Enemmistö suomalaisista vierastaa yhä osakesijoittamista

Keskeinen syy osakesäästämisen vierastamiseen lienee riittämätön tieto pörssin toiminnasta, osakkeiden tarpeellisuudesta ja yksittäisen sijoittajan mahdollisuuksista sekä sijoittamiseen liittyvistä riskeistä.

Selitykseksi tarjotaan myös sitä, että meiltä puuttuvat todelliset kannustinjärjestelmät, jotka rohkaisisivat yksityisiä sijoittajia. Huoli sinivalkoisen varallisuuden valumisesta ulkomaille lisää keskustelua yksityisten henkilöiden, yhteisöjen ja mm. eläkelaitosten sijoittamisesta.

Yritykset tarvitsevat kotimaista rahoitusta toimintaansa ja osakemarkkinat ovat osa rahoitusmarkkinoita.

Sijoittamiskulttuuri vielä nuorta

Pankkien mainoslauseissa todetaan, ettei yksityishenkilön tarvitse olla miljonääri, mutta kylläkin kaukaa viisas, jotta sijoitukset voisivat olla tuottoisia. Sijoittamista ja säästämistä ohjaavia tekijöitä ovat aika, tuotto-odotus ja riskinsieto. Sijoitettavaa voi olla yhtä hyvin sata markkaa kuin kymppitonni tai sata tuhatta markkaa. Meiltä kuitenkin puuttuu vankka sijoittamisen perinne, joka löytyy esimerkiksi Ruotsista. Naapurimaan lapsetkin ovat tottuneet siihen, että syntymäpäivälahjana saattaa tulla pieni summa rahasto-osuutena.

Osa sijoittamista kokeilleista suomalaisista poltti toisaalta reilusti näppinsä 1980-luvun huumassa pelkällä velkarahalla hankittujen osakkeiden lähtiessä lamakierteeseen. Jälkeenpäin voi viisastella, että kannattiko panna kaikki munat samaan koriin ja myydä paniikissa juuri silloin, kun kurssit olivat alhaalla. Viisas ei hätiköi, vaan odottaa.

Kaikilla mahdollisuus pääomamarkkinoille

Rahastosäästäminen on tehty suhteellisen houkuttelevaksi. Rahastoissa ei ole kahlitsevia aikarajoja. Rahat voi siirtää omaan käyttöönsä juuri silloin kuin haluaa.

Rahastojen perusajatus on, että kaikilla on mahdollisuus päästä pääomamarkkinoille, siis osake- ja korkomarkkinoille. Jo sadan markan rahasto-osuudella saa samaa varainhoitopalvelua kuin suursijoittajat. Salkunhoitajan tehtävä on seurata markkinoita ja etsiä sijoituksille hyvää tuottoa.

Pitkän tähtäyksen toimintaa

Peukalosäännöksi sijoitusneuvojat tarjoavat usein viiden vuoden sääntöä. Jos sijoitettavia varoja ei ole tarpeen nostaa omaan käyttöön ainakaan viiteen vuoteen, pääosa tai suuri osa varoista kannattaa hyvinkin sijoittaa osakerahastoihin. Viiden vuoden pituiseen aikaan osuu heilahduksia suuntaan ja toiseen, mutta yönsä voi nukkua rauhassa, sillä tuotto on keskimäärin turvattu.

Osakesijoittamisen historia todistaa, että vuosisadan alusta lähtien voi tarkastella miltei mitä tahansa kymmenen vuoden jaksoa, sodat, lamat ja muut kahinat mukaan lukien, ja aina osakkeilla on tehty voittoa.

1950-luvulta lähtien tehdyssä selvityksessä taas osoitetaan, että nousukaudet ovat kestäneet keskimäärin 45 kuukautta ja laskukaudet keskimäärin 12 kuukautta. Nousukaudet ovat olleet pitempiä ja voimakkaampia kuin laskukaudet.

