Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Uusi vuosituhat vie kohti ekotehokasta Suomea



Uusi vuosituhat vakiinnuttaa ympäristöpolitiikkaan uudenlaisen tavoitteen: Suomessa on opittava lisäämään ekotehokkuutta. Enää ei seurata pelkästään sitä, kuinka paljon tehtaan piipusta tai jätevesiviemäristä tulee ulos. Seuraavaksi katsotaan, kuinka paljon tehtaaseen viedään sisään ja mitä tällä panoksella saadaan aikaan.


Tieteellisesti sanottuna tavoitteena on vähentää luonnonvarojen kokonaiskäyttöä suhteessa tuotettuun taloudelliseen arvoon. Mitä vähemmän tavara tai palvelu kuluttaa luonnonvaroja, kuten energiaa ja erilaisia materiaaleja, sitä parempaan ekotehokkuuteen päästään.

Alustavat tulokset keväällä valmistuvasta Ekotehokas Suomi -tutkimushankkeesta kertovat, että luonnonvarojen käyttö asukasta kohti on noussut 1970-luvun alusta lähtien, lukuunottamatta lamavuosien aiheuttamia notkahduksia 70-luvun puolivälissä ja 90-luvun alussa.

Luonnonvarojen kokonaiskäyttö asukasta kohti ei ole kuitenkaan noussut vuosikymmenen puolivälin tienoilla, vaikka talouskasvu on ollut voimakasta. Vuonna 1996 luonnonvaroja käytettiin 87 tonnia suomalaista kohden.

Luonnonvarojen kokonaiskäytön mittaaminen on yksi tapa osoittaa kestävän kehityksen toteutumista. Muitakin kestävän kehityksen kansallisia ja EU:n laajuisia indikaattoreita ollaan parhaillaan luomassa.


Hyvinvointia tasapuolisesti

Vihreän liiton puheenjohtaja Satu Hassi luotsaa ympäristöministerinä Suomea 2000-luvulle, jonka ympäristöongelmien ratkaisussa ekotehokkuus on hänen mielestään avainasemassa.

- Jos kehitysmaiden on pystyttävä nostamaan elintasoaan ja toisaalta on pyrittävä estämään maailmanlaajuiset ympäristötuhot, niin ekotehokkuuden parantaminen on ainoa tie, uskoo Hassi.

Tällä haavaa pohjoisen teollisuusmaat kuluttavat noin 80 prosenttia maapallon kaikista luonnonvaroista. Jos hyvinvointia halutaan jakaa tasapuolisemmin, on rikkaiden maiden tehostettava roimasti luonnonvarojen käyttöään.

Kansainvälisessä keskustelussa on esillä tavoite, jonka mukaan tuote tai palvelu pitäisi noin 50 vuoden kuluttua tuottaa 90 prosenttia pienemmällä luonnonvarojen käytöllä.

- Jos tavoitetta verrataan työn tuottavuuden kehitykseen ja bruttokansantuotteen kasvuun, tavoite on iso, mutta ei mahdoton, Hassi arvioi.

Insinöörinä Hassi luottaa teknisiin läpimurtoihin, jotka ohjaavat esimerkiksi ympäristöä säästäviin energiaratkaisuihin.
- Jos katsoo sata vuotta taaksepäin, tapahtunut muutos on ollut huimempi kuin mitä uskalletaan uskoa mahdolliseksi tulevaisuudessa, hän huomauttaa.


Yksilön rooli

Yksittäistä ihmistä voi ahdistaa tiukentuvat ympäristönormit, lisääntyvä tietoisuus hyvinvoinnin hinnasta ja epäoikeudenmukaisesta luonnonvarojen kulutuksesta.

Hassi ei halua syyllistää yksilöä huonoista ratkaisuista, vaan hän muistuttaa, että ympäristön kannalta vastuulliset teot pitää tehdä ihmisille yhtä helpoiksi kuin vastuuttomatkin teot. Esimerkiksi eri materiaalien kierrätys on tehtävä nykyistä joustavammaksi.

Yhdyskuntien kestävästä kehityksestä väitellyt Maija Hakanen on samoilla linjoilla: valtio ja kunta luovat puitteet, joiden sisällä yksilö voi tehdä valintoja.

Kunta vastaa esimerkiksi energia- ja vesihuolto-, liikenne ja jätehuoltojärjestelmistä ja valtio ohjaa näitä ratkaisuja verotuksellaan.


Ekotekojen mittari kuntiin

- Olen usein sanonut, että tärkein ympäristöteko, jonka yksilö voi tehdä, on ottaa ympäristönäkökulma mukaan päättäjiä valittaessa, sanoo Kuntaliiton ympäristöpäällikkönä työskentelevä Hakanen.

Omalta edustajalta on sitten vaadittava ratkaisuja, jotka mahdollistavat ympäristön kannalta järkevän toiminnan.

Kuntalaisten mahdollisuudet seurata kotikuntansa ympäristöratkaisuja helpottuvat huomattavasti parin vuoden kuluttua, jolloin Kuntaliitossa kehitteillä oleva ympäristöbarometrijärjestelmä valmistuu. Sen avulla pystytään arvioimaan yksittäisten kuntien edistymistä ympäristöpolitiikassa.

Hakasen mielestä kunnat voivat kohentaa ekotehokkuutta esimerkiksi hankintojen yhteydessä.
- Valtio luo verotuksella raameja näille ratkaisuille, Hakanen korostaa.

STT-IA
31.12.1999


Kotimaa -sivulle