Suomi suojelee Amazonin sademetsiä



Amazonin sademetsien suojelu on elintärkeää luonnon monimuotoisuuden ja koko maapallon ilmaston kannalta. Bolivia, Ecuador, Kolumbia, Peru ja Venezuela ovat sopineet sademetsien kestävän käytön tukemisesta ja laatineet asiasta lukuisia selvityksiä.


Suomi on, viimeksi 5,7 miljoonalla markalla, tukenut selvitystyötä, joka kattaa yli kolmasosan Perun pinta-alasta.

Itse käytännön suojelutyö on sen sijaan juuttunut paljolti byrokratiaan sekä poliittisiin ja taloudellisiin eturistiriitoihin.

Suomen Perun-suurlähettiläs Mikko Pyhälä, intohimoinen luonnontutkija ja Amazonin tuntija, ei halunnut toimettomana seurata korvaamattomien luonnonrikkauksien tuhoutumista, vaan päätti vedota suoraan presidentti Alberto Fujimoriin.

Presidentti kutsui Pyhälän ja tutkija Jukka Salon mukaansa maaseutumatkalle ja suostui lentokentän sohvalla siltä istumalta Pyhälän ehdotukseen suojeluvyöhykkeen perustamiseksi sademetsään Suomen suurlähetystön tuella.

Asiasta annettiin asetus 4. maaliskuuta tänä vuonna. Nyt alkaa 26 kilometrin päässä Iquitosin kaupungista Turun yliopiston tutkijoiden valitsema 57 000 hehtaarin laajuinen Allpahuayo-Mishanan suojeluvyöhyke, jonka luonto on monimuotoisempi kuin missään muualla maailmassa.

Pienelläkin alalla on enemmän kasvilajeja kuin koko Suomessa. Arviolta puolet lajeista on vielä tutkimatta.

Suojelualueella on kuitenkin yllättävän hiljaista eikä eläimiä juuri näy lukuunottamatta joitakin lintuja. Perun Amazonian tutkimuslaitoksen tutkija Pekka Soini naurahtaa, kun häneltä kysyy viidakkopolulla, onko lähettyvillä käärmeitä.
- Kymmeniä, hän vastaa.

Merimiehestä tiedemiehiksi

Soini jättäytyi 60-luvulla maihin ruotsalaiselta laivalta Callaon satamassa ihastuttuaan Perun luontoon. Hän on nyt Perun johtava matelijaintutkija ja kansainvälisesti arvostettu muidenkin eläinlajien tuntija.

Soini tutki seitsemän vuoden ajan eläimistöä noin sadan kilometrin säteellä Iquitosista ja kirjasi 88 käärme-, 40 lisko-, 10 kilpikonna- ja 4 kaimaanilajia.

Käärmeistä 14 lajia on hengenvaarallisia ja puremista 90 prosenttia keihäskäärmeen aiheuttamia, Soini kertoo.

Soini keräsi kaikkiaan noin 3 000 yksilöä, joita on nyt museoissa eri puolilla maailmaa. Yksi liskolaji on saanut tieteellisen nimensä Soinin mukaan.

Ihminen sademetsän pahin uhka

Sademetsän pahin uhka on ihmisen ahneus ja välinpitämättömyys. Sademetsää hakataan valvomattomasti mm. polttopuuksi ja kasketaan viljelymaaksi. Puita kaadetaan usein täysin sumeilematta.

Perun Amazonian tutkimuslaitoksen IIAP:n espanjalainen tutkija José Alvarez Alfonso osoittaa 300 vuoden ikäistä puuta, joka on tuhottu vain yhden kirveenvarren valmistamiseksi. Toisessa paikassa ei ole viitsitty kiivetä puuhun hedelmien keräämiseksi, vaan on kaadettu koko puu.

Suojelualuetta valvoo tällä hetkellä kaksi metsänvartijaa, joiden virkapuvut ja palkat Suomen suurlähetystö maksaa väliaikaisesti, koska rahaa ei ole tullut Perun valtiolta.

Vartijoilla on lailliset valtuudet rikkojien karkottamiseksi ja heillä on myös aseet. Näitä ei ole kuitenkaan ladattu, vaan tarvittaessa turvaudutaan poliisin apuun. Vartijoita tarvittaisiin kuitenkin lisää.

Sekä vartijat että Alvarez ovat saaneet tappouhkauksia suojelua vastustavilta maanomistajilta. Jopa armeija on syyllistynyt metsän raiskaamiseen suojelualueella. Asiasta on kahdesti valitettu viranomaisille, kertoo Alvarez.

Lääkekasveja

Peru toivoo saavansa merkittävän vientiartikkelin Amazonin alkuperäiskasveista, joiden parantavat vaikutukset ovat suurelta osin vielä selvittämättä.

Suomen suojelualueella toimii tri Elsa Rengifon johtama Perun Amazonian tutkimuslaitoksen kasvipuutarha, jonka pinta-ala on 10 hehtaaria.

Laitos on jo kehittänyt tuotteita myös myyntiin ja tutkimustyö jatkuu vireänä. Tällä hetkellä tutkitaan erityisesti kissankynsi (Uncaria tomentosa) -kasvia, jolla uskotaan olevan monenlaisia parantavia vaikutuksia.

STT-IA
4.6.1999


ULKOMAAT -SIVULLE