 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Ranskan kokemukset 35 tuntisesta työviikosta eivät rohkaise
Ranskassa on lyhennettyä työviikkoa ajettu sisään vuoden verran. Tulokset ovat toistaiseksi olleet hiukan erilaisia kuin mitä Ranskan ammattiliitot odottivat. Uudistus toi mukanaan joustoja, vaan ei juurikaan uusia työpaikkoja.Yrityksissä nousevat niskakarvat pystyyn heti, jos puhutaan työajan lyhentämisestä ilman, että palkkoja laskettaisiin vastaavasti. Tietäisihän uudistus yritykselle melkoisia lisäkustannuksia. Varsinkin työvoimavaltaisilla aloilla kustannusten nousu olisi merkittävää. Työaikauudistuksesta voi kuitenkin olla yrityksille hyötyä, jos laki sallii samalla työaikojen vapaamman järjestelyn. Tähän suuntaan viittaavat kokemukset Ranskassa, missä ammattiliitot saivat lyhennetyt työajat, mutta samalla nielaisivat huomaamattaan työaikojen joustopaketin.
Ei vaikutusta työttömyyteenRanskassa on laki 35 tunnin työviikosta ollut voimassa vuoden. Sosialistien manifestissä julistetttiin pari vuotta sitten,että uudistus toisi mukanaan runsaasti uusia työpaikkoja.Niitä ei ole vielä näkynyt, mutta laki on yllättäen tuonut mukanaan työelämään sellaisia joustoja, joista ammattiliitot eivät ole onnellisia. Työllisyys- ja sosiaaliministeri Martine Aubry ennusti, että laki toisi mukanaan miljoona uutta työpaikkaa viidessä vuodessa. Valtionvarainministeri Dominique Strauss-Kahn puhui 200 000-300 000 työpaikasta. The Economistin mukaan tulokset ovat kuitenkin olleet toistaiseksi laihoja. Lain voimaantulon jälkeen on yksityisellä sektorilla syntynyt tai säästynyt lain ansiosta ainoastaan 24 000 työpaikkaa. Tehdyt sopimukset kattavat yksityisellä sektorilla vain 386 000 työntekijää 14 miljoonasta. Ranskan työttömyysaste on noin 11,5 prosenttia ja työttömiä on lähes 3 miljoonaa.
Mutta ehkä ensi vuonnaLyhyemmät työajat ovat tosin vielä sisäänajovaiheessa. Vasta ensi vuoden alusta on kaikkien keskisuurten ja suurten yksityisten yritysten pakko vähentää työntekijöidensä työaika 35 tuntiin viikossa.Alle 20 työntekijän pienyrityksille on annettu aikaa kaksi vuotta uudistuksen toteuttamiseen. Julkisen sektorin 4,5 miljoonan työntekijön työaikoja on myös tarkoitus lyhentää. Tänä vuonna uudistus vielä perustuu vapaaehtoisuuteen. Vain harvat yritykset ovat innostuneet asiasta, vaikka hallitus tarjoaa tukea uudistukseen jo nyt ryhtyville. Jos yritys tämän vuoden aikana lyhentää työaikaansa 10 prosenttia ja lisää työvoimaansa 6 prosenttia, maksetaan sille seuraavan viiden vuoden aikana 9 000 frangia vuodessa jokaista uutta tai säästynyttä työpaikkaa kohti.
Joustavuus lisääntynytLakia valmisteltaessa elinkeinoelämä oli kauhuissaan. Työajan lyhentäminen neljällä tunnilla viikossa palkkoja laskematta nostaisi väistämättä kustannuksia, heikentäisi tuottavuutta ja johtaisi irtisanomisiin.Nyt kuitenkin työnantajien mielipiteet ovat The Economistin mukaan muuttumassa, sillä he ovat hoksanneet uuden lain olevan käyttökelpoinen väline joustojen lisäämiseksi työpaikoille. Kaikissa yrityksissä ei nimittäin olekaan määritelty 35 tuntia viikkonormiksi, vaan uusi työaika lasketaan koko vuoden keskiarvona. Työntekijän viikottainen työaika voi vaihdella, kunhan koko vuoden keskiarvoksi saadaan 35 tuntia viikossa. Tällöin yritys voi pienin kustannuksin sopeuttaa toimintaansa kysynnän kausivaihtelujen mukaan. Niinpä kuuden päivän työviikot ja vuorotyö ovat lisääntyneet. Yritykset pyrkivät myös laskemaan tehdyt työajat tarkasti ilman kahvi- tai lepotaukoja. Palkkoja on harvemmin yritetty uuden työajan myötä laskea, mutta palkankorotuksia jarrutellaan. Moniin yrityksiin ei myöskään ole palkattu hallituksen lupaamasta palkkiosta huolimatta uusia työntekijöitä, vaan menetetyt työtunnit on teetetty ylitöinä.
