Amnesty syyttää Algerian turvallisuusjoukkoja tuhansien katoamisesta

Kuuden viime vuoden aikana Algeriassa on Amnestyn tuoreen raportin mukaan kadonnut noin 3 000 ihmistä.

Poliisit, sotilaat, santarmit tai valtion aseistamat puolisotilaalliset miliisit ovat pidättäneet ihmisiä kotoa ja työpaikoilta, lähes aina esittämättä minkäänlaista pidätysmääräystä tai etsintäkuulutusta.

Pidätetyt ovat olleet miehiä ja naisia kaikista yhteiskuntaluokista. Vain murto-osa katoamisista on pystytty selvittämään.

Katoamiset olivat aina viime vuoteen asti aiheena tabu, mutta nyt vaikenemisen muuri on murtumassa kadonneiden äitien, vaimojen ja muiden perheenjäsenten sitkeyden ansiosta.

Epätoivo on kuluneen vuoden aikana saanut yhä useammat kadonneiden perheistä voittamaan pelkonsa ja vaatimaan oikeutta. He ovat nostaneet tapaukset lehtien otsikoihin ja keskustelunaiheeksi parlamentissa.

- Tämä on merkittävä läpimurto, sillä nyt kukaan ei voi sanoa: "Minä en tiennyt", Amnesty sanoo keskiviikkona julkistamassaan selonteossa.

Amnesty vaatii, että kaikista katoamistapauksista on järjestettävä puolueeton tutkimus.

Algerian lakien mukaan epäiltyä voidaan pitää pidätettynä kaksitoista päivää nostamatta syytettä. Omaisille on ilmoitettava asiasta heti. Käytännössä lakia rikotaan rutiininomaisesti, ja pidätettyjä voidaan pitää salaisessa paikassa useita viikkoja tai kuukausia, jopa vuosia.

Omaisilla ei ole juuri mahdollisuuksia saada tietoja pidätettyjen olinpaikasta. Useimmiten heitä vastassa on vaikenemisen muuri ja byrokratian viidakko. Turvallisuusjoukot kiistävät tietävänsä asiasta mitään aina siihen asti, kunnes pidätetty joko vapautetaan tai siirretään tavanomaiseen vankilaan, sanoo Amnesty.

Viranomaiset sanovat yleensä, ettei kadonnutta ole koskaan pidätettykään tai että tämä on liittynyt "terroristiryhmän jäseneksi". Muita selityksiä on, että kadonnut on itse terroristi tai on joutunut terroristien sieppaamaksi.

Ristiriitaisia selityksiä

Niin kauan kuin katoamisista ei järjestetä, riippumatonta tutkintaa kadonneiden kohtaloa ei saada selvitetyksi ja syylliset jäävät ilman rangaistusta.

Amnestyn mukaan pidätettyjen äitejä on tiettävästi solvattu tai jopa pahoinpidelty, kun he ovat menneet poliisin tai santarmien luo hankkimaan tietoja poikiensa kohtalosta.

Epätoivoiset äidit ovat kolunneet sairaaloita ja varuskuntia yrittäessään selvittää lastensa kohtaloa ja etsineet näitä myös hautausmailta ja ruumishuoneilta.

"Rohkeasti ja päättäväisesti" toimineet perheet ovat ottaneet yhteyttä Amnestyyn, Algerian hallitukseen ja oikeusviranomaisiin. Vuonna 1997 ryhmä kadonneiden äitejä yritti päästä Algeriassa vierailleen ulkomaisen ihmisoikeusvaltuuskunnan puheille, mutta turvallisuusjoukot estivät heidän aikeensa.

Kuukautta myöhemmin äidit järjestivät mielenosoituksen pääkaupungissa Alger'ssa samaan aikaan, kun maassa oli ulkomaisia toimittajia tekemässä juttua paikallisvaaleista.

Myös tällä kertaa turvallisuusjoukot hajottivat mielenosoituksen nopeasti, mutta monet ehtivät kuitenkin esitellä tv-kameroiden edessä kadonneiden lastensa kuvia.

Viime vuoden heinäkuussa äitien, vaimojen, isien ja isoäitien valtuuskunta kiersi Euroopan pääkaupunkeja saadakseen asialleen julkisuutta.

STT-IA
5.3.1999