Venäjä juuttuu Tshetsheniaan
Venäjä on joulusta saakka valloittanut Tshetshenian pääkaupunkia Groznyitä tuskallisen hitaasti. Syynä on omaksuttu hyökkääjän elävää voimaa äärimmilleen säästävä taktiikka sekä ennen muuta se, että länsivaltojen voimakas vastalausemyrsky pakotti käytännössä luopumaan kaupungin massiivisesta pommittamisesta maan tasalle.Kuitenkaan ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö nyt jo monin tavoin palkitut hyvin syöneen näköiset venäläiskenraalit saavuttaisi välitavoitettaan Groznyin valtaamista. Pääkaupungin valtaaminen ei kuitenkaan päätä venäläiskenraalien urakkaa, vaikka Groznyi onkin nyt kohonnut koko sodan symboliksi.
Groznyihin on kuitenkin jätetty vain symbolinen määrä tshetsheenitaistelijoita samaan aikaan kun tshetsheenejä johtava presidentti Aslan Mashadov on hyvissä ajoin vetänyt taistelijoidensa pääosan vuorille.
Venäjän tiedotusministeriön jatkuvien väitteiden mukaan sissejä on runsain mitoin leiriytyneinä myös naapurimaissa ennen muuta Georgiassa, joka onkin joutunut Venäjän kasvavan julkisen piikittelyn ja painostuksen kohteeksi.
Läpikulkemattomassa lumisessa vuoristossa hajallaan toimivat pienet taistelijaryhmät ovat Venäjän massiivisen tykistön, rakettiaseen ja myös ilmavoimien ulottumattomissa.
Niiden kimppuun ei pääse myöskään maavoimien turvin, eikä venäläisiä näytä auttavan edes parempi yötaisteluvarustus (hämäränäkölaiteet), koskapa tshetsheenihyökkäykset saavuttavat menestystä etupäässä öisin.
Sota on helppo aloittaa, mutta vaikea päättää
Sodat on aina helppo aloittaa, mutta vaikea päättää. Venäjä myöntääkin, että se joutuu varautumaan koko Tshetshenian miehittämiseen. Mikään venäläisten asettama tshetsheenihallinto ei kykene pitämään maata hallussaan ja etenkään pitämään kurissa vuoristoon asettautuneita sissejä. Tähän tarvitaan venäläistä asevoimaa.
Toistaiseksi Venäjän poliittinen johto ja pääministeri Vladimir Putin etunenässä ovat saaneet nautiskella tshetsheeniterroristien rankaisemisen tuomasta julkisesta kannatuksesta, mutta ensimmäisen merkit puoluekentän hajaannuksesta asian tiimoilta ovat jo näkyvissä.
Esimerkiksi presidenttiehdokas Jevgeni Primakov ja Isänmaamme Koko Venäjä -puolue ovat alkaneet käyttää yhä kriittisempiä äänenpainoja.
Kritiikki miehitysarmeijaa kohtaan sen lähtömaassa kasvaa vääjäämättä omien tappioiden kasvaessa ja miehitysajan pitkittyessä. Tämähän nähtiin myös Afganistanin sodassa.
Lue myös artikkelit:
TIMO KERVINEN
31.12.1999