Hallitus puolustautuuRanskan ammattiliitoissa ei tälläiseen peliin olla tyytyväisiä. Hallitus kuitenkin puolustautuu sanomalla, että vielä on liian varhaista arvioida toimiiko laki kuten sen pitäisi. Pienikin lasku maan suuressa työttömyydessä parantaisi yritysten ja kuluttajien uskoa tulevaisuuteen ja sitä kautta koko taloutta.Sitä paitsi hallituksen mukaan lain tarkoituksena ei ollut vain parantaa työllisyyttä vaan myös nykyaikaistaa työkäytäntöjä ja saada aikaan yhteiskunnallista keskustelua työnantajien ja ammattiliittojen välillä.
Suomenkin sosialidemokraatteja ajatus houkuttaaSuomen sosialidemokraatit eivät ole nostaneet työajan lyhentämistä keskeiseksi tavoitteekseen, vaikka asiaa on kyllä pidetty esillä. Viime viikonlopun puoluekokouksessa Lamminpään-Epilän Sosialidemokraattinen Yhdistys teki aloitteen lakisääteisesti lyhennetyn työviikon kirjaamiseksi puolueen uuteen periaateohjelmaan.Yhdistyksen mielestä työn jakamisen ja työviikon lyhentämisen pitäisi olla sosialidemokraattien lähitulevaisuuden tärkeimpiä poliittisia tavoitteita. Työajan pitäisi olla 7 tuntia päivässä tai 35 tuntia viikossa, ja pitkäaikaisena tavoitteena tuli olla 30 tunnin työviikko ja 6 tunnin työpäivä. Yhdistyksen mukaan työn jakaminen ja työviikon lyhentäminen vähentävät työuupumista ja lisäävät tuotannon tehokkuutta. Samalla yhä useampi suomalainen saisi töitä. Aloitteen johdosta annetussa puoluehallituksen lausunnossa sanotaan, että työajan lyhentämistä puoltavat selkeämmin hyvinvointipoliittiset syyt, kuten kiire, työuupumus, ylityöt ja eläkehakuisuus. Valtion rahoitusta "markkinahenkiset" sosialidemokraattimme eivät onneksi hankkeelle ehdota. Keskeinen keino työajan lyhentämiseksi olisi puoluehallituksen mielestä raamiratkaisu, joissa määriteltäisiin vuosityöajan määrä. Siitä tehtäisiiin sitten sovelluksia eri aloille, yrityksille ja yksilöille.
Mutta kannanotto asiasta on mössöäSosialidemokraatit ovat asiassa kuitenkin selvästi varovaisia. Puoluekokouksen kannanotossa työelämästä tosin julistetaan kohdassa 7 komeasti, että "suunnitelmallinen ja pitkälle aikavälille jaksotettu työajan lyhentäminen on mahdollista tinkimättä hyvinvoinnista ja taloudellisen kasvun perusedellytyksistä", mutta mitään selkeää linjanvetoa ei esitetä.Sen sijaan kannanotossa on paljon mössöä asian ympäriltä. Monia epämääräisiä asioita mainitaan, kuten työn ja työajan tasoittamisen politiikka, työntekijöiden ja työnantajien tarpeet, kansantalouden mahdollisuudet, työajan räätälöity lyhentäminen yhdistettynä työn uudelleenorganisointiin ja hengähdystauko työelämästä. Muodikas työuupumuskin vilahtaa tekstissä, samoin työ- ja perhe-elämän yhdistäminen, työn jakaminen, työvuorottelu, työkierron eri muodot, työajan ja koulutuksen yhteensovittaminen, joustavat työajat ja palkattoman ylityön lopettaminen. Konkreettisimmat ehdotukset koskevat palkallista sapattivapaata, työaikapankkeja ja yksilöllistä sapattivakuutusta. Näyttää siis siltä, että ranskalaiset aatetoverit saavat toistaiseksi jatkaa 35 tunnin työviikkoaan rauhassa ilman suomalaisia kilpailijoita.
HEIKKI JANTUNEN |
TALOUS -SIVULLE