Euron synty teki vuodesta historiallisen
Maailmantalouden kriisit hellittivät vuonna 1999
Vuosi 1999 jää kansainvälisessä taloudessa historiaan uuden maailmanvaluutan, euron syntymävuotena. Euro sai menestyksekkään tulikasteen markkinoiden avauduttua 4.
tammikuuta, mutta myöhemmin sen heikkenevä kurssikehitys nousi alituiseksi puheenaiheeksi.Maailmantalouden suhdanteiden kannalta mennyt vuosi oli myönteinen. Parina edellisenä vuonna epävarmuutta luoneet Aasian, Latinalaisen Amerikan ja Venäjän talouskriisit väistyivät. Näin ennustelaitokset saattoivat siirtää syrjään aiemmin laatimansa kauhuskenaariot kansainvälisestä taantumasta.
Yhdysvalloissa jatkui ennätyspitkä nousukausi vastoin monien talousviisaiden epäilyksiä. Pitkään alavireisinä pysytelleissä EU:n suurissa keskusmaissa näkymät kirkastuivat syksyn mittaan, mikä lupaa jatkossa vanhalle mantereelle kohenevaa talouskehitystä.
Kriisin syövereistä nousseissa Aasian maissa nähtiin pitkin vuotta myönteisiä kasvun merkkejä. Tosin Aasian johtavan talousmahdin Japanin tulevaisuus pysyi epävarmana, koska julkiset toimet kasvun pönkittämiseksi käytettiin siellä aika pitkälle loppuun.
Vapaakaupan siunauksellisuuteen uskoville vuosi 1999 ei ollut silkkaa riemua. Maailman kauppajärjestö WTO epäonnistui joulukuun alussa Seattlessa uuden maailmankaupan neuvottelukierroksen aloittamisessa. Seattlen kokousta leimasivat vapaakaupan vastustajien toimeenpanemat mellakat.
EKP:n uskottavuus herätti keskustelua
Euroalueen rahapolitiikasta päättävä Euroopan keskuspankki oli ensimmäisenä toimintavuotenaan suurennuslasin alla. Euron heikkeneminen kasasi julkisia paineita EKP:ta kohtaan, vaikka pääjohtaja Wim Duisenberg korosti moneen kertaan, että euron ulkoiseen arvoon ei pidä tuijottaa, vaan ratkaisevaa on sen sisäinen vahvuus eli euroalueen hintavakaus.
Inflaatio pysyikin kautta linjan hyvin hallussa, vaikka raakaöljyn raju kallistuminen kasasi vuoden loppupuolella jonkin verran hintapaineita.
EKP:n rahapolitiikan linjanvetoja vaikeutti euromaiden toisistaan poikkeava suhdannekehitys. Suurissa keskusmaissa kasvu pysytteli vaisuna, kun taas pienissä reunamaissa talouden rattaat jauhoivat vinhaan.
EKP:n uskottavuus pysyi kestopuheenaiheena. Vuoden alussa ekonomistit korostivat, että EKP perii vain osan uskottavuudesta esikuvaltaan Saksan Bundesbankilta, mutta loppu sen täytyy hankkia omalla toiminnallaan.
Useissa kommenteissa EKP:n pelättiin joutuvan kansallisten intressien johdateltavaksi, mikä estäisi sitä mitoittamasta korkopäätöksiään euroalueen kokonaistilanteen mukaiseksi.
EKP seuraili valppaasti talouden käänteitä. Huhtikuussa se laski ohjauskorkoaan puolella prosenttiyksiköllä 2,5 prosenttiin, ja ilmoitti tehneensä voitavansa euroalueen talouskehityksen tukemiseksi.
Vastaavasti kun kasvukäyrät kohenivat syksyn mittaan, EKP hilasi marraskuussa ohjauskorkoaan puoli prosenttiyksikköä ylöspäin. Rahapolitiikan kiristämistä EKP perusteli vauhdittuvan talouskasvun luomilla hintapaineilla.
Uuden talouden esiinmarssi?
Menneen vuoden suurimmat kysymysmerkit liittyivät maailmantalouden kasvuveturin, Yhdysvaltain kehitykseen. Yhdysvalloissa jatkui jo vuonna 1991 alkanut nousukausi, mutta ennätysvahva meno sai asiantuntijat pelkäämään talouskuplaa.
Pelkoja perusteltiin sillä, että amerikkalaiset kotitaloudet elävät yli varojensa, maan vaihtotaseen alijäämä on paisunut valtaisaksi ja pörssikurssit ampaisseet huippukorkealle. Pitkin vuotta talousviisaat muistivat varoitella Wall Streetin mahdollisesta pörssiromahduksesta ja sen vakavista seurauksista maailmantaloudelle.
Toisaalta Yhdysvaltain menestys ruokki puheita niin sanotun uuden talouden esiinmarssista. Uuteen talouteen uskovien mielestä Yhdysvallat osoittaa, että informaatioteknologian edistysaskelet lisäävät tuottavuutta ja mahdollistavat totuttua nopeamman kasvun, samalla kun talouden globalisaatio pitää inflaation kurissa.
Suhteellisen keveällä rahapolitiikallaan Yhdysvaltain keskuspankki näytti kallistuvan sille kannalle, että maan talous voi kasvaa totuttua nopeammin. Tosin monet arvovaltaiset ekonomistit epäilivät väitteitä uuden talouden noususta.
Euroopassa uuden talouden opit eivät päässeet yhtä keskeiseen asemaan kuin Yhdysvalloissa, sillä vanhalla mantereella talousviisaiden huomio suuntautui edelleen korkeaan työttömyyteen ja talouden rakenneongelmiin.
STT-MH
31.12.1999
