Presidentinvaalien loppusuora häämöttää
Joululomat on pidetty ja presidentinvaalien loppusuora on auennut. Ehdokkaat keskittyvät nyt kampanjointiin ja kentän kiertämiseen tosissaan, eikä päivää ilman että jokainen varteenotettava ehdokas sanoo jotakin.Tämä päivittäisen sanomisen pakko aiheuttaa sen, että sanottavaa on keksittävä silloinkin, kun sitä ei oikeasti ole. Niinpä ehdokkaat tulevat ottaneeksi kantaa lukuisiin sellaisiin asioihin, jotka eivät suoranaisesti uuden presidentin toimenkuvaan kuulu.
Ei anneta tämän kuitenkaan häiritä, sillä samallahan ehdokkaat tulevat äänestäjille tutuksi kaikkine mielipiteineen.
Vain kolme varteenotettavaa ehdokasta
Tähänastisessa kampanjassa on varmuudella selvinnyt, että varteenotettavia presidenttiehdokkaita on jäljellä ainoastaan kolme: Esko Aho, Tarja Halonen ja Riitta Uosukainen.
Pienpuolueiden ja -ryhmien asettamien ehdokkaiden gallupkannatus osoittaa, ettei heillä ole asiaa presidentinvaalien toiselle kierrokselle. Ei edes RKP:n ja Helmi2000 -liikkeen hyvistä asemista aloittaneella Elisabeth Rehnillä.
Aholla, Halosella ja Uosukaisella on kaikilla takanaan selvä puoluetausta, vaikka sitä nyt koetetaankin hivuttaa näkymättömiin. Selkein puoluepoliitikon tausta on Esko Aholla, joka on Keskustapuolueen pitkäaikainen puheenjohtaja ja puolueen sisäringin luottojäsen jo Paavo Väyrysen ajoista lähtien.
Aho on joutunut tekemään eniten töitä puoluetaustansa häivyttämiseksi. Hän on "toistaiseksi" luopunut johtamasta puoluetta ja varonut visusti ottamasta kantaa poliittisiin kiistakysymyksiin. Aho hyödyntää entistä pääministeriasemaansa ja pyrkii asettumaan yksin valtiomiesten sarjaan.
Kannatusluvut osoittavat, että Ahon imagotemppu on onnistunut. Lisäksi Aho selvästi hyötyy siitä, että hän on ainoa varteenotettava miesehdokas.
Tarja Halonen on päässyt profiloitumaan Paavo Lipposen II hallituksen ulkoministerinä. Hän on päässyt esiintymää ulkoasioiden asiantuntijana, mitä hän myös kiistatta on. Mikä määrä Halosen ulkopoliittisesta ylivertaisuudesta on pelkkää ulkoministerin tehtävissä opittua rutiinia, jää itsekunkin pääteltäväksi.
Halosella on joidenkin mielestä "huononpuoleista" imagotaustaa mm. SETA:n puheenjohtajana, mutta tämä ei näytä olleen hänelle sanottavaksi rasitukseksi.
Riitta Uosukainen on helposti lähestyttävä, lämmin ja räiskyvä persoonallisuus, joka on parhaimmillaan läheisessä kontaktissa ihmisiin. Siksi Uosukainen on parhaimmillaan kansan parissa - ei TV-studiossa.
Tämä lämpö ja läheisyys on Uosukaisen selvin vahvuus, joten on hieman hämmentävää, että kampanjan visuaalinen ulkoasu rakentuu etäisyyden varaan. Tähän ilmiöön en ole kuullut järkiperäistä selitystä keneltäkään, joka on ollut tekemisissä minkäänlaisen vaalimainonnan kanssa.
Loppusuoran auetessa kenellä tahansa kolmesta pääehdokkaasta on mahdollisuus tulla valituksi ja keillä tahansa kahdella heistä mahdollisuus päästä toiselle kierrokselle.
Millaisiin poliittisiin asetelmiin ajaudutaan keidenkin päästessä jatkoon on jokseenkin yhdentekevää, sillä presidentinvaalista on tullut selkeä henkilövaali, joissa puolueiden tekemillä sopimuksilla tai suosituksilla on kovin vähän tekemistä kansalaisten todellisen äänestyskäyttäytymisen kanssa.
TIMO KERVINEN
31.12.1999
