PÄÄKIRJOITUS

Pääkirjoitus

Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi

4.6.1999

Jakopoliitikot ryömivät esiin

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö pohdiskeli edellisellä vaalikaudella ääneen, että hallitustyöskentely sujuu hyvin niin kauan kuin maan taloudessa ei ole liikkumavaraa. Sateenkaarihallitus toimikin yhtenäisenä poikkeuksellisen laajasta poliittisesta kirjosta huolimatta. Kokemus rohkaisi jatkamaan vaalien tuloksen perusteella samalla pohjalla.

Rohkaisua hallitusosapuolet saivat erityisesti sitoutumisesta valtiontalouden tervehdyttämiseen hyvinvointiyhteiskunnan perusteet säilyttäen. Tulokset näkyvät jo valtion tämän vuoden varsinaisessa talousarviossa. Ensimmäisen kerran lähes kymmeneen vuoteen budjetti sisältää velan takaisinmaksumomentin.

Vielä alkuvuodesta niin tutkimuslaitokset kuin valtiovarainministeriökin ennustivat Suomen taloudelle syksyä alempia kasvulukuja. Nyt ennusteita korjataan ylöspäin. Esimerkiksi Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla nosti tällä viikolla kasvuennustetta puolella prosenttiyksiköllä maaliskuisesta luvustaan.

Valtiovarainministeriön syksyistä ennustetta 3,6 prosentin talouskasvusta pidettiin ylioptimistisena, vaikka se näyttää nykytietämyksellä olevan lähinnä toteutuvaa. Nyt arvuutellaankin, korjaako VM ennustettaan ylöspäin.

Talouskasvun kolikolla on kaksijakoinen kääntöpuolensakin. Yhtäältä VM varoittelee virkamiesjohtonsa suulla jo ylikuumenemisvaarasta ja toisaalta jakopoliitikot ryömivät esiin koloistaan.

Kansanedustaja Kari Rajamäki (sd.) asetti eduskunnan lisäbudjettikeskustelussa kyseenalaiseksi VM:n kyvyn arvioida verotulojen kehitystä oikein. Hän väitti ministeriön haluavan tietoisesti harhaanjohtamalla rajata eduskunnan budjettivaltaa, kun se arvioi verotulojen kasvun tarkoituksellisesti alakanttiin.

Rajamäki väitti ”jatkuvasti jäljessä raahaavien ennustekriteerien johtavan siihen, että valtiovarainministeriön käytännöllään luomat keinotekoiset ja totuudenvastaiset rajat murentavat eduskunnan budjettivaltaa”. Rajamäki viittasi siihen, että eduskunta voisi käyttää tiedossa olevia lisätuloja erilaisten epäkohtien korjaamiseen.

Sivustatukea Rajamäki sai – odotetusti – keskustasta. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Mauri Pekkarinen arvosteli sitä, että Suomessa jää EU:n tukirahaa saamatta, kun ”hankkeiden kansallinen rahoitus ei ole riittävää tai rahat ovat ministeriöiden sisällä väärillä momenteilla”.

Voiko kaipuuta vanhanmalliseen jakopolitiikkaan selvemmin ilmaista.

Ja voiko valtiontalouden perusteisiin kaksinaamaisemmin suhtautua, kun muistaa Pekkarisen puheenvuoron syyskuisesta budjettikäsittelystä:

”Venäjän ja Aasian talousongelmat eivät ole Suomen hallituksen syytä, eivät tietenkään. Tähän kaikkeen kuitenkin, näihin ongelmiin, niiden mahdollisuuteen, niistä mahdollisuuksista selviytymiseen hallituksen budjetti varautuu tavattoman heikosti. Sen lamansietokyky on heikko. Sen aluerakenne kestämään iskuja, mitä noista ongelmista seuraisi, on heikko. Sen sosiaalinen perusta on heikko, niin ikään heikko kestämään tämän tyyppisiä ongelmia.”

Punamultaa kaihoavien jakopoliitikkojen esitys on Joutsenon koulumestari Antti Jauhon kiertokoulutodistuksen arvosanoja lainataksemme "heikon heikko".

ILPO KIURU