Tästä syystä harva itseään kunnioittava sijoitusneuvoja kehottaa sijoittamaan vain vuoden kahden tähtäimellä tiettyihin osakkeisiin, koska huonolla onnella ne saattavat kääntyä tappiollisiksi viimeistään silloin, kun varat tarvitaan asunnonostoon tai muuhun vastaavaan. Tätä pitemmän ajan kuluessa markkinat ehtivät tasoittua.

Psykologia ohjaa käyriä

Kurssien äkillisestä pudotuksesta seuraa usein hälyä, vaikka alle kymmenen prosentin alamäkeä olisikin edeltänyt lähes 50 prosentin nousua merkinnyt vuoden mittainen jakso. Uutisointi ruokkii pörssikurssien käyttäytymistä ohjaavaa psykologiaa. Häly vie alas, tyytyväinen hiljaisuus tasaa toisinpäin.

Suomalaisten eläkerahat karttuvat pääsääntöisesti korkorahastoissa eli valtion obligaatioissa, joiden tuotto on viime vuosina ollut suhteellisen hyvä, lähes kymmenisen prosenttia, mutta analyytikot odottavat niiden kääntyvän hiljaiseen laskuun ja asettuvan 4-5 prosentin tuntumaan.

Julkisessa keskustelussa onkin kysytty, voisivatko suomalaiset eläkelaitokset sijoittaa osakerahastoihin. Tuotto olisi huomattavasti parempi ja samalla olisi mahdollista tukea suomalaisen pääoman pysymistä kotimaassa. Kasinovuodet jättivät kuitenkin leiman, ettei osakesäästäminen olisi eettisesti tervettä eikä eläkevaroja ainakaan saa riskeerata. Korkotason pysyminen matalana saattaa ajan mittaan lieventää jyrkimpiä mielipiteitä.

Eettiset rahastot tulevat

Perinteisten osake- yhdistelmä- ja korkorahastojen rinnalle rakennetaan uudentyyppisiä rahastoja. Rahastosijoittamisen tulevaisuus näyttää merkitsevän toisaalta maakohtaisuuden häviämistä ja toisaalta erityisten sektori- tai toimialakohtaisten rahastojen yleistymistä.

Sekä yhteisöt että yksityiset sijoittajat halunnevat vastaisuudessa tuotto-odotusten lisäksi tietää yhä enemmän siitä, minne varat päätyvät, keitä ne hyödyntävät ja minkälaista toimintaa niillä rahoitetaan.

Osa sijoittajista on kiinnostunut tukemaan esimerkiksi lääketieteen kehitystä, osa teknologiaa. Joillekin on tärkeätä selvittää, että yritys jonka osakkeita ostetaan tai rahasto, johon sijoitetaan kestää tiukan eettisen tarkastelun. Kyseiset yritykset eivät saastuta ympäristöä, ehdytä uusiutumattomia luonnonvaroja tai käytä lapsityövoimaa.

On selvää, etteivät yksityisen sijoittajan voimavarat riitä tällaiseen selvitystyöhön. Rahastoja rakentaville pankeille, rahastoyhtiöille ja salkunhoitajille lankeaakin kovia odotuksia. Vielä 1993 rahastojen lukumäärä oli Suomessa vaatimattomat 23 kappaletta, nyt niitä on noin 150.

Euro -etuliitteellä varustettuja rahastoja perustettiin vuoden vaihteeseen mennessä useita. Ne sijoittavat yhdentoista EMU-maan tai koko EU:n alueella toimiviin yrityksiin. Kasvuodotukset ovat juuri nyt korkealla, kun euroon tullaan ns. "sisään". Euro ei vahvistunutkaan dollariin nähden niin paljon kuin pelättiin, vaan asettui sopivalle tasolle.

Kun riskiä hajautetaan 15 maahan, se on toki pienempi kuin pienessä Suomessa. Riskien hajauttaminen kannattaa, samalla tuotto voi olla kyllä alhaisempi. Toisaalta sadan markan tai sadan tuhannen markan sijoittaja saa saman hyödyn riskin hajautuksesta.

Ulkomaisia rahastoja on Suomessa näiden lisäksi noin 400.

MARGIT HARA
5.2.1999