Viikon pelidemo: Sabre Ace



Tietokoneella lentely on erittäin hauskaa. Nykyiset lentosimulaattorit ovat niin realistisia ja tarkkoja kopioita lennettävistä koneista, että pelipaketin avaamisen jälkeen katse kiinnittyy noin puhelinluettelon paksuiseen ohjekirjaan.


Ohjekirjaa selaillessa viimeistään näppäinkomentojen kohdalla tavallinen ihminen järkyttyy pahemman kerran. Näppäinkomentoja kun voi olla parhaimmassa tapauksessa toistasataa.

Virgin Interactiven Sabre Ace on lentosimulaattori helpoimmasta päästä.

Sillä on hyvä opetella muutama lentämisen perusasia. Ilman näitä joka lentosimulaattoriin päteviä perustemppuja lentäjä alokas tulee suurella todennäköisyydellä taivaalta alas kuin kivi, jos yleensä koneen saa ilmaan.

Useimmissa lentosimuissa lähtö tapahtuu kentältä. Joissain tosin pääsee lentämään suoraan, ilman nousujen opiskelua.

Ennen kentälle siirtymistä on hyvä opetella yleisimmät näppäimet, joista ainakin osa on samoja simulaattorista riippumatta.

Joko ohjekirjasta tai pelin ohjetiedostosta (README.TXT, 1ST.TXT, tms.) löytyy kaikki näppäinkomennot, mitä pelissä tarvitaan. Näitä näppäinyhdistelmiä on yleensä useita kymmeniä. Kaikkia ei luonnollisesti tarvitse tietää ulkoa, jotta pääsisi irti maasta.

Joissain simulaattoreissa käytetään sekä näppäimistöä/ohjainta ja hiirtä lentämiseen. Yleensä kaikkia toimintoja voi käyttää näppäimistöltäkin, vaikka myös hiiri toimisi ohjaimen lisäksi.

Mitä paremmin tunnet näppäimet ja niiden toiminnot, sitä joustavampaa ja vapaampaa lentäminen on. Oli sitten kyse siviili- tai taistelulennosta. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin ihmetellä jarrut päällä, miksi kone ei lähde liikkeelle, vaikka tehot ovat täysillä.

Ensimmäisenä kannattaa uutta lentosimulaattoria testatessa käydä rauhassa läpi kaikki mittarit, näytöt, kytkimet, varoitusvalot ja -äänet.

Kun on selvinnyt mittarien ja muiden laitteiden merkitys, voidaan kokeilla lentoonlähtöä. Sabre Acen lähdössä odotetaan lennonjohdolta lähtölupaa. Kun pari oman puolen konetta on tehnyt ylilennon, lennonjohto antaa luvan nousta.

Siispä jarrut auki (B), tehot täysille (0) ja niin sitä rullataan pitkin kiitorataa. Nousua voi tehostaa laittamalla siivekkeet alas (F). Kun kiitoradan pää häämöttää, vedä ohjain taakse tai paina näppäimistöltä nuoli alas ja ollaan vapaita kuin lintu.

Kun korkeutta on sopivasti ja ohjaus vakaa, otetaan laskuteline ylös (SHIFT+G). Tehoilla (1-0) voidaan säätää koneen lentoa.

Tämän jälkeen katsotaan kohde kartalta (M). Ohjataan kone kartan näyttämälle vihreälle viivalle ja sen jälkeen lennetään kohti Pjöngjangia.

Jos et itse halua koko aikaa ohjata, voit laittaa automaattipilotin päälle (A). Autopilotti ei muuta suuntaa eikä korkeutta, vaan niiden säädöt joudut tekemään itse. Autopilotti menee itsestään pois päältä, kun käännät ohjainta johonkin suuntaan. Saat sen myös pois painamalla uudestaan A:ta.

Lento kohteeseen on aika yksitoikkoista, joten voit käyttää aikakerrointa (SHIFT+H). Sillä nopeutetaan lentoa jonkin verran. Kun ollaan lähellä kohdetta, otetaan aikakerroin pois käytöstä (SHIFT+H), ja autopilotti (A).

Valitaan aseista pommit (S). Aseet näkyvät mittaristossa ylimpänä. Ei muuta kuin luukut auki ja räjähtävä tervehdys vihollisen niskaan. Muista varoa ilmatorjuntaa ja sulkupalloja.

Onnistuneen pommituksen jälkeen palataan kotikentälle. Laskuun lähdettäessä vähennetään tehoja (1-0), laskutelineet alas (G) ja siivekkeet (SHIFT+F) ylös.

Sabren ohjaus tuntuu ainakin padillä enemmän kuin hätäiseltä, joten pieniä ja varovaisia liikkeitä tekemällä pysytään niin kurssissa kuin ilmassa.

Itse pelin grafiikka on tavanomaista lentosimuille, mutta maasto saisi olla vaihtelevampaa. Ei riitä, että löytyy laaksoja ja kukkuloita. Ainoastaan oman ja hyökkäyksen kohteena olevan kentän ympärillä on muutamia taloja, muuten maasto on pelkkää vihreää niittyä. Ympäristö on karun ankea.

Myös viholliskoneita saisi olla muuallakin kuin vain määränpäässä. On turhauttavaa lennellä vartti yksinään, vain pudottamaan muutama pommi ilman minkäänlaista viholliskontaktia. Sijoittuuhan peli 50- luvun Korean sotaan.

Äänet ovat realistiset ja peliä hyvin tukevia. Radiopuhelut luovat aidon lentämisen tunnelman.

Minimilaitteistoksi kelpaa P133, 16 Mb RAM ja demossa huikeat 67 Mb kiintolevytilaa. Suosittelen P200, 32 Mb RAM ja jonkinlainen ohjain. Joko joykkari tai padi. Sabre Ace ei yritä olla huippurealistinen lentosimulaattori ziljoonalla namikalla, mutta silti se kohoaa tusinasimujen yläpuolelle. Ainakin peräsimen verran.

MIKA KULMALA
4.6.1999


AJASSA -SIVULLE