Hautala mittaa kantelullaan EU:n avoimuutta

EU:n neuvosto joutui puolustelemaan asiakirjojen salailua



Kiista EU:n asiakirjojen julkisuudesta on asettamassa myös jäsenmaiden hallituksia edustavan EU:n neuvoston avoimuuden kyseenalaiseksi.


Asevientiä koskevien asiakirjojen julkisuutta koskeva oikeustapaus oli esillä torstaina EY:n ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa Luxemburgissa.

EY:n tuomarit peräsivät jutun suullisessa käsittelyssä erityisesti neuvoston edustajalta perusteluja siihen, miksi kantelun tehneelle europarlamentaarikko Heidi Hautalalle (vihr) ei luovutettu hänen pyytämiään asiakirjoja.

Kyseessä on ensimmäinen kerta kun EU:n neuvoston ulkopolitiikkaan liittyviä julkisuusvelvoitteita arvioidaan tuomioistuimessa. Ratkaistavana on osittain samalla merkittävät linjavalinnat koko EU:n julkisuuskäytännön suhteen.

Vastakkain ovat EU:n vuosi vuodelta enemmän korostama pyrkimys hallinnon avoimuuteen ja toisaalta hallinnon oikeus valmistella arkaluontoisia asioita.

Mielenkiintoiseksi kiistan tekee se, että nyt ovat kyseessä neuvoston salaamisperiaatteet yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla. Hautalan mielestä EU:n ulkopolitiikka ei voi olla diplomaattien yksinoikeus.

Kansalaisilla on hänen mukaansa myös oikeus saada ainakin kunnon perustelut, jos heidän pyyntönsä saada asiakirja nähtäväksi evätään. Oikeudessa käydään nyt kiistaa erityisesti siitä, olivatko neuvoston perustelut riittäviä.

Neuvoston edustaja korosti torstaina sitä, että kyseessä on ollut epävirallinen valmisteluasiakirja, jota ei ole hyväksytty missään elimissä.

Neuvosto muutti perustelujaan

Kiista syntyi vuonna 1996 kun Hautala kysyi ministerineuvostolta kriteereistä, joiden mukaan EU-maat päättävät tavanomaisia aseita koskevasta aseviennistään. Tuolloin käytiin kiivasta keskustelua mm. Suomen asevientiluvista Indonesiaan ja Turkkiin.

Hautala ei saanut selontekoa sillä perusteella, että asiakirja sisältää arkaluontoisia tietoja, joiden ilmaiseminen olisi haitallista yleiselle edulle ja erityisesti yleiselle turvallisuudelle.

Hautalan toinen yritys tyrmättiin sillä perusteella, että kyseisen asiakirjan luovuttaminen aiheuttaisi haittaa unionin suhteille kolmansiin maihin. Hautalan puolustusasianaja Onno W. Browerin mukaan esitetyt perustelut ovat olleet riittämättömiä, eikä edes asiakirjan sisältöä ole mainittu eväysperusteena.

Hautalan kritiikki kiinnosti tuomareita

Torstain käsittelyssä tuomareita kiinnostivat useat seikat, joita myös Hautala on arvostellut. Hautala pitikin oikeuskäsittelyn antia rohkaisevana tulevan tuomion kannalta.
- Myönteistä oli mm. se, että tuomioistuin peräsi neuvostolta selityksiä siihen, miksi neuvosto on jälkikäteen muuttanut perusteita, joita se aluksi esitti.

Hautalan mukaan lupaavaa käsittelyssä oli myös se, että asiaa tarkasteltiin koko EU:n tavoitteiden ja avoimuusperiaatteiden kannalta, joiden valossa neuvoston perustelut asiakirjojensa eväämisestä saattavat näyttää riittämättömiltä.

Keskustelua oikeusalissa herätti erityisesti EU:n korkeimpien toimielinten käyttämä Coreu-tiedosto, josta asiakirja ilmeisesti on ollut laajalti nähtävissä salaisuusvaatimuksista huolimatta.

Hautalaa tukeneena Suomen valtion asiamiehenä toiminut Tuula Pynnä huomautti, että neuvoston tärkeimpänä perusteena käsittelyssä ollutta Coreu-asiakirjaa ei mainittu perusteluissa, kun asiakirja evättiin.

Ruotsin vastaava edustaja korosti, että kyseessä ei ole vain neuvoston poliittinen päätös, vaan myös oikeudellinen kysymys.

Ruotsi, Britannia, Kreikka ja Tanska olisivat olleet valmiit alunperin luovuttamaan asiakirjan. Suomi liittyi mukaan myöhemmin ulkoministeri Tarja Halosen (SDP) vaatimuksesta.

"Prosessi on 100 000 markan arvoinen"

Vaikka torstain oikeuskäsittely antoi viitteitä, että tuomistuimen päätös voisi olla Hautalalle myönteinen, hän itse suhtautuu varovaisesti tuloksen.
- Hävityn oikeusjutun kustannukset noussevat yli 100 000 markan, Hautala arvioi.

Hautala kuitenkin korosti, että kansalaisten avoimeen tiedonsaantia koskeva kysymys on niin merkittävä, että riski kannattaa ottaa.

Hautala sanoi, että vaikka hänkin todennäköisesti saisi itse asiakirjan haltuunsa epävirallisia reittejä, hän vaatii selvyyttä juuri neuvoston salailukäytäntöön.

Asian ratkaisu saattaa kestää useita kuukausia, ja voi periaatteessa lykkäytyä ensi vuoden puolellekin.

STT-IA
5.3.1999


POLITIIKKA -SIVULLE