Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Tulevaisuustutkija ohjaa joutilaisuusyhteiskuntaan

Tuoko uusi vuosituhat robotti-ihmiset vai ajattelijat?



Joutilaisuusyhteiskunnassa pystyt omaksumaan valtaisan määrän tietoa ja olet silti levollinen. Olet viisas ja avarakatseinen. Automaatio ja teknologia vapauttavat sinut pakollisesta raadannasta ja käytät paljon aikaa henkiseen kasvuusi.


Tulevaisuustutkija, professori Torsti Kivistö on hahmotellut tulevaisuuden yhteiskuntaa, jota hän kutsuu joutilaisuusyhteiskunnaksi. Muita nimiä voisivat olla avaruuden valloitusyhteiskunta, biotekniikkayhteiskunta, automaatio- ja työttömyysyhteiskunta.

Keskeistä on ihmisen tietoisuuden muutos. Kivistö torjuu näkemyksen, että ihmiskunta olisi jo kaiken kokenut. Pikemminkin hän on vakuuttunut ihmisen olevan vasta kehityksensä alussa.

- Todennäköisesti tunnevoima ja tunneäly, ei niinkään tiedon rakenne, johtavat uuteen ja nykyistä parempaan tulevaisuuteen, hän toteaa. Uudella tietoisuuden tasolla ihmisen ajatuskenttänä on koko maailma olipa sitten kyse ympäristötietoisuudesta, kulttuureista tai päätöksenteosta.

Uudelle kehitystasolle mentäessä länsimainen kulttuuri vetää viimeisiään.
- Se on liian luontoa tuhoava, inhimillisyyttä polkeva ja herruusajatteluun taipuvainen, Kivistö sanoo.


Maapallo ei kestä maailmanlaajuista kulutusyhteiskuntaa

Kivistö ei ole ajatuksineen yksin. Länsimaisen kulttuurin tuhoa on moni povannut, tosin eri syistä.

Suomalainen filosofi Georg Henrik von Wright katsoo, että nykyisessä kapitalismissa on sellaisia sisäänrakennettuja mekanismeja, jotka auttavat järjestelmän kuolemista, koska systeemi on rasitus luonnolle ja koko maailmalle.

Maailma ei yksinkertaisesti kestä sitä, että kaikki maailman valtiot vaurastuisivat taloudellisesti kehittyneimpien maiden tasolle. Yksin jätteet tuottaisivat valtaisan ongelman.

Kekseliäimmät ovat tosin ehdottaneet esimerkiksi maapallon väestöongelman ratkaisuksi kuun tai Marsin ottamista siirtokunnaksi tai lähiavaruuden satelliitteja, joissa ihminen voisi elää.


Kestävän kehityksen evoluutiotesti

Maapallon kestävyyden takia hyödykkeiden käytöstä eri maissa tulisi Kivistön mukaan sopia maailmanlaajuisesti. Hän puhuu nollasummapelistä, jossa yhden voitto on toisen häviö.

- Esimerkiksi 400 miljoonan henkilöauton käyttö läntisessä maailmassa vähentää auton käyttömahdollisuuksia kehitysmaissa, koska autoihin sisältyvän saastekuormituskiintiön voidaan katsoa olevan rajallinen, Kivistö sanoo.

Hyvänä työkaluna kestävän kehityksen tielle pääsemisessä Kivistö pitää tiedettä, tieteellistä maailmankuvaa. Sitä tutkija pitää ihmiskunnan arvokkaimpana voimavarana, jonka varaan kestävä kehitys voidaan rakentaa.

Kestävää kehitystä ei hänen mukaansa voida saavuttaa pelkästään muuttamalla elin- ja tuotantotapoja nykyistä luontoystävällisempään suuntaan. Uutta tekniikkaa, mm. nanoteknologia pitää ottaa avuksi myös uusiutuvien luonnonvarojen käytössä.

Kivistön mukaan ihmiskunta on kestävän kehityksen evoluutiotestissä, jonka läpäiseminen tai epäonnistuminen selviää noin 60 vuoden kuluessa.

- Jos testissä saadaan ihmisen kannalta myönteinen tulos, kehitys voinee jatkua siten, että ihmisellä ja ihmiskunnalla tulee olemaan nykyistä suurempi osuus oman ja koko planeetan kehityksen ohjaamisessa, Kivistö sanoo.

Huoli luonnon kestävyydestä on yhteistä monelle tulevaisuudentutkijalle. Kauppatieteiden tohtorin tulevaisuustutkija Mika Mannermaan mukaan kestävän kehityksen aikaansaaminen on ihmiskunnan ydinkysymys.


Vapaa-aika kasvaa ja naapuriapu lisääntyy

Joutilaisuusyhteiskunnassa ihminen irtaantuu nykyisestä aikatietoisuudesta. Leimallista on ihmisen lisääntynyt vapaa-aika.
- Työttömyyden positiivinen tulkinta onkin, että ihmiskunta saa paljon lisää vapaa-aikaa, Kivistö sanoo.

Vapaa-ajasta paljon kuluu kansalaistoimintaan: naapuriapuun, talkoisiin, ympäristön yhteisvastuuseen, poliittisen toimintaan. Tehdyn arvion mukaan ihminen käyttää näihin viikossa kymmenisen tuntia.

