EU:n 10 miljardia rakennemarkkaa iso urakka Suomen hallinnolle

Esimerkiksi aluekehitysrahaston varoja kanavoidaan kahdeksan eri ministeriön kautta. Se hidastaa päätöksentekoa ja jakaa rahat pieniksi siivuiksi.

Lisävaikeuksia on tullut siitä, että sisäministeriön tietokonejärjestelmä takkuili eikä pystynyt tuottamaan ajankohtaista tietoa ohjelmien toteutuksesta. Se korvattiin lopulta uudella, joka on toiminut paremmin.

Pirkolan selvityksen "Rakennerahastot - ohjelmien valmistelu, täytäntöönpano ja valvonta" on julkaissut Kunnallisalan kehittämissäätiö. Pirkola on perehtynyt aihepiiriin mm. työskennellessään EU:n komission aluekehitysosastossa.

Rakennerahastoissa on kyse suurista rahamääristä; koko ohjelmakaudella vuosina 1995-99 EU:n budjetista on määrätty Suomelle lähes 10 miljardia markkaa eri tavoiteohjelmille. Uusista jäsenmaista Suomi sai suuremman rakennetukipotin kuin Ruotsi ja Itävalta.

Pirkolan mukaan rakenneohjelmien hankkeiden taso Suomessa vaihtelee, sillä kilpailua hankkeiden välillä ei ole ollut tarpeeksi. Varsinkin alkuvaiheessa mukaan kelpuutettiin ohjelmia turhan helposti, Pirkola arvioi.

Suomen EU-ohjelmien alkuvaiheessa ongelmia syntyi myös tiedon puutteesta. EU:n säännöistä ja menettelytavoista ei ollut tarpeeksi selkeää tietoa. Aina toukokuulle 1997 puuttui selkeät ohjeet siitä, mitä menoja voidaan rakennerahastovaroista korvata. Sekavuutta lisää se, että eri rahastoilla on tukikelpoisuudesta erilaiset säännöt.

Pirkola arvostelee ohjelmien toteuttajia siitä, että he usein käyttävät aikaa ja energiaa ujuttaakseen tukikelvottomia menoja korvattavien joukkoon. Pahimmassa tapauksessa tällainen toiminta voi johtaa siihen, että tukia peritään tarkastusten jälkeen takaisin, Pirkola varoittaa.

Hän näkee saman vaaran myös mitä tulee kuntien yritystukiin; jos ne ylittävät EU-sääntöjen rajat ilmoitettavista julkisista tuista, voidaan niitäkin karhuta takaisin ellei ilmoituksia ole hoidettu. Raja on 100 000 euroa kolmen vuoden sisällä.

Suomessa ei petoksia

Muuten ongelmat ovat olleet melko samankaltaisia Suomessa ja muissa uusissa jäsenmaissa. Ruotsissa jouduttiin panemaan paljon päätöksiä uusiksi, kun päätöksiä tehtiin ennen ohjeiden valmistumista.

Komission näkökulmasta on myönteistä, että rahanjako tapahtuu avoimella tavalla ja Suomessa pyritään todella täyttämään rakenneohjelmien tavoitteet, Pirkola lisää.

Rakenneohjelmien toteuttaminen on myös onnistunut lisäämään yhteistyötä eri toimijoiden; maakuntien liittojen, kuntien ja valtion välillä. Yritysten aktivoimisessa on Pirkolan mielestä vielä toivomisen varaa.

Yritetään selkiyttää

Suomessa valmistellaan samaan aikaan kansallista ohjelmaehdotusta ja tukialueiden jakoa.

Agenda-ehdotuksen tarkoitus on helpottaa hallinnointia vähentämällä tavoiteohjelmien lukumäärä seitsemästä kolmeen. Seurantaa ja valvontaa on tarkoitus tiivistää, parhaiten menestyville maille ja alueille on luvassa lisärahoitusta.

Suomessakin pohditaan parhaillaan tapoja yksinkertaistaa päätöksentekoa rakennerahastoista. Muutokset jäävät kuitenkin seuraavalle hallitukselle ja rahoituskaudelle.

STT-MH
5.2.1999