Suomesta tulee EU:n nettomaksaja



Kiista EU:n tulevien vuosien toiminnan rahoituksesta ja tukipolitiikasta jatkuu kiivaana lähiviikkoina. Suomessa on laskettu erilaisia arvioita tulevista maksuosuuksista. Kaikki osoittavat Suomen siirtyvän tukevasti nettomaksajien joukkoon.


Maanantaina kokoontuvat EU:n valtiovarainministerit käsittelemään Agenda 2000:ta, joka määrää EU:n tulot ja menot vuosina 2000-06.

Erimielisyys maksajamaiden ja suurimpien saajien välillä on yhä jyrkkä, vaikka sopu on tarkoitus saada aikaan maaliskuun loppuun mennessä.

Suomessa on laskettu kansallisen maksuosuuden kehitystä eri vaihtoehtojen mukaan. Komission ehdotus, ja nykyisen kokoinen osuus EU:n menoista merkitsisi Suomelle nykyrahassa 9,5 miljardin markan jäsenmaksua vuonna 2006, lasketaan valtiovarainministeriössä.

Suomi maksaa nykyisin 1,4 prosenttia EU:n menoista, mutta muuta unionia ripeämpi talouskasvu voi luoda paineita korottaa osuutta.

Esillä on myös nettomaksajamaiden esittämä tiukempi malli, jonka mukaan unionin menot vakiinnutettaisiin reaaliarvoltaan vuoden 1999 tasolle. Suomen maksuksi tulisi noin 8 miljardia markkaa vuonna 2006.

Mitä tulee takaisin?

Tänä vuonna Suomi maksaa EU:lle jäsenmaksuja arviolta 6 290 miljoonaa markkaa, tulli- ja maatalousmaksuista kertyy vielä 750 miljoonaa. Nettotulos on Suomen osalta ollut tähän asti lähellä nollaa - Suomi on saanut suunnilleen yhtä paljon takaisin kuin on maksanut sisään. Tänä vuonna Suomen nettomaksu noussee noin 375 miljoonaan.

Kuinka paljon Suomi saa näistä rahoista takaisin riippuu olennaisesti Agenda 2000-ratkaisuista, maatalouden ja alueiden saamista tuista.

Jos maatalous ei saa korvausta, ja rahoituskehys toteutuu komission mallilla, on nettomaksu vuonna 2006 noin 1 760 miljoonaa markkaa. Täydellinen kompensaatio maataloudelle tekisi laskun pienemmäksi, ja Suomen nettomaksu olisi 1 029 miljoonaa.

Laskelmissa on mukana myös malli, jossa Suomen maksuosuus nousee 1,5 prosenttiin, laajentumisen kustannukset nousevat yli arvioiden, eikä Suomi saa Itä- ja Pohjois-Suomea parhaan aluetuen, tavoite 1:n piiriin. Nettomaksu tässä tapauksessa olisi lähes kolme miljardia markkaa, 2 979 miljoonaa markkaa.

Vielä kalliimpi laskusta tulee jos nettomaksajat saavat tahtonsa läpi, ja suurimpia nettomaksuja leikataan automaattisesti.

Suomi ei siitä hyötyisi, vaan maksaisi EU:n kassaan 3,5 miljardia enemmän kuin saisi sieltä.

Laajentuminen maksaa

Alusta asti on ollut selvä, että Suomi siirtyy nettomaksajien joukkoon kun unioni saa uusia köyhiä jäsenmaita Itä-Euroopasta. Nopeimmat hakijoista saattavat ehtiä unioniin jo ensi rahoituskauden aikana.

Suomi on vaatinut maatalouden kärsimille menetyksille täyttä kompensaatiota EU-budjetista, mutta nämä neuvottelut ovat kesken. Esitykset maidon, naudanlihan ja viljan hinnanalennuksista sekä muut tukimuutokset maksaisivat Suomelle maatalousministeriön arvion mukaan 860 miljoonaa markkaa vuodessa netto.

Rahaa tulee sisään myös rakennerahastoista; nykyisten arvioiden mukaan Suomen saama rahoitus jää suunnilleen nykyiselle tasolle, eikä kasva kuten aluksi odotettiin.

Koska Suomi edellyttää saavansa maataloudelle täydet korvaukset, ei se ole neuvotteluissa ajanut yhtä tiukkaa linjaa menojen kurissa pitämiseksi kuin suuret maksajat, Saksa, Itävalta, Hollanti ja Ruotsi.

Toista äärilaitaa edustavat unionin köyhimmät maat, etunenässä suurin saajamaa Espanja.

Suomi lähtee siitä, että EU:n tulevat menot ja laajentuminen pitää mahduttaa nykyisen katon alle; EU:n käyttämät varat eivät Suomen mielestä saa nousta yli 1,27 prosentin unionin jäsenmaiden BKT:sta. Nykyisin EU:n menot ovat noin 1,1 prosenttia.

STT - JHL
6.2.1999


POLITIIKKA -SIVULLE