Iranin vallankumouksen perintö



Kaksi vuosikymmentä islamilaisen vallankumouksen jälkeen Iranin suhteet ulkomaailmaan ovat paremmat kuin koskaan shaahi Mohammed Reza Pahlavin kaatumisen jälkeen.


Iran on parantanut suhteitaan Persianlahden arabinaapureihinsa, palauttanut diplomaattisuhteet EU:hun ja vaihtaa piakkoin suurlähettiläitä Britannian kanssa.

Politiikan muutos kohti maltillisempaa suuntaa alkoi, kun sota Irakia vastaan päättyi 1988 ja se kiihtyi, kun kovan linjan islamilaisena tunnettu ajatollah Ruhollah Khomeini kuoli seuraavana vuonna.

Khomeinin jälkeen presidentiksi nousi pragmaatikko Akbar Hashemi Rafsanjani, joka hyvällä poliittisella vainullaan sai ohjattua Iranin kohti tasapainoisempaa ulkopolitiikkaa, mikä puolestaan johti suhteiden parantumiseen arabinaapureiden ja joidenkin länsimaiden kanssa.

Vain Irakin ja Yhdysvaltain väliset suhteet ovat yhä huonot. Perivihollisensa Irakin kanssa Iran kävi pitkän sodan 1980-88 ja asiantuntijoiden mukaan suhteet pysyvätkin huonoina siihen asti, kunnes Irakin nykyinen presidentti Saddam Hussein lähtee.

Suhteiden parantaminen Yhdysvaltoihin on niin ikään edelleen tabu, vaikka maan presidentti Mohammad Khatami vaatikin viime vuoden tammikuussa "epäluottamuksen seinän murtamista".

Yhdysvallat pitää yhä yllä Iranin vastaisia pakotteita, ja Iranin hengellinen johto torjuu suhteiden luomisen maahan, jota jo Khomeini kutsui "suureksi saatanaksi".

Maan johto jakautunut

Vallankumouksen virallinen juhlinta ja näyttävät paraatit eivät kuitenkaan todennäköisesti pysty kätkemään sitä tosiasiaa, että Iranin johdossa on syviä erimielisyyksiä. Nykyistä hengellistä johtajaa, ajatollah Ali Khameneita pidetään uskonnollisen vallan ruumiillistumana ja vallankumouksen puhdasoppisuuden puolustajana.

Hänellä on itse asiassa enemmän valtaa kuin presidentillä. Presidentti Mohammad Khatami on taas voittanut kansan puolelleen muutoksen ja vapauden vaalijana.

Nuo miehet johtavat Irania aikana, jolloin sen on tehtävä ratkaiseva päätös siitä, pysyykö se uskollisena vallankumouksen aatteille vai pyrkiikö se eroon kansainvälisestä eristyksestään.

Maltillinen Khatami voitti yllättäen toukokuussa 1997 pidetyt presidentinvaalit, mikä toimi samalla muistutuksena siitä, etteivät hallituksen toiveet käy aina yksiin kansan toiveiden kanssa.

Jo pelkästään Iranin väestön rakenne on haaste perinteen puolustajille: Iranin väestö on yksi maailman nuorimmista. Lähes joka toinen iranilainen on syntynyt vuoden 1979 jälkeen. Myös kaupungistuminen on lisääntynyt ja naiset ovat ottaneet itselleen yhä aktiivisemman aseman yhteiskunnassa.

Myös Iranin taloudellinen tila on saanut vaatimukset muutoksesta lisääntymään.

Talous lamassa

Iranin talous on vahvasti riippuvainen öljytuloista, jotka ovat viime aikoina laskeneet voimakkaasti raakaöljyn hinnan laskun vuoksi. Talous onkin ajautunut lamaan ja ihmisten ostovoima on alhaisimmalla tasolla sitten vallankumouksen alun.

Länsimaisten asiantuntijoiden mukaan Iranin talouden ennakoidaan kasvavan 0,5 prosenttia ensi verovuonna, joka alkaa maaliskuun lopulla.

Inflaatio on virallisesti 18 prosenttia, mutta käytännössä se on jopa 40 prosenttia. Julkisen talouden alijäämän on ennustettu kasvavan nykyisestä lähes 110 miljardista markasta 116 miljardiin markkaan ensi vuoden loppuun mennessä.

STT-IA
5.2.1999


ULKOMAAT -SIVULLE