Muutama vuosi sitten amerikkalainen taloustietelijä Jeremy Rifkin kävi Suomessa markkinoimassa kirjaansa kolmannesta sektorista, kansalaisyhteiskunnasta. Rifkinin mallissa työttömät työllistetään hoivapalveluilla, lähimmäistyöllä, sosiaalityöllä ja kulttuuripalveluiden hoidolla.

Rifkin vakuutti mallinsa parantavan elämisen tasoa; kulutushysterian sijaan siinä korostuvat ihmissuhteet.

Kivistön hahmottelemassa joutilaisuusyhteiskunnassa elämänmuoto noudattaa nykyistä enemmän ihmisen biorytmiä.

Myös planetaariset aikarytmit, valoisuussuhteet ja luonnon kiertokulku ovat keskeisiä. Työntekokin seuraa näitä biorytmejä ja yleisten työehtosopimusten merkitys vähenee.


Itämainen kulttuuri valtaa alaa

Länsimainen kulttuuri joutuu Kivistön mukaan antamaan tilaa itämaisille kulttuureille, joissa eletään jo nyt luonnon ehdoilla.
- Luonnon asettaminen ehtojen mukaan eläminen on realismia ja realismi on henkistä kehitystä, hän sanoo.

Itämaisuudessa Kivistö löytää paljon henkisen voiman ja henkisen kehityksen komponentteja.
- Meditaatio, valaistuminen, chakra-energiat, sisäiset energiakanavat, syvähenkisyys sekä kehon toimintojen hallinta henkisyyden, joogan ja muiden harjoitusten avulla, Kivistö listaa.

Länsimaista ihmistä moni tutkija ja tiedemies on arvostellut liiallisesta rationaalisuudesta.
- Jos ihminen kantaa liian kauan rationaalisen ajattelun taakkaa, hän alkaa uskoa, että se on ainut mitä ihmisessä on, Kivistö sanoo.

Von Wright on arvostellut sitä, että päämäärähakuisesta rationaalisuudesta on tullut niin hallitseva ajattelussamme.

- Kun puhutaan esimerkiksi "järkevyydestä" niin melkein aina ajatellaan juuri sellaista järkevyyttä, jota tiede suhteessa teknologiaan edustaa, von Wright totesi filosofisen aikakauslehden haastattelussa.


Ihmisen robotistoituminen on tosi uhka

Niin paljon kuin tekniikalta odotetaankin, siihen liittyy myös suuria vaaroja, joista merkittävin lienee ihmisen robotisoituminen. Mitä ihmiselle tapahtuu, jos hän seurustelee päivät koneen kanssa?

Pitkäänhän on puhuttu, hallitsevatko ihmiset koneita vai koneet ihmisiä. Tietotekniikan edistyksen myötä uhka tekniikan ylivallasta kasvaa.

- Vaarana on, että tekniikka alkaa vaikuttaa ihmisen tajuntaan tai ihminen muuttuu robottimaisempaan suuntaan, Kivistö sanoo.

Hän kaipaa uutta tasapainoa, jossa tekniikka uudelleen alistetaan rengin, hyvän työntekijän asemaan.

Toinen vaara on kuilu, mikä syntyy "suuren kansan" ja tekniikan kehittäjien välillä.
- Samankaltaisen kuilun voidaan katsoa vallitsevan poliittisen päätöksenteon ja tekniikkamaailman vallankäytön välillä.

- Esimerkiksi geenimutaatiotutkimusryhmä tai -laitos saattavat käyttää ajan oloon enemmän valtaa kuin parlamentaarisesti valitut hallitukset yhteensä, Kivistö sanoo.

Vaikka Kivistö varoittelee robotisoitumisen uhasta, hän ei tietotekniikkaa vierasta. Päinvastoin hän odottaa räätälöityjä, päälle puettavia tietokoneita. Sellaisia, jotka rekisteröivät ja ohjaavat ihmisen toimintaa herkeämättä.

Kivistö arvioi tällaisten koneiden pidentävän ihmisen elinikää jopa 30 prosenttia, jos sitä halutaan.


Ihmiskeskeisyys myös työpaikoille

Kivistö on visioinut myös tulevaisuuden työyhteisöjä. Kun riittävän pitkälle mennään, perinteiset työpaikat ja organisaatiomallit väistyvät.

- Työelämän keskeiseksi sisällöksi tulee ihmiskeskeisyys. Pääasiaksi tulee ihmisen henkisen kasvun edistäminen mahdollisuuksien rajoissa olevin keinoin, Kivistö toteaa.

Joutilaisuusyhteiskunnassa parhaiten palkattuja ovat todennäköisesti viihdetaiteilijat; henkilöt, jotka pystyvät parhaiten edistämään unelmia ja unelmien toteutumista.

Työn merkityksenkin Kivistö uskoo muuttuvan. Työorganisaatiot eivät enää välttämättä ole taloudellisia keskuksia.

Toinen tulevaisuustutkija kauppatieteiden tohtori Mika Mannermaa kuvaa kehitystä niin, että kännykkäteollisuuden johtajalta valta siirtyy sisällön tuottajalle.

Ennen pitkää organisaatioihmiset korvautuvat verkostoihmisillä. Hierarkinen valtarakenne korvautuu verkostomaisella asiantuntijavallalla.

Mannermaan mukaan tämä tosin edellyttää, että olemme saaneet haltuun vaikeat ympäristöongelmamme ja pystyneet rakentamaan kestävän kehityksen mukaisia yhteiskuntia.

STT-IA
31.12.1999


Ajassa -sivulle