Mitä syötiin Pohjolan häissä?


Tänä vuonna juhlitaan Kalevalan 150-vuotista historiaa, ja kansalliseepoksemme runoja lausutaan ja lauleskellaan ympäri Suomea erityisesti ensi sunnuntaina Kalevalan päivänä.

Mitä pohjoisen eksotiikkaa ja ikivanhoja euraasialaisia myyttejä ilmentävässä Kalevalassa oikein syötiin, ja mitä Elias Lönnrot itse tuumasi terveydestä ja ravinnosta?

Elias Lönnrot teki runonkeruumatkoja rajantakaiseen Vienan-Karjalaan, Savoon, Hämeeseen, Karjalaan sekä Lappiin ja kokosi Kalevalan kansanrunojen pohjalta vuosina 1828-1845.

Aluksi Lönnrot uskoi, että Kalevalan runot kertovat todellisten, historiallisten sankarien elämästä. Kalevalan historiallinen tausta on saanut tutkimuksissa uutta perspektiiviä, ja yhteyksiä runoihin on löydetty aina Pohjoismaista Intian ja Siperian myytteihin saakka. Joten ihan kaikkea ei tarvitse uskoa.

Sata saavia lihoja, lohta luotasilla, kupit kukkuraisillansa

Kalevalan sankareita ovat tietäjä Väinämöinen ja seppä Ilmarinen, jonka häitä vietettiin Pohjolassa. Runon mukaan Pohjan neidon ja Ilmarisen häitä valmisteltiin viikkokaupalla, eikä vieraita päässyt nälkä eikä jano liiemmin yllättämään:

"Mitä tuohon tuotettihin ja kuta veätettihin, Pohjan pitkihin pitoihin, suuren joukon juominkihin rahvahan ravitsemiksi, joukon suuren syöttämiksi?

"Kasvoi härkä Karjalassa, sonni Suomessa lihosi; ei ollut suuri eikä pieni, olihan oikea vasikka! Hämehessä häntä häilyi, pää keikkui Kemijoella; sata syltä sarvet pitkät, puoltatoista turpa paksu. Viikon kärppä kääntelihe yhen kytkyen sijalla; päivän lenti pääskyläinen härän sarvien väliä, hätäisesti päähän pääsi keskenä levähtämättä. Kuun juoksi kesäorava häpähältä hännän päähän eikä päähän pääsnytkänä, ensi kuussa ennättänyt."

"Sepä vallatoin vasikka, sonni suuri suomalainen, Karjalasta kaimattihin Pohjan pellon pientarelle. Sata miestä sarviloista, tuhat turvasta piteli härkeä taluttaessa, Pohjolahan tuotaessa."

Härästä saatiin pitopöytään valmistettavaksi "sata saavia lihoja, sata syltä makkarata, verta seitsemän venettä, kuuta kuusi tynnyriä". Leivät leivottiin ja talkkunat taputettiin. Myös kalaa oli juhlissa runsaasti tarjolla: "Olipa lohta luotasilla, sivulla sianlihoa, kupit kukkuraisillansa, va'it varpelaitehilla syöä kutsuvierahien ja vävysen liiatenki."

Olut tykki tynnyreissä, kalja keikkui kellarissa

Liha- ja kalatarjonnan varmistuttua Pohjolan emäntä huolestui vieraiden janon sammuttamisesta: "Mistäpä olutta saamme, taarit taiten laittelemme näille häille hankkimille, pioille pi'ettäville? En tieä tekoa taarin enkä syntyä olosen."

Ukko uunin päältä jakeli Pohjolan emännälle auliisti neuvojaan oluen valmistukseen. Emäntä otti neuvoista vaarin ja ryhtyi toimeen: "Siitä Pohjolan emäntä, kun kuuli oluen synnyn, koki vettä suuren korvon, uuen puisen puolellensa, siihen ohria oloksi ja paljo humalan päitä. Alkoi keitteä olutta, väkivettä väännätellä uuen puisen uurtehessa, korvon koivuisen sisässä.

Kuut kiviä kuumettihin, kesät vettä keitettihin, salot puita poltettihin, kaivot vettä kannettihin: jo salot saristui puista, veet väheni lähtehistä olosia pantaessa, kaljoja kyhättäessä Pohjan pitkiksi pioiksi, hyvän joukonjuomingiksi. Savu saarella palavi, tuli niemen tutkaimella. Nousipa savusakea, auer ilmahan ajoihe tuimilta tulisijoilta, varavilta valke'ilta:täytti puolen Pohjan maata, kaiken Karjalan sokisti."

Ja juhlissa olut teki tehtävänsä: "Pani naiset naurusuulle, miehet mielelle hyvälle, hurskahat iloitsemaan, hullut huppeloitsimaan".

Lönnrotin lähteestä vettä juoppouden hoitoon

Lönnrot oli ammatiltaan lääkäri, ja hän toimi 400 hengen asuttamassa Kajaanissa piirilääkärinä vuosina 1833-53. Paikkakunnalla sijaitsi myös Lönnrotin nimeä kantava terveyslähde, jonka vettä piirilääkäri käytti mm. kajaanilaisten säätyläisten juoppouden hoitoon.

Lönnrot pohtii seuraavassa terveiden elintapojen merkitystä:
"Terveys on kultaa kalliimpi; paras lahja lapsilla, paras täysikasvaneilla, paras ikivanhoillaki. Jopa ikävä olisi ihmisen elää ja olla terveydettä. Kivulainen ihminen ei puolin määrin tunne itseänsä terveen ja raittiin rinnalla onnelliseksi.

Sen tähdenpä pitäisiki jokaisen terveydestänsä huolta pitää; elää niin, että taudit ja kivulaisuudet vältettäisi, ja jos kuitenki tulisivat, rientämiseen viljellä eli nauttia aineita, joita luoja on terveyden jälleen voittamiseksi säästänyt...".

Koko Kalevalan voi lukea täältä, (jos jaksaa).

FF-IA
5.3.1999

AJASSA -SIVULLE