Risto E. J. Penttilä:

Konsensus on palannut

Vaalijulkisuuden takia ei pienpuolueita kannata enää perustaa. Suuret jyrää ja julkisuus on kadonnut pienryhmiltä. Nuorsuomalaisten puheenjohtaja Risto E. J. Penttilä ei kaihoa takaisin aikaa, jossa kaikille puolueille jaettiin vaalijulkisuutta samalla millimetrimitalla.

- Ainoa valituksenaihe koskee mediakulttuuria, joka on valtakeskeinen. Voi toivoa, että se muuttuu, mutta sen kanssa on pakko elää. Markkinatalous saa tässäkin toimia.

Kasvun ituja Nuorsuomalaiset hakevat paitsi vaaleista myös yhteistyöstä liberaalien kanssa. Neljän vuoden yhdistymispohdinta johti aiesopimukseen yhdistymisestä, mutta Penttilän arvion mukaan puoli vuotta menee vielä muun muassa nimen ja organisaation pohdintaan.
- Näissä olosuhteissa tämä oli paras mihin päästiin.

Yhteistyö ei kuitenkaan ala helposti. Ainakin eräitä nuorsuomalaisia kaivertaa, että LKP on vaaliliitossa Kokoomuksen kanssa Pirkanmaalla ja Oulussa.

- Ihanteellista olisi, että oltaisiin vaaliliitossa yhdessä, mutta yhteistyö olisi lähtenyt väärällä jalalla, jos me oltaisiin oltu painostava osapuoli tässä.

Penttilä on itse välttänyt sanomasta tarkkoja vaalitavoitteita. Hän onkin hieman yllättynyt kun siteeraan STT:n välittämää tietoa, jonka mukaan puolueen toinen varapuheenjohtaja Eija Tanninen kertoo puolueen tavoittelevan 5-6 paikkaa.

Itse arviosta ei Penttilä ole eri mieltä. Hän luettelee nopeasti koko joukon vaalipiirejä, joissa Nusuilla on mahdollisuuksia kansanedustajanpaikkaan. Edellisvaalien kolmen vaalipiirin sijaan nyt Penttilän mukaan on kahdeksan piiriä, joissa puolueella on mahdollisuus oman ehdokkaan läpimenoon.

Myönteisiä hallitustoimia

Nuorsuomalaiset syntyi talouslaman vuosina. Kestääkö puolue nyt nousukauden?

Penttilän mukaan monet niistä asioista, joista Nuorsuomalaiset ovat puhuneet ovat edenneet nykyhallituksen aikana. Esimerkkeinä hän luettelee muun muassa valtiontalouden tervehdyttämisen ja valtionyhtiöiden yksityistämisen.

- Aika on kehittynyt monessa suhteessa niin kuin me olemme vaatineet. Silloin meidän vaatimustemme ajankohtaisuus on joltain osin mennyt ja se on mielestäni vain ja ainoastaan myönteistä.

- On paljon niitä kohtia, joissa meidän vaatimukset eivät ole toteutuneet ja niissä kyllä riittää töitä vielä, veikkaisin noin viideksitoista vuodeksi.

- Kehitys on ollut myönteistä. Jos se on vienyt Nuorsuomalaisten tenhovoimaa, niin olkoon sitten niin. Pääasia, että asiat kehittyvät oikeaan suuntaan.

Julkisen vallan remontti

Penttilä korostaa, että verot eivät Nuorsuomalaisille ole ensisijaisesti taloudellinen vaan ideologinen kysymys.
- Meidän väite on hyvin yksinkertainen: on mahdollista taata nykyistä paremmat palvelut nykyistä huomattavasti alemmalla veroasteella.

Keskeistä Penttilän mukaan on tuolloin se uskovatko ihmiset tuon väittämän. Runsaan sadan vuoden valtiokeskeisyyden jälkeen kestää vähän aikaa ennen kuin väittämä saadaan läpi, hän sanoo.

- Suomen tärkein tulevaisuuden remontin kohde on julkisen vallan toiminta. Siihen liittyy palvelusetelit, yksityiset palveluntuottajat, yksityiset yliopistot ja kaikki muut mahdolliset, hän listaa esimerkkejä. Julkinen sektori kutistuisi tällä tavoin huomattavasti nykyisestä.

