Vuoden 2000 kynnyksellä:
Kehitysmaat tienhaarassa globalisoituvassa maailmantaloudessa
Kehitysmaat voivat vuosituhannen vaihteessa katsoa taaksepäin ristiriitaisin tuntein. Siirtomaavallan päättymisen leimaama vuosisata ei ole tuonut mukanaan rauhaa ja hyvinvointia, vaan suuressa osassa kolmatta maailmaa nähdään yhä nälkää ja kärsitään köyhyydestä.Samaan aikaan kuitenkin maailmantalouden ja teknologian kehittyminen tarjoavat ennennäkemättömät mahdollisuudet kamppailulle köyhyyttä vastaan.
Tilastot eivät ole kaunista luettavaa. Vuosituhannen vaihtuessa runsaat 1,2 miljardia ihmistä joutuu yhä tulemaan toimeen alle dollarilla päivässä, 850 miljoonaa kärsii jatkuvasta aliravitsemuksesta ja yli miljardi ihmistä ei osaa lukea.
YK:n kehitysohjelman UNDP:n johtaja Mark Malloch Brown kieltäytyy kuitenkin olemasta pessimisti ja uskoo talouden globalisaation voivan tuoda hyviä uutisia myös kehitysmaille.
Hän myöntää kolmannen maailman kuvan olevan synkkä, mutta huomauttaa samaan hengenvetoon, että vuosituhannen vaihde tuo mukanaan mahdollisuuksia, joita ei ennen ole ollut.
- Voidaan sanoa, ettei talouden ja teknologian keinoja ole koskaan aiemmin voitu valjastaa tällä tavoin köyhyyden vastaiseen taisteluun. Vaikka olemmekin hieman lipsuneet tavoitteistamme, köyhyyden voittaminen on tullut entistä mahdollisemmaksi.
Asema globalisaatiossa avainkysymys
Talouden ja teknologian lisäksi kolmannen maailman nostamiseksi köyhyydestä tarvitaan oikeanlaista poliittista johtajuutta. Sen löytymiseen Malloch Brown suhtautuu kuitenkin varovaisemmin.
- Olen optimistisempi talouden, yhteiskunnan ja teknologian muuttumisen suhteen. Poliittinen johtajuus on kuvan epävarmin piirre. Kehitysmaiden suurin ongelma vuosituhannen vaihteessa on ratkaista oma asemansa globalisoituvassa maailmantaloudessa. Ollako ulkona vai sisällä? Kolmas maailma voi mennä kumpaan suuntaan tahansa.
Malloch Brownin mukaan painetta ulkopuolelle jäämiseen luovat nationalistiset poliittiset voimat. Ne lietsovat pelkoa, että globalisoituminen tuhoaa kehitysmaiden elämäntyylit ja pitää kolmannen maailman halvan työvoiman tuottajana.
Lisäksi pelätään, etteivät kaikki maat löydä taloudellisesti kilpailukykyistä paikkaa maailmantaloudesta.
- On kuitenkin olemassa runsaasti todisteita siitä, että kivuliaan siirtymäkauden jälkeen uudistusprosessiin ryhtyneet maat kykenevät kilpailemaan maailmantaloudessa ja menestyvät sen ansiosta.
Ongelmista huolimatta edistystä tapahtunut
Malloch Brown kuvaa päättymässä olevaa vuosisataa menetettyjen mahdollisuuksien vuosisadaksi. Hänen mukaansa kehitysmaiden elinolot ovat kuitenkin ongelmista huolimatta kehittyneet valtavasti.
- Elinajanodote on toisen maailmansodan jälkeen kasvanut noin 20 vuodella ja lapsikuolleisuus laskenut. Maailmasta on tullut parempi paikka elää millä hyvänsä elämänlaadun mittarilla arvioituna. Tämä on ollut valtava menestys.
- Samalla täytyy kyllä huomauttaa, ettei maailmassa yhä vallitsevaa epätasa-arvoisuutta voida hyväksyä. Sen tasoittamiseksi on löydettävä keinot.
Yksityistä rahoitusta ei saa väheksyä
Mark Malloch Brown on tullut UNDP:n johtoon aikana, jolloin valtioiden virallinen kehitysapu on laskussa. Samaan aikaan yksityiset pääomavirrat ovat lisääntyneet ja ovat parin viime vuoden aikana olleet 7-8 kertaa virallisen kehitysavun suuruiset.
