Tulevaisuustutkija ohjaa joutilaisuusyhteiskuntaan
Tuoko uusi vuosituhat robotti-ihmiset vai ajattelijat?
Joutilaisuusyhteiskunnassa pystyt omaksumaan valtaisan määrän tietoa ja olet silti levollinen. Olet viisas ja avarakatseinen. Automaatio ja teknologia vapauttavat sinut pakollisesta raadannasta ja käytät paljon aikaa henkiseen kasvuusi.
Tulevaisuustutkija, professori Torsti Kivistö on
hahmotellut tulevaisuuden yhteiskuntaa, jota hän
kutsuu joutilaisuusyhteiskunnaksi. Muita nimiä
voisivat olla avaruuden valloitusyhteiskunta,
biotekniikkayhteiskunta, automaatio- ja
työttömyysyhteiskunta.
Keskeistä on ihmisen tietoisuuden muutos. Kivistö
torjuu näkemyksen, että ihmiskunta olisi jo kaiken
kokenut. Pikemminkin hän on vakuuttunut ihmisen
olevan vasta kehityksensä alussa.
- Todennäköisesti tunnevoima ja tunneäly, ei
niinkään tiedon rakenne, johtavat uuteen ja
nykyistä parempaan tulevaisuuteen, hän toteaa.
Uudella tietoisuuden tasolla ihmisen
ajatuskenttänä on koko maailma olipa sitten kyse
ympäristötietoisuudesta, kulttuureista tai
päätöksenteosta.
Uudelle kehitystasolle mentäessä länsimainen
kulttuuri vetää viimeisiään.
- Se on liian luontoa
tuhoava, inhimillisyyttä polkeva ja
herruusajatteluun taipuvainen, Kivistö sanoo.
Maapallo ei kestä maailmanlaajuista kulutusyhteiskuntaa
Kivistö ei ole ajatuksineen yksin. Länsimaisen
kulttuurin tuhoa on moni povannut, tosin eri
syistä.
Suomalainen filosofi Georg Henrik von
Wright katsoo, että nykyisessä kapitalismissa on
sellaisia sisäänrakennettuja mekanismeja, jotka
auttavat järjestelmän kuolemista, koska systeemi
on rasitus luonnolle ja koko maailmalle.
Maailma ei yksinkertaisesti kestä sitä, että kaikki
maailman valtiot vaurastuisivat taloudellisesti
kehittyneimpien maiden tasolle. Yksin jätteet
tuottaisivat valtaisan ongelman.
Kekseliäimmät ovat tosin ehdottaneet esimerkiksi
maapallon väestöongelman ratkaisuksi kuun tai
Marsin ottamista siirtokunnaksi tai lähiavaruuden
satelliitteja, joissa ihminen voisi elää.
Kestävän kehityksen
evoluutiotesti
Maapallon kestävyyden takia hyödykkeiden
käytöstä eri maissa tulisi Kivistön mukaan sopia
maailmanlaajuisesti. Hän puhuu
nollasummapelistä, jossa yhden voitto on toisen
häviö.
- Esimerkiksi 400 miljoonan henkilöauton käyttö
läntisessä maailmassa vähentää auton
käyttömahdollisuuksia kehitysmaissa, koska
autoihin sisältyvän saastekuormituskiintiön
voidaan katsoa olevan rajallinen, Kivistö sanoo.
Hyvänä työkaluna kestävän kehityksen tielle
pääsemisessä Kivistö pitää tiedettä, tieteellistä
maailmankuvaa. Sitä tutkija pitää ihmiskunnan
arvokkaimpana voimavarana, jonka varaan
kestävä kehitys voidaan rakentaa.
Kestävää kehitystä ei hänen mukaansa voida
saavuttaa pelkästään muuttamalla elin- ja
tuotantotapoja nykyistä luontoystävällisempään
suuntaan. Uutta tekniikkaa, mm. nanoteknologia
pitää ottaa avuksi myös uusiutuvien
luonnonvarojen käytössä.
Kivistön mukaan ihmiskunta on kestävän
kehityksen evoluutiotestissä, jonka läpäiseminen
tai epäonnistuminen selviää noin 60 vuoden
kuluessa.
- Jos testissä saadaan ihmisen kannalta
myönteinen tulos, kehitys voinee jatkua siten,
että ihmisellä ja ihmiskunnalla tulee olemaan
nykyistä suurempi osuus oman ja koko planeetan
kehityksen ohjaamisessa, Kivistö sanoo.
Huoli luonnon kestävyydestä on yhteistä monelle
tulevaisuudentutkijalle. Kauppatieteiden tohtorin
tulevaisuustutkija Mika Mannermaan mukaan
kestävän kehityksen aikaansaaminen on
ihmiskunnan ydinkysymys.
Vapaa-aika kasvaa
ja naapuriapu lisääntyy
Joutilaisuusyhteiskunnassa ihminen irtaantuu
nykyisestä aikatietoisuudesta. Leimallista on
ihmisen lisääntynyt vapaa-aika.
- Työttömyyden positiivinen tulkinta onkin, että
ihmiskunta saa paljon lisää vapaa-aikaa, Kivistö
sanoo.
Vapaa-ajasta paljon kuluu kansalaistoimintaan:
naapuriapuun, talkoisiin, ympäristön
yhteisvastuuseen, poliittisen toimintaan. Tehdyn
arvion mukaan ihminen käyttää näihin viikossa
kymmenisen tuntia.
