 |
 |
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi
5.3.1999
Vaatimuksena mannaa taivaalta
Sovinnosta on yritetty sekä kolmi- että nelivuotista versiota. Kolmivuotinen sopimus olisi tiennyt 11-12 prosentin ansiotason nousua. Lennonjohtajien vaatimuksen sanotaan olevan noin kaksinkertainen sovintoesitykseen verrattuna. Sanotaan olevan siksi, että he eivät halua julkisuudessa täsmentää omia vaatimuksiaan.
Työnantajapuolen kertoman mukaan lennonjohtajien keskipalkka on lisineen 25 000 markkaa kuukaudessa. Sovintoesitys olisi nostanut keskipalkan 28 000 markkaan. Lennonjohtajat eivät työnantajien palkkalaskelmaa hyväksy, mutta eivät kerro omaakaan laskelmaansa.
Suhteutettakoon heidän lähtökohtansa ja palkkavaatimuksensa myös vertailun vuoksi pariin vähintäänkin yhtä avainasemassa olevaan ryhmään: luotsien kuukausiansio oli Tilastokeskuksen mukaan vuonna 1997 runsaat 17 300 markkaa ja poliisien (pois lukien komisariot) runsaat 12 500 markkaa.
Lennonjohtajien virkaehtosopimuksen mukainen viikoittainen työaika on 38 tuntia 15 minuuttia. Kun luetteloon vielä lisätään se, että kyseessä on keskusjärjestöihin kuulumaton liitto, taikina onkin valmis vaivattavaksi.
Kaksivuotiseen tupoon kuuluvat saivat yleiskorotuksena 1,6 prosenttia viime vuoden alusta ja saman verran kuluvan vuoden alusta lukien. Tupoon liittyivät vielä järjestelyvara sekä nais- ja matalapalkkaerät.
Taloustalkoisiin osallistuvat, keskitettyyn tupoon mukautuneet palkansaajaryhmät - sekä kansan syvät rivit yleisestikin - hämmästelevät 250 lennonjohtajan suhteettomia vaatimuksia. Lisänä on vielä kiukku lukuisten työ- ja lomamatkasuunnitelmien kariutumisesta tai monimutkaistumisesta.
Vähäiset eivät ole myöskään esimerkiksi matkailuelinkeinolle ja Finnairille jo nyt koituneet tappiot - sekä aineelliset että imagolliset.
Sovittelu ei ole johtanut kiistassa tuloksiin. Niinpä katse onkin kääntynyt poliittisen päättäjän puoleen - turhaan. Vaalit ovat liian lähellä. Vaalien jälkeenkään mikään vakavasti otettava puolue tuskin lienee rajoittamassa työntekijöiden kiistatonta oikeutta työtaisteluun.
Sovintoon ovat maanitelleet myös palkansaajakeskusjärjestöjen puheenjohtajat - ilmeisen turhaan hekin.
Näyttää siis siltä, että lennonjohtajat lakkoilevat kassansa kuiviin, kantavat kansalaisten kaunat harteillaan ja löytävät aiheuttamansa vahingot aikanaan edestään, sillä taivaalta tuskin sataa mannaa lakon päätyttyä.
ILPO KIURU