Vuoden 2000 kynnyksellä:

Siirtymäkausi venyy ja Venäjän edessä on tuttu ongelmavyyhti

Liki vuosikymmenen jatkunutta, Neuvostoliiton hajoamisesta alkanutta siirtymäkautta kommunismista demokratiaan ja markkinatalouteen onkin ehditty kutsua krooniseksi, koska uudistukset sujuvat Itä-Eurooppaa hitaammin.

Samaan aikaan valtakoneiston auktoriteetti on rapautunut - presidentti Boris Jeltsinin horjuva terveys, hallitusvaihdokset, talouskriisit ja skandaalit ovat nakertaneet uskoa Kremlin kykyyn ohjata maa vakaalle kurssille.

Venäläisen Nezavisimaja Gazeta -päivälehden päätoimittaja Vitali Tretjakov on kaikesta huolimatta optimisti.

- Sisäpoliittinen tilanne on hyvin mutkikas, mutta ei niin synkkä kuin se meistä ja teistä joskus näyttää. Tshetshenian operaatio sujuu hyvin ja liki ilman verenvuodatusta.

- Vaikken ole asiantuntija uskon, että maan talous kääntyy nousuun seuraavien neljän vuoden aikana. (Talous)uudistukset tehtiin huonosti, muttei aivan ilman tuloksia, hän arvioi STT:n kirjallisessa haastattelussa.

Venäjän tuorein talouskriisi viime elokuussa romutti Jeltsinin kauden tärkeän talouspoliittisen saavutuksen - inflaation hallinnan.

Nyt osa talousasiantuntijoista arvioi kuitenkin, että ruplan arvon ja tuonnin romahdus avittaa ulkomaisen kilpailun jalkoihin jääneitä venäläisyrityksiä.

Kohti demokratiaa

Tretjakov ei jaa monen venäläisarvioitsijan pelkoa siitä, että maa saattaisi luisua diktatuuriin tai pirstoutua.

- Uusi poliitikkosukupolvi on vastuuntuntoisempi kuin demokraattien ensimmäinen sukupolvi. Ja keskipakoisten voimien sijasta nyt on vallalla keskustahakuinen tendenssi. Demokratia juurtuu Venäjälle vuosituhannen vaihteen jälkeen, hän arvioi joulukuisten duuman vaalien edellä.

Maan demokratisoitumisen toisena rajapyykkinä pidetään ensi kesän presidentinvaaleja, joissa vapailla vaaleilla valitulle presidentille on määrä äänestää seuraaja ensimmäistä kertaa maan historiassa.
- Presidentinvaalit toteutuvat, Tretjakov uskoo.

Jeltsin hämmensi vaalikampanjaa nimeämällä seuraajaehdokkaakseen pääministeri Vladimir Putinin, jonka kansansuosio on sittemmin kasvanut Tshetshenian operaation myötä.

Presidenttigallupien johtopaikoilla vilahtelevat myös mm. ex-pääministeri Jevgeni Primakovin ja kommunistijohtaja Gennadi Zjuganovin nimet.

Venäjä hamuaa suurvallaksi

Sisäisistä ongelmistaan huolimatta Venäjä haluaa esiintyä maailmanpolitiikan näyttämöllä 2000-luvulla suurvaltana - eräänlaisena Neuvostoliiton manttelinperijänä.

Tästä näyttää kielivän se, että Venäjä on torjunut jyrkästi Tshetshenian sotaan kohdistuvan ulkomaisen arvostelun.

- Venäjä kokee olevansa suurvalta - nojautuen historialliseen traditioon, joka ei ole katkennut nykyisestä heikkoudestaan huolimatta. Muut vanhat ja uudet suurvallat pelkäävät, että Venäjän pystyttää uudelleen suurvalta-asemansa, Tretjakov arvioi.

Venäjä saattaa vahvistaa asemaansa hakemalla tiiviimpää yhteyttä "lähinaapurivaltioiden" kanssa.

Neuvostoliiton hajoamisen seurauksena äiti-Venäjän rajojen ulkopuolelle jäi 15 uutta valtiota ja niiden alueelle 25 miljoonaa venäläistä - seikka, joka on saanut pienet Baltian maat hakemaan turvaa lännestä Venäjän perättyä niiltä oikeutta valvoa venäjänkielisen väestönosan etuja.

IVY-maiden kanssa Venäjä on pyrkinyt rakentelemaan katkenneita taloussuhteita. Tretjakov ei pidä poissuljettuna sitäkään, että lähimmän vuosikymmenen aikana rakennetaan uudelleen "jonkinasteinen Neuvostoliitto".

- Venäjä ja Valko-Venäjä yhdistyvät, hän ennustaa. Myös Venäjän ja Ukrainan uudelleenyhdistymistä kannatetaan gallupeissa.

"Kireähermoista väkeä"

Siirtymäkausi on koetellut ankarasti perinteisesti pitkämielistä venäläistä. Kadunmies on seurannut kansallisomaisuuden valumista harvoihin käsiin, samaan aikaan kun jokapäiväisestä leivästä sekä jotakuinkin ilmaisesta terveydenhoidosta ja koulutuksesta ei ole enää neuvostoaikojen tapaan varmuutta.

Monelle demokratiasta on tullut epävarmuuden ja köyhyyden synonyymi, kun tulo- ja varallisuuserot ovat revähtäneet.

- (Yksityistäminen) merkitsi itse asiassa ilmaista valtion omaisuuden jakoa pienelle piirille. Valta toimii vastuuttomasti, eikä nauti kansan kunnioitusta, Gorbatshov-säätiössä työskentelevä historian professori Viktor Kubaldin kirjoittaa Venäjä 2000 -arviossaan.

Uusrikkaiden varjoon on jäänyt "uusköyhien" massa, jolle pieni puutarhapalsta on muodostunut hengenpitimeksi. Maalla on palattu osin vaihdantatalouden oloihin.

- Köyhyys ei ole Venäjällä taloudellinen vaan poliittinen ongelma. Sosialismissa köyhyyttä ei ollut, minkä takia uudistuspolitiikan menestys on sidottu köyhyyden voittamiseen, Tretjakov summaa.

Hän ei kuitenkaan usko "sosiaaliseen räjähdykseen", vaikka korruptio ja rikollisuus on saanut monet haikailemaan Stalinin kaltaisen "vahvan käden" paluuta.

Syntipukkia ahdinkoon etsitään välillä myös ulkomailta tai omista vähemmistökansallisuuksista - mikä on ruokkinut uumoilua (ääri)nationalismin voimistumisesta.

Murroskausi on koetellut venäläisen hermojen ohella tämän terveyttä: keskimääräinen elinikä on pudonnut roimasti, ja sosiaaliset sairaudet kuten tuberkuloosi ovat levinneet nopeasti.

Lisäksi moni joutuu elämään saastuneessa ympäristössä, jonka siivoamiseen valtiolla ei ole varaa.

- Kun tuhosimme teollisuuden, emme tuhoa luontoamme. Tämä on positiivinen panoksemme maailman ympäristöongelmien ratkaisuun, Kubaldin kärjistää.

STT-MH
31.12.1999

Ulkomaat -sivulle