. Samaan aikaan lisääntyy epätasa-arvo suhteellisen hyvinvoivien kaupunkilaisten ja maaseudun väestön välillä.

Valtaapitävän kommunistipuolueen katsotaan myös tehneen suuren virheen, koska se ei ole kiinnittänyt tarpeeksi huomiota tulevaisuudelle elintärkeään koulutussektoriin. Kiina sijoittaa koulutussektorille paljon vähemmän varoja suhteessa bruttokansantuotteeseen kuin monet muut kehitysmaat.

Monilla muillakin aloilla on vaikeuksia. Kuvaavaa on ehkä se, että Kiina on vasta 108. sijalla YK:n elintasoindeksissä. Segal ja eräät muut tutkijat kuitenkin huomauttavat, ettei Kiinan merkitystä sovi monista ongelmista huolimatta vähätellä.

- Kiina on tärkeä valta, mutta ei lähellekään supervalta, kirjoittaa Segal provokatiivisessa kirjassaan.

STT-MH
31.12.1999

Ulkomaat -sivulle