Sinibarettiliiton puheenjohtaja Vesa Yrjölä haluaisi rauhanturvalain nykyistä selvemmäksi

Suomalainen rauhanturvatoiminta on jo pitkään ollut maailmalla arvostettua. Nopeat muutokset kansainvälisessä tilanteessa ovat tuoneet Suomen turvallisuuspolitiikkaan uusia vaatimuksia perinteisen rauhanturvaamistoiminnan rinnalle.

Rauhanturvalain muutosta mietitään, aikataulusta ei tietoa

Yleisesti kansainvälisyys on lyönyt nopeasti leimansa turvallisuuspoliittisiin linjauksiin. Varusmiehistä koulutettavan kansainvälisen valmiusjoukon perustaminen vuonna 1996 lisää Suomen valmiuksia toimia kansainvälisissä sotilasoperaatioissa.

Nykyinen lainsäädäntö on tämänsuuntaisen kehityksen kanssa kuitenkin osittain ristiriidassa, koska se rajoittaa tarkasti suomalaisten toimivaltuudet monikansallisissa operaatioissa.

Puolustusministeriössä pohditaankin parhaillaan keinoja suomalaisen rauhanturva- ja kriisinhallintaosallistumisen edistämiseksi.

Viimeisimmän Päällystölehden haastattelussa puolustusministeri Jan-Erik Enestam katsoo kansainväliseen kriisinhallintaan osallistumisen vahvistavan Suomen turvallisuutta nimenomaan sotilaallisen yhteistyön keinoin. Enestam sanoo, että konkreettiset toimenpiteet asian suhteen tarkentuvat ajallaan.

Rauhanturvatoiminnan kokonaiskuva muuttumassa

Perinteisesti rauhanturvaamisorganisaatio on ollut toiminnallisesti YK:n alainen ja muutoin puolustusministeriön alainen, mutta se ei ole kuulunut puolustusvoimiin.

Suomen Sinibarettiliiton puheenjohtaja Vesa Yrjölä myöntää rauhanturvatoiminnan joutuvan uudelleenarviointiin, mutta hän ei näe kehitystä kovin myönteisenä.

- Mieluummin pitäydyttäisiin perinteisessä rauhanturvatoiminnassa. Jos rauhanturvaamista säätelevää lakia muutetaan, on ensiarvoisen tärkeää selventää toimivaltakysymykset. Kentällä työskentelevät eivät saa joutua miettimään käskyjen laillisuutta, kuten nykyisessä tilanteessa on käynyt, Yrjölä sanoo.

Yrjölä haluaisi poliitikkojen ja sotilaiden pysyvän ruoduissaan niin, että poliitikot päättävät ja sotilaat toimeenpanevat. Hän kuitenkin painottaa lojaaliuttaan päättäjille ja antaa täyden tukensa Suomessa tällä hetkellä harjoitettavalle turvallisuuspolitiikalle.

- Rauhanturvaajat ovat olleet operatiivisessa johdossa, mutta komentajat ja alijohtajat eivät ole aina olleet selvillä toimivaltuuksistaan. Poliitikkojen olisi tehtävä linjaratkaisut. Minkälaisia päätöksiä sitten tehdäänkin, liittomme tukee täysin Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Vaikka jotkin kaavaillut muutokset epäilyttävät, ymmärrän toisaalta maailman muuttuvan, Yrjölä toteaa.

Operaatioissa toimiminen osittain ongelmallista

NATO:n rauhankumppanuuden ohella Suomi osallistuu tarkkailijana Länsi-Euroopan unionin eli WEU:n toimintaan, joka käytännössä merkitsee WEU:n työn seuraamista olemalla läsnä avoimissa kokouksissa ja esikuntaharjoituksissa.

Kaikkia EU-maita koskevat yhteiset turvallisuusratkaisut ovat nyt hyvin ajankohtaisia ja vallitsevassa tilanteessa Suomen asema on jossain määrin ristiriitainen. Nykyinen lainsäädäntömme mahdollistaa osallistumisen operaatioihin, joilla on YK:n tai ETYJ:n valtuutus, mutta ei esimerkiksi joukkojen lähettämistä Kosovon kriisialueelle.

- Nykyisessä tilanteessa tulee ristiriitaa. Ollaan ulkojäseninä, eikä vanha rauhankumppanuus ole toimiva. Vaara on siinä, että olemme edelleen sotilaallisesti liittoutumaton ja perinteiset rauhanturvaamisoperaatiot ovat muuttumassa enemmän sotilasoperaatioiksi.

- Liittomme toivoo mahdollisen uuden rauhanturvalain selkeyttävän sääntöjä. Hallitusohjelmaanhan on kirjattu Suomen tavoitteeksi uskottava puolustus, Vesa Yrjölä toteaa.

Rauhanturvaamisen perusedellytykset kunnossa

- Halukkuutta lähteä on. Taloudelliset edut on pidettävä riittävän houkuttelevina. Lisäksi koulutukseen, kalustoon ja varusteisiin on satsattava, Yrjölä sanoo.

- Uskon, että lähtijöitä riittää jatkossakin. Itse asiassa kriisipesäkkeisiin on aiemmin haluttu erityisesti lähteä. Vuonna 1973 Suezin kriisin aikoihin YK-joukkoihin haluavien määrä kasvoi. Sama toistui Libanonin kohdalla 1982, Yrjölä jatkaa.

Ei aitoja olosuhteita

Koulutus sisältää taistelu- ja erikoiskoulutuksen ohella melko paljon vartiokoulutusta ja englannin kieltä painotetaan. Noin 3-4 viikkoa kestävässä koulutuksessa keskitytään olennaiseen, mutta kaikkea tarvittavaa ei ehditä opettaa. Myöskään määräpaikassa vallitseviin olosuhteisiin ei saa kosketusta kotimaassa.

- Periaatteessa Niinisalossa annettava koulutus on ihan oikeanlaista. Ajallisesti koulutus on kuitenkin aika lyhyt. Monet asiat opitaan vasta toiminta-alueella. YK-joukkokoulutuskin kärsii resurssipulasta ja koulutus on melko paljon yleiskoulutusta. Tuleviin olosuhteisiin totutteleminen ei onnistu Niinisalossa, Yrjölä toteaa.

Suomalainen rauhanturvatoiminta on viime aikaisten eurooppalaisten kriisien yhteydessä saanut melko paljon julkisuutta. Presidentti Martti Ahtisaari on ensimmäinen maamme presidenteistä, joka on vieraillut suomalaisten YK-joukkojen luona toimialueella.

Yleinen keskustelu suomalaisen turvallisuuspolitiikan suuntaviivoista koskien myös rauhanturvatoimintaa on lisääntymään päin ja nykyiseltä hallitukselta voidaan odottaa uusia linjauksia.

Sinibarettiliiton puheenjohtaja kiteyttää toivovansa mahdollisten lakimuutosten ennen kaikkea määrittävän selkeästi toiminnan rajat.
- Komentajan on tiedettävä, mistä saa käskyt, Yrjölä sanoo.

MIKKO LAITINEN
4.6.1999