Ulkopolitiikassa ei ole varaa kiistellä
Uusi presidentti velvoitetaan yhteistoimintaan
Yhteistoiminta on avainsana maaliskuun alussa voimaan astuvassa uudessa perustuslaissa, kun se määrittelee presidentin ja valtioneuvoston väliset suhteet. Presidentin ja valtioneuvoston on löydettävä yhteiset toimintalinjat niin ulko- kuin sisäpolitiikassakin.
Eduskunnalle vastuullisen valtioneuvoston rooli korostuu.
Sisäpolitiikan puolella suurin presidenttiä koskeva muutos on
se, että vastuu hallituksen muodostamisesta siirtyy selkeästi
eduskunnalle.
Vuonna 1992 asetettua valtiosääntökomiteaa johtanut
eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen luonnehtii tältä osin
muutosta presidentin siirroksi reserviin.
Sen sijaan ulkopolitiikan
alueella ei hänen mielestään tapahdu mitään radikaalia
muutosta päätöksentekojärjestelmässä, jos tulkitaan oikein jo
voimassa olevia säännöksiä.
Uuden perustuslain mukaan Suomen ulkopolitiikkaa johtaa
tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston
kanssa. Yhteistoimintavelvoite löytyy jo nykyisestä
hallitusmuodosta, mutta nyt se on selkeästi kirjoitettu.
Myös EU-asioiden käsittelyä koskevat säännökset ovat entistä
selkeämmät, eikä tulkintaerimielisyyksiä pitäisi enää päästä
syntymään.
Suomen edustautumisesta EU-toimielimissä päättää viime
kädessä valtioneuvosto, mutta senkin on käytettävä valtaansa
yhteistoiminnassa presidentin kanssa.
Kumman sana sitten painaa ristiriitatilanteissa?
- Ulkopolitiikka on Suomen kaltaisessa maassa sen tyyppinen
asia, ettei siinä sovi laskea hihamerkkejä eikä koetella nappien
kestävyyttä, Tiitinen huomauttaa.
Tervettä järkeä päätöksenteossa
Perustuslain kirjoittamisessa on pyritty yleisluontoiseen
säännösten muotoiluun, joka sallii kaikille päätöksentekoon
osallistuville terveen järjen käytön.
Yhteistoimintavelvoite on molemminpuolinen. Jos se pidetään
mielessä, niin selvitään yhdestä jos toisestakin ongelmasta.
Tiitisen mukaan presidentinvaalikamppailun
alkuhämmennyksessä ehdokkaat lausuivat presidentin
valtaoikeuksista sellaistakin, joka ei ollut aivan "kirjan
mukaista" tekstiä.
- Olen huomannut, että viime aikoina kirjat on luettu
täsmällisemmin ja lausunnot ovat siirtyneet enenevästi
perustuslain puitteisiin.
Presidentti on Tiitisen arvion mukaan taustavaikuttajana juuri
niin vahva kuin hän henkilönä on. Lisäksi uudellakin presidentillä
on ulkopoliittisen päätöksentekijänä vahva asema ja
sisäpolitiikassakin muodollista valtaa mm. virkanimityksissä.
Presidentin toimintaan vaikuttaa luonnollisesti myös se,
millaisissa yhteiskunnallisissa oloissa vaalikausi sujuu.
- Voidaanko elää rauhallisessa sisäpolitiikkaan painottuvissa
oloissa vai onko maailmanmeno sellainen, että painopiste on
ulkopoliittisissa ja kansainvälisissä asioissa.
Suora kansanvaali tuo myös ongelmia
Presidentti valitaan nyt toista kertaa suoralla tarvittaessa
kaksivaiheisella kansanvaalilla. Yleisesti ottaen tällaista
muutosta halusivat poliitikot, kun taas asiantuntijat olivat sitä
vastaan.
Myös Tiitinen näkee ongelmana sen, että tasavallassa on kaksi
valtuutensa suoraan kansalta saavaa valtioelintä.
Valtiojärjestelmän toimivuuden kannalta tilanne ei ole paras
mahdollinen.
Muutos on kuitenkin toteutettu niin äskettäin ja perusteellisen
harkinnan - siitä on lähdettävä - jälkeen, ettei
uudelleenarviointiin ole ainakaan tässä vaiheessa syytä mennä.
- Yksi ja toinen on havainnut, millaisiin yksityiskohtiin
presidentin valintaprosessissa suora vaali on johtanut. Kaikki ei
ole puhunut sen puolesta, että tämä vaalitapa olisi kaikilta osin
paras mahdollinen.
Tiitinen viittaa mm. edellisissä vaaleissa tapahtuneeseen
ehdokkaiden roskapussien sisällön vertailuun.
Presidentinvaaleissa valitaan kuitenkin henkilöä, joka toimii
instituutiona ja symboloi tasavaltaa. Joku arvokkuus pitäisi
Tiitisen mukaan säilyttää myös valinnassa. Erityinen vastuu on
hänen mielestään tiedotusvälineillä.
Presidentin sana painaa edelleen
Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Ville Itälä (kok.) pitää
tasavallan presidenttiä merkittävänä poliittisen vallan
käyttäjänä vielä uuden perustuslain voimaantulon jälkeenkin.
Itälä tulkitsee presidentin sanovan perinteisen ulkopolitiikan
alalla viimeisen sanan, jos valtioneuvosto ja presidentti
joutuvat napit vastakkain. Johdonmukainen ulkopolitiikka vaatii
kuitenkin onnistukseen molemminpuolista yhteistyötä.
Itälä arvioi, että presidentin valtaoikeudet ovat nyt
kohtuullisen hyvin sopusoinnussa sen kanssa, että presidentti
valitaan suoralla vaalilla. Lopputulos on hyvä kompromissi.
Henkilökohtaisesti hän olisi ollut valmis viemään presidentiltä
vielä lakiesitysten antamisen ja lakien vahvistamisen.
Myös nimityspolitiikassa olisi Itälän mukaan voinut tehdä
tiukennuksia. Presidentin roolin olisi voinut lisäksi poistaa
kokonaan hallituksen muodostamisprosessista.
STT-MH
31.12.1999
Politiikka -sivulle
|