 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Kannustinpalkka ja verkostoituminen menestystekijöinä jo1700-luvun purjemerenkulussa
Kansainvälinen purjemerenkulku1700-1800-luvuilla ei toimintatavoiltaan juurikaan poikennut nykypäivän liiketoiminnasta. Suomalaiset varustajat pyrkivät jo tuolloin lisäämään tuottavuutta laskemalla yksikkökustannuksia, kasvattamalla alusten vetoisuutta ja vähentämällä merimiesten määrää.Myös henkilökohtaisiin liikesuhteisiin ja jopa avioliittojärjestelyihin perustunut verkostoituminen oli keskeisessä asemassa purjemerenkulussa, ilmenee tuoreesta taloushistorian väitöstutkimuksesta. - Eikä kannustinpalkkajärjestelmäkään niin uusi keksintö ole, sillä merikapteenit sitoutettiin liiketoimintaan maksamalla heille rahdin bruttomäärän perusteella palkan lisäksi 3-7 prosentin lisä, kaplaaki, viime viikolla purjemerenkulun kannattavuudesta väittelevä filosofian lisensiaatti Jari Ojala kertoo. Hän muistuttaa, että kannustinpalkkioille oli perustellut syyt. Ammattitaitoisista merikapteeneista oli 1700-luvun työmarkkinoilla kova kysyntä ja näiden asema laivassa oli varsin vastuullinen ja itsenäinen. - Tiukan paikan tullen kapteeni saattoi omalla päätöksellään jopa myydä aluksen, sillä tuohon aikaan yhteydenpito varustajaan kotisatamassa oli lähes mahdotonta, Ojala huomauttaa.
Perheyhtiöiden ongelmat samojaVäitöstutkimuksessaan hän perehtyi purjemerenkulun kannattavuuteen ja tuottavuuteen 1700-1800-luvun Suomessa.Tutkimuksen kohteena olivat tuon ajan merenkulun suurkaupungit Raahe, Kokkola ja Pietarsaari, joiden kauppalaivastot muodostivat purjemerenkulun kultavuosina 1765-1870 jopa kolmasosan Suomen meritonnistosta. Merenkulku ja siihen sitoutuneet kauppahuoneet olivat tuolloin Suomen kaupallisen elinkeinoelämän moottoreita. Vähitellen purjelaivat kuitenkin joutuivat väistymään uuden höyryteknologian ja teräsrunkoisten alusten tieltä. Pohjanmaan kolmen suurkaupungin kauppalaivastot olivat yleensä muutaman vahvan suvun hallussa, jotka taistelivat rahtimarkkinoista verisesti keskenään ja pyrkivät nostamaan toimintansa tuottavuutta kaikin keinon. Tutkiessaan varustamojen toimintaa Ojala havaitsi yllätyksekseen, että sata vuotta sitten perheyritykset kamppailivat lähes samojen ongelmien kanssa kuin nykypäivänäkin. Yhtenä suurena pulmana oli sukupolvenvaihdoksen järjestäminen joustavasti ja tehokkaasti. Tutkimuksen perusteella perhe- ja sukuyhtiöiden hiipuminen ei välttämättä johdu kolmannen sukupolven ongelmasta, eli siitä että lapset ja lapsenlapset olisivat olleet kyvyttömiä hallitsemaan liiketoimintaa. - Vähintään yhtä paljon vaikeudet johtuivat siitä, että vanhat matriarkat ja patriarkat olivat haluttomia siirtämään tietojaan ja taitojaan seuraaville sukupolville. Tämä pätee perheomisteisissa yhtiöissä varmasti edelleen, Jari Ojala aprikoi. FL Jari Ojalan historian väitöstutkimus Tehokasta liiketoimintaa Pohjanmaan pikkukaupungeissa. Purjemerenkulun kannattavuus ja tuottavuus 1700-1800-luvulla tarkastettiin Jyväskylän yliopiston humanistisessa tiedekunnassa.
STT-IA |
AJASSA -SIVULLE