Professori Esko Antolan arvio laimeasta EU-keskustelusta:

Hallituksen Eurooppa-politiikka vei aseet oppositiolta

Institutionaalinen uudistus ei tällä kertaa ole vain institutionaalinen, tähdentää Turun yliopiston Jean Monnet -yksikön professori Esko Antola. Kyseessä on syvällinen unionin toimintafilosofinen uudistus. Siinä vastataan muun muassa kysymyksiin liittovaltiokehityksestä ja pienten ja suurten jäsenmaiden suhteesta.

Riippumatta institutionaalisen uudistuksen aikataulusta yhteinen puolustuspolitiikka ja ulkopolitiikan tiivistäminen elää omaa elämäänsä. Nämä kaksi ovat edellytyksenä myös unionin laajenemiselle.

Neljäntenä kysymyksenä Antolan listalla on yhteinen talouspolitiikka. Hän ei usko, että euron olosuhteissa voitaisiin elää kovin pitkään niin, että yhteinen talouspolitiikka on pelkän koordinaatiovelvoitteen varassa. Yhteistä talouspolitiikkaa muotoiltaessa ensivaiheessa törmätäänkin jo verotuksen harmonisointiin ja työllisyyspolitiikkaan.

- Sitten on vielä käytännön kysymykset, kuten seuraavan komission kokoonpano ja Suomen tavoitteet siinä sekä myös Amsterdamin sopimuksen toimeenpano.

EU ei yllä vaaliteemaksi

Mutta miksi puhetta ei sitten ole syntynyt? Antola ymmärtää, ettei esimerkiksi liittovaltiokehitystä ja institutionaalista uudistusta halua kukaan ottaa esille ennen vaaleja. Jo keskustelunaiheet ovat vaikeita.

- Luulen, että suurin syy on, että meillä vallitsee konsensus Eurooppa-politiikasta. Tämä hallitus on hoitanut Eurooppa-politiikan erinomaisesti, eikä ole mitään kysymystä, millä Keskusta voisi käydä hallituksen kimppuun.

Antola huomauttaa, että esimerkiksi Lipposen, Ahon ja Niinistön yhteisesiintymisessä A-Studiossa ei ollut minkäänlaisia eroja Euroopa-politiikassa. Kritiikkiä esittävät vain toinen kommunistipuolue ja Ilkka Hakalehdon porukka. Leimallista on, että esimerkiksi Keskustan vaalikamppailussa Eurooppa-politiikalla ei ole mitään sijaa.

- Toinen tekijä on se, että meillä taitaa olla samanlainen tilanne kuin ennen ETY-kokousta 1975: valtava kansallinen yksimielisyys puheenjohtajakauden takia.

Antola epäilee, että puheenjohtajuudelle pannaan liikaakin painoa. Kun vanhoille jäsenmaille puheenjohtajuudet tulevat ja menevät, niin meillä siihen ladataan valtavia odotuksia ja kansallisia ponnistuksia. Hän ei kuitenkaan moiti panostuksia liikaa, vaan toteaa naurahtaen, ettei esimerkiksi yhdeksänsadan virkamiehen kouluttamisesta haittaakaan ole.

Eurovaaleihin ei mennä tosissaan