Luokkaviholliset apuun Kiinassa

Tänään 57-vuotias Chen on miljonääri ja omistaa koko Etelä-Kiinan suurimman mehiläistarhan. Chen on myös köyhän kotiseutunsa selvästi merkittävin työllistäjä. Hänen Xinshao-yrityksensä työllistää nyt 200 ihmistä, ja määrä on tarkoitus kaksinkertaistaa kahdessa vuodessa.

Chen oli kylänsä ensimmäinen, joka käytti hyväkseen Deng Xiaopingin 1970-luvulla aloittaman uudistuspolitiikan tarjoamia mahdollisuuksia.

Hän myi sikansa, sai niistä noin 500 markkaa vastaavan summan ja sijoitti rahat pieneen mehiläistarhaan. Nyt hän tuottaa hunajaa kaikkiin Etelä-Kiinan maakuntiin ja aikoo piakkoin panostaa myös vientiin ulkomaille.

Ulospäin Chen ei näytä menestyvältä liikemieheltä. Hänellä on yllään nuhjuinen villapaita, kuluneisuuttaan kiiltävät teryleenihousut ja kuraiset kumisaappaat eikä hän ole ilmeisesti kammannut tukkaansa vähään aikaan.

Toisaalta hän omistaa kaksi japanilaista yksityisautoa ja kiinteistöjä kolmessa kaupungissa. Viime vuonna hän kävi lomamatkalla sekä Yhdysvalloissa että Japanissa.

- Poikani opiskelee Beijingissä. Jos hän pärjää hyvin, toivon että hän ottaa hiljalleen hoitaakseen yritykseni, sanoo Chen ylpeänä.

Pelastavat enkelit

Entisten luokkavihollisten oikeudet on nyt määrä kirjata myös Kiinan perustuslakiin. Maan parlamentti eli kansankongressi hyväksyy istuntokaudellaan maaliskuussa perustuslakiin lisäyksen, jonka mukaan yksityisyrittäjät voivat toimia samoin edellytyksin kuin valtionyhtiötkin.

Puolueen on käytännön syistä ollut luovuttava aiemmasta linjastaan, joka näivetti yksityissektoria. Ennen niin hallitsevassa asemassa olleet valtionyhtiöt kamppailevat yhä pahemmissa talousongelmissa ja niiden työllistävä merkitys vähenee koko ajan.

Vuosituhannen vaihteessa Kiinan kaupunkien väestöstä noin 20 miljoonan ihmisen arvioidaan olevan vailla työtä.

Yksityissektorilla on siis nyt tuulta purjeissaan. Kiinassa perustetaan joka päivä lähes 5 000 uutta yksityisyritystä, ja yksityinen sektori palkkaa päivittäin 16 000 uutta työntekijää.

Yksityisyrityksissä työskentelee jo lähes 80 miljoonaa kiinalaista, kun taas valtionyhtiöt työllistävät noin 75 miljoonaa kiinalaista. Myös sektorin taloudellinen merkitys on yhä suurempi. Yksityisyritykset vastaavat jo 11 prosentista Kiinan bruttokansantuotteesta, ja osuus kasvaa nopeasti.

Ainoa ulospääsytie

Esimerkiksi Yunnanin maakunnassa sijaitsevassa mehiläistarhuri Chenin kotikunnassa Milossa tappiolliset valtionyritykset ovat yhä suurempi taakka kunnan 400 000 asukkaalle.

- Ulkomaiset yritykset eivät ole kiinnostuneita investoimaan tällaisille eristyksissä oleville alueille. Olemme siksi yhä riippuvaisempia omista yksityisyrityksistämme, sanoo Milon apulaiskunnanjohtaja Zhou Yong.

Toistaiseksi maatalousvaltaisessa Milossa ei ole kovin monia yksityisyrityksiä. Zhou kuitenkin odottaa niiden määrän kasvavan nopeasti. Hänen mukaansa tällainen kehitys on välttämätöntä, koska maatalous ei enää pysty työllistämään yhtä paljon ihmisiä kuin aiemmin.

Mehiläistarhan johtaja Chen puolestaan tietää kokemuksesta, että monet kyläläisistä luopuisivat enemmän kuin mielellään maanviljelyksestä, jos se vain olisi mahdollista. Hänellä ja hänen perheellään oli tuskin varaa päivittäiseen ruokaan 18 vuotta sitten, kun hän perusti yrityksensä.

Tuottavuus määrää palkan

- Minun yrityksessäni työntekijöiden palkat määräytyvät tuottavuuden mukaan. Siksi yritykseni on tehokkaampi kuin valtionyhtiöt ja pystyy helposti kilpailemaan niiden kanssa, Chen sanoo.

Hän kertoo myös harrastavansa hyväntekeväisyyttä pitämällä aina palkkalistoilla myös esimerkiksi vammaisia. Tämä ele ja Chenin vaatimaton elämäntyyli myötävaikuttavat varmasti siihen, miksi hän on niin suosittu paikallisen virkavallan keskuudessa.

Se selittää osittain myös sen, miksi Chenin yritys on hyväksytty esittelykohteeksi ulkomaisille toimittajille.

STT-IA
5.3.1999