"Totalitarismi suurin syy katastrofiin"

Tutkijat pitävät 1900-lukua Venäjän kadotettuna vuosisatana


Talousongelmien ja poliittisen myllerryksen vaivaama Venäjä on vuosituhannen päättyessä suuri kysymysmerkki. Historiasta on vaikea etsiä ennusmerkkejä tulevasta, mutta eräät tutkijat pelkäävät Venäjän ajautuvan yhtä suuriin mullistuksiin kuin vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen. Tuolloin tapahtumat johtivat tuhoisaan sisällissotaan, terroriin ja totalitariaan.

- Venäjällä on kokeiltu tällä vuosisadalla lähes kaikkia mahdollisia teorioita ja kehitysmalleja. Yhteistä kaikille on ollut se, että ne epäonnistuivat, sanoo professori Andrei Foursov, Venäjän tiedeakatemian jäsen.

Foursov peilaa yhtymäkohtaa nykyhetkelle Iivana Julman (hallitsi 1547-1584), Pietari Suuren (1682-1725) ja Stalinin (1924-53) kausilta.

- Niitä kutakin edelsi noin 30 vuoden taloudellinen kasvu, joita seurasi terrorin kyllästämä vallan ja omaisuuden uusjako, Foursov vertaa.

"Venäjä hukkasi vuosisatansa"

- Venäjä hukkasi 1900-luvulla mahdollisuutensa. Totalitarismi oli suurin syy katastrofiin, arvioi Andrei A. Piontkovski, riippumattoman Strategia-tutkimuskeskuksen johtaja Moskovassa.

Hänen mukaansa vuosisata oli kuin pedattu Venäjälle, ja sillä olisi ollut mahdollisuudet nousta maailman johtavaksi valtiomahdiksi.

Totalitarismin käsite rinnastaa Hitlerin natsi-Saksan ja Stalinin ajan Neuvostoliiton hallintomallit. Termi on peräisin Benito Mussolinin ajan Italiasta. Totalitarismia on pidetty mm. eräänlaisena väkivaltaisena jatkumona ensimmäisen maailmansodan kauhuille.

Piontkovski muistuttaa arvioista, joiden mukaan totalitarismin vuosina kymmeniä miljoonia ihmisiä surmattiin Venäjällä. Vasta 1956 todettiin ensi kertaa julkisesti, että Stalin oli vastuussa terrorista ja vainoista. Piontkovskin mukaan Stalinismin rönsyjä on vaikea häivyttää.

- Terroria ei enää esiinny, mutta entiset instituutiot, kuten salainen poliisi, elävät yhä ihmisten mielissä ja jopa alitajunnassa, hän huomauttaa.

Esimerkkinä vanhoista käytännöistä Piontkovski mainitsee Venäjän asevoimissa yhä harjoitettavan simputuksen ja väkivallan.
- Menetämme vuosittain tuhansia sotilaita, kun vanhemmat asevelvolliset hakkaavat ja kiduttavat nuorempiaan, Piontkovski sanoo.

Piontkovskin mukaan positiivista nyky-Venäjässä on mm. se, että ihmiset ovat periaatteessa vapaita liikkumaan, ja he voivat kritisoida yhteiskuntaa. Se ei kuitenkaan takaa nopeita yhteiskunnallisia muutoksia.

- Kansalaisilla ei ole tyypillisiä vaikutuskanavia kuten esimerkiksi todellisia työmarkkinajärjestöjä tai puolueita, hän toteaa.

"Lenin ymmärsi väkivallan tärkeyden"

Mutta miksi Venäjä ajautui vallankumouksen ja 1918-20 sisällissodan jälkeen totalitariaan? Vladimir Buldakov, Venäjän tiedeakatemian jäsen ja maan vallankumousta tutkivan kansainvälisen komitean pääsihteeri, katsoo valtion halunneen varmistaa yksinoikeuden väkivaltaan.

- Lenin ymmärsi vallankumouksen jälkeen täydellisesti, että valtion on monopolisoitava väkivalta niin nopeasti kuin mahdollista, Buldakov sanoo.

Buldakovin mukaan Venäjän ongelmana on kautta historian ollut maantieteellinen laajuus. Siksi hän ei pidä 1900-luvun tapahtumien myrskyä mitenkään poikkeuksellisena.
- Tiedonkulku hallitsijoiden ja kansalaisten välillä on ollut aina vaikeaa. Siksi heidän on myös ollut vaikea ymmärtää toisiaan, Buldakov sanoo.

Venäjän tiedeakatemian jäsen, historian professori Juri Kukushin katsoo, etteivät ihmiset ole olleet kyllin lukutaitoisia valtion propagandan tarkoituksiin.
- Siksi valtio otti käyttöön paljon yksinkertaisemman keinon. Se oli väkivalta, Kukushin toteaa.

Vain vallalla on merkitystä?

Neuvostoliiton mahdin ikävöiminen ei ole aivan yhtä yleistä Venäjällä kuin Maon aikojen romantisointi Kiinassa, mutta silti moni haikailee paluuta vanhaan.

Suuret ikäluokat varttuivat nyky-Venäjään verrattuna stabiilissa yhteiskunnassa, jossa asiat olivat helpommin ennustettavissa ja ihmiset uskoivat tietävänsä, kuka maata johtaa.

Professori Andrei Foursov, 48, kutsuu sodan jälkeen 1945-55 syntyneitä ensimmäiseksi ja viimeiseksi neuvostosukupolveksi. Heidän varttuessaan kylmän sodan vuosina Neuvostoliitto saavutti kautta aikojen huomattavimman kansainvälisen asemansa.

- Silloin vallitsi yhteiskuntarauha, ja kaikilla oli tae tietystä turvasta, Foursov sanoo.

Foursov ei suhtaudu kovin luottavaisesti Venäjän lähitulevaisuuteen. Hänen mukaansa monet menettivät uskonsa vuoden 1991 jälkeen.
- Elämme aikaa, jolloin kaikkia kommunismin ilmenemismuotoja brutalisoidaan. Ja kun ideologiat haihtuvat, jäljelle jää vain valta, Foursov huomauttaa.

Foursovin mukaan erityisesti 1900-luvun alkupuoliskolle oli ominaista taistelu vallasta.
- Kaikki muu oli merkityksetöntä, paitsi valta. Natsit ja bolshevikit ymmärsivät sen erittäin hyvin, Foursov sanoo.

Historioitsijoiden yleinen näkemys on se, että Venäjän vuosisata alkoi katastrofilla ja myös päättyi siihen. Professori Juri Kukushin sanoo, että vuosituhannen loppu talousongelmineen on ollut erityisen vaikea.

- Maa on joutunut kauheaan tilanteeseen. Kaikki tulee olemaan erittäin vaikeata tuleville sukupolville, hän ennakoi.

STT-IA
4.6.1999

ULKOMAAT -SIVULLE