Konsensuksen paluu

Penttilä kuitenkin tähdentää, että olisi pelottavaa ajatella, että nyt asiat olisivat kunnossa. Kun veroaste on 47 prosenttia ja velkaa on 400 miljardia, niin ihmiset uskovat, että tilanne on jotenkin kunnossa.

- Nyt eletään konsensuksen paluun alkua, Penttilä analysoi. Nuorsuomalaisten syntyessä konsensus oli hänen mukaansa rikkoutunut ja se mahdollisti myös uuden puolueen syntymisen.

- Konsensuksen suuri ongelma on se, että sillä kyllä päästään eteenpäin, mutta se ummistaa aina silmät ongelmilta. Uhkana on, että tulevista vaikeuksista ei selvitä, koska uudistustyö jätetään kesken.

- Konsensuksen nimi on kolmikanta, se on yhteistyö, se on sopimusyhteistyö. Penttilä vetää yhtäläisyysmerkit myös laajapohjaiseen hallitukseen ja sovitteluun riitelyn sijasta.

Hän muistuttaa, että sisäpoliittinen konsensus on aina perustunut myös ulkopoliittiselle yksimielisyydelle. 90-luvun ulkopoliittisen etsinnän jälkeen on jälleen konsensus ulkopolitiikasta.

Työreformi unohtui Aholta

- Nyt konsensuksen myötä on siirrytty ajatukseen, että meillä kaikilla on sama päämäärä, eli kaikki haluavat veroja vähän alas ja vähän joustavuutta työmarkkinoille. Nyt kun uskotaan, että kaikki ollaan samaa mieltä, niin hyväksytään huomattavasti paljon hitaampi uudistusaikataulu kuin Nuorsuomalaiset vaativat.

Penttilä on pitkin matkaa kuulunut asiatasolla Keskustan työreformin tukijoihin. Hän pitää sitä edelleen hyvänä dokumenttina. Konsensuksen hengessä Keskusta on Penttilän mukaan nostanut työreformin rinnalle ja sen ohi perhepolitiikan kuten useimmat muutkin.

- Kun konsensus on ajan henki, niin sellaiset jotka asettuvat poikkiteloin vaietaan vaivautuneesti kuoliaaksi.
Penttilän mukaan perhearvojen tähdentäminen onkin ajan hengelle kuvaavaa.

- On löydetty yksi juttu, josta joka ikinen puolue on ihan samaa mieltä ja otetaan se vaaliteemaksi kaikille.

EU-linjat esiin

- Koko Eurooppa on menossa sosiaalidemokraattiseen suuntaan. Miten tähän suhtautuu Kokoomus? Puhuuko se EU:n puolesta silloinkin kun koko EU on vaaleanpunainen, kysyy Penttilä. Entä demarit, voivatko he asettaa enää Suomen etua missään tilanteessa sosiaalidemokraattisen Eurooppa -kehityksen edelle, hän jatkaa.
- Varoituskellojen pitäisi soida ja kovaa, antaa Penttilä oman ohjeensa.

Hän korostaa, että EU politiikka ei enää ole ulkopolitiikkaa, vaan sisäpolitiikkaa. Samalla kaikki EU:ssa eteen tulevat väännöt ovat ideologisia. Esimerkiksi kysymykseen verotuksen harmonisoinnista kuuluu kysymys siitä onko edes mahdollista, että joku kilpailee tehokkaalla julkisella sektorilla.

- Tilanne on se, että meillä on Eurooppa-poliittinen konsensus ja sen pohjalle on rakentunut sisäpoliittinen konsensus ja tässähän ollaan.

Tulevat eduskuntavaalit ovat Eurooppa-politiikan kannalta kesäkuun eurovaaleja tärkeämmät. Silti näyttää siltä, että Eurooppa-politiikan käsittely jää vasta kesän vaalikamppailuun.

- Minun kokemukseni edellisistä eurovaaleista oli, että sillä keskustelulla oli vain kansansivistysarvoa.

PETE PAKARINEN
5.2.1999