Vaikka Malloch Brown myöntää, että olisi lapsellista ajatella - niin kuin Yhdysvalloissa usein tehdään - että kehitysrahoitus voitaisiin hoitaa kokonaan yksityisen sektorin varoin, hänen mielestään yksityisille rahavirroille ei tule nyrpistellä nenäänsä.
- Kolmannen maailman kehitysrahoituksen tarve on valtava. Kansainvälisten rahavirojen lisäksi on otettava huomioon kotimainen pääomien kasautuminen, josta tällä haavaa esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 30-40 prosenttia häviää pääomapakona Sveitsin ja Caymansaarten pankkitileille. Pääomapako vie Afrikasta enemmän rahaa ulos kuin sinne tulee sisään kehitysapuna tai investointeina.
Eräs UNDP:n - ja Suomen kehitysavun - kohdealue, hyvän hallinnon ja instituutioiden rakentaminen, on Malloch Brownin mukaan paras lääke pääomien pakoa vastaan.
Malloch Brown on haluton arvioimaan, mitkä kolmannen maailman maat selviävät ensi vuosituhannen haasteista parhaiten.
Hänen mukaansa "voittajien ennustamisessa" voidaan kuitenkin käyttää kolmea kriteeriä; menestykseen tarvitaan harkitsevaan julkisten menojen politiikkaan perustuva kunnollinen makrotaloudellinen strategia, paljon investointeja koulutukseen, terveydenhuoltoon ja muuhun inhimilliseen kehitykseen sekä korkealuokkaiset, vastuulliset ja läpinäkyvät hallintoinstituutiot.
Mistä tällaisia maita sitten löytyy?
- Kirjo alkaa (Kaakkois-Aasian) menestystarinamaista, jotka
talouskriisin jälkeen ryhtyivät avaamaan poliittisia
järjestelmiään, ja ulottuu Ugandan ja Mosambikin kaltaisiin
Afrikan maihin tai Bolivian tapaisiin maihin Latinalaisessa
Amerikassa.
- Sitten on tietenkin alueita, joissa menestyksen ehdot eivät ole toteutuneet. Tällaisia ovat esimerkiksi osat Länsi-Afrikkaa ja entisen Neuvostoliiton alue.
Köyhyys kasautuu Aasiaan
Vuosituhannen vaihtuessa runsaat 1,2 miljardia ihmistä elää köyhyysrajan alapuolella. Näistä alle dollarilla (5,8 mk) päivässä toimeentulonsa hankkivista yli 900 miljoonaa elää Aasiassa ja Tyynenmeren alueella.
Maailmanpankin ja Aasian kehityspankin keräämien arvioiden mukaan Kiinassa on 220-270 miljoonaa köyhyysrajan alapuolella elävää ihmistä. Etelä-Aasiassa noin 400 miljoonaa ihmistä joutuu tulemaan toimeen alle dollarilla päivässä. Heistä valtaosa elää Intiassa.
Kaakkois-Aasiassa köyhiä lasketaan olevan noin 85 miljoonaa. Tuoreen talouskriisin jälkeen köyhien rivit paisuivat Kaakkois-Aasiassa 10 miljoonalla ihmisellä.
Saharan eteläpuolisessa Afrikassa köyhiä on 290 miljoonaa. Väkilukuun suhteutettuna Afrikassa elää eniten väkeä köyhyysrajan alapuolella. Noin 46 prosenttia ihmisistä ansaitsee alle dollarin päivässä.
Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla köyhiä arvioidaan olevan 78 miljoonaa, Itä-Euroopassa ja Keski-Aasiassa 24 miljoonaa ja Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa 21 miljoonaa.
Maailmanpankin mukaan sekä köyhien määrä maailmassa että heidän osuutensa suhteessa väkilukuun laskivat 1990-luvun puolivälissä. Suuntaus kääntyi jälleen Aasian talouskriisin jälkeen. Köyhien määrän väheneminen johtui lähes pelkästään edistysaskeleista Itä-Aasiassa ja etenkin Kiinassa.
Etelä-Aasiassa ja Afrikassa köyhien osuus väestöstä on vähentynyt 1990-luvulla, mutta köyhien absoluuttinen määrä on kasvanut. Entisen neuvostoblokin maissa sekä köyhien osuus väestöstä että heidän lukumääränsä on noussut.
STT-MH
31.12.1999