Muutama vuosi sitten amerikkalainen
taloustietelijä Jeremy Rifkin kävi Suomessa
markkinoimassa kirjaansa kolmannesta sektorista,
kansalaisyhteiskunnasta. Rifkinin mallissa
työttömät työllistetään hoivapalveluilla,
lähimmäistyöllä, sosiaalityöllä ja
kulttuuripalveluiden hoidolla.
Rifkin vakuutti mallinsa parantavan elämisen
tasoa; kulutushysterian sijaan siinä korostuvat
ihmissuhteet.
Kivistön hahmottelemassa
joutilaisuusyhteiskunnassa elämänmuoto
noudattaa nykyistä enemmän ihmisen biorytmiä.
Myös planetaariset aikarytmit, valoisuussuhteet ja
luonnon kiertokulku ovat keskeisiä. Työntekokin
seuraa näitä biorytmejä ja yleisten
työehtosopimusten merkitys vähenee.
Itämainen kulttuuri
valtaa alaa
Länsimainen kulttuuri joutuu Kivistön mukaan
antamaan tilaa itämaisille kulttuureille, joissa
eletään jo nyt luonnon ehdoilla.
- Luonnon asettaminen ehtojen mukaan eläminen
on realismia ja realismi on henkistä kehitystä, hän
sanoo.
Itämaisuudessa Kivistö löytää paljon henkisen
voiman ja henkisen kehityksen komponentteja.
- Meditaatio, valaistuminen, chakra-energiat,
sisäiset energiakanavat, syvähenkisyys sekä
kehon toimintojen hallinta henkisyyden, joogan ja
muiden harjoitusten avulla, Kivistö listaa.
Länsimaista ihmistä moni tutkija ja tiedemies on
arvostellut liiallisesta rationaalisuudesta.
- Jos ihminen kantaa liian kauan rationaalisen
ajattelun taakkaa, hän alkaa uskoa, että se on
ainut mitä ihmisessä on, Kivistö sanoo.
Von Wright on arvostellut sitä, että
päämäärähakuisesta rationaalisuudesta on tullut
niin hallitseva ajattelussamme.
- Kun puhutaan esimerkiksi "järkevyydestä" niin
melkein aina ajatellaan juuri sellaista järkevyyttä,
jota tiede suhteessa teknologiaan edustaa, von
Wright totesi filosofisen aikakauslehden
haastattelussa.
Ihmisen robotistoituminen
on tosi uhka
Niin paljon kuin tekniikalta odotetaankin, siihen
liittyy myös suuria vaaroja, joista merkittävin
lienee ihmisen robotisoituminen. Mitä ihmiselle
tapahtuu, jos hän seurustelee päivät koneen
kanssa?
Pitkäänhän on puhuttu, hallitsevatko ihmiset
koneita vai koneet ihmisiä. Tietotekniikan
edistyksen myötä uhka tekniikan ylivallasta
kasvaa.
- Vaarana on, että tekniikka alkaa vaikuttaa
ihmisen tajuntaan tai ihminen muuttuu
robottimaisempaan suuntaan, Kivistö sanoo.
Hän kaipaa uutta tasapainoa, jossa tekniikka
uudelleen alistetaan rengin, hyvän työntekijän
asemaan.
Toinen vaara on kuilu, mikä syntyy "suuren
kansan" ja tekniikan kehittäjien välillä.
- Samankaltaisen kuilun voidaan katsoa
vallitsevan poliittisen päätöksenteon ja
tekniikkamaailman vallankäytön välillä.
- Esimerkiksi geenimutaatiotutkimusryhmä tai
-laitos saattavat käyttää ajan oloon enemmän
valtaa kuin parlamentaarisesti valitut hallitukset
yhteensä, Kivistö sanoo.
Vaikka Kivistö varoittelee robotisoitumisen
uhasta, hän ei tietotekniikkaa vierasta.
Päinvastoin hän odottaa räätälöityjä, päälle
puettavia tietokoneita. Sellaisia, jotka
rekisteröivät ja ohjaavat ihmisen toimintaa
herkeämättä.
Kivistö arvioi tällaisten koneiden pidentävän
ihmisen elinikää jopa 30 prosenttia, jos sitä
halutaan.
Ihmiskeskeisyys
myös työpaikoille
Kivistö on visioinut myös tulevaisuuden
työyhteisöjä. Kun riittävän pitkälle mennään,
perinteiset työpaikat ja organisaatiomallit
väistyvät.
- Työelämän keskeiseksi sisällöksi tulee
ihmiskeskeisyys. Pääasiaksi tulee ihmisen
henkisen kasvun edistäminen mahdollisuuksien
rajoissa olevin keinoin, Kivistö toteaa.
Joutilaisuusyhteiskunnassa parhaiten palkattuja
ovat todennäköisesti viihdetaiteilijat; henkilöt,
jotka pystyvät parhaiten edistämään unelmia ja
unelmien toteutumista.
Työn merkityksenkin Kivistö uskoo muuttuvan.
Työorganisaatiot eivät enää välttämättä ole
taloudellisia keskuksia.
Toinen tulevaisuustutkija kauppatieteiden tohtori
Mika Mannermaa kuvaa kehitystä niin, että
kännykkäteollisuuden johtajalta valta siirtyy
sisällön tuottajalle.
Ennen pitkää
organisaatioihmiset korvautuvat verkostoihmisillä.
Hierarkinen valtarakenne korvautuu
verkostomaisella asiantuntijavallalla.
Mannermaan mukaan tämä tosin edellyttää, että
olemme saaneet haltuun vaikeat
ympäristöongelmamme ja pystyneet rakentamaan
kestävän kehityksen mukaisia yhteiskuntia.
STT-IA
31.12.1999
Ajassa -sivulle
|