Valokuvanäyttely funkisajan tietoyhteiskunnasta

Tiedon valtatiet 1930-luvun sentraalisantroista kännykkään



"Todellinen länsimainen tyyppi on mies, jonka päivä alkaa telefonisoitolla, sähköllä keitetyllä kahvilla ja hissillä... kultaplombeja välkkyvien hampaiden välissä hänellä on piippu, jollaisia valmistuu seitsemäntoistatuhatta kappaletta päivässä."


Näin kirjoitti Olavi Paavolainen seitsemisenkymmentä vuotta sitten.

Funktionalismin aika-kaudella, 1920-30-luvuilla, ihmiset jumaloivat uutta tekniikkaa, koneita ja massatuotantoa lähes hurmokseen asti.

Naiset tärvelivät hiuksensa kidutuslaitetta muistuttavassa sähköpermanentissa ja tuberkuloosia hoidettiin alppilamppujen alla laput silmillä. Kaupunkilaiset lukivat silmät loistaen Paavolaisen Nykyaikaa etsimässä -teosta ja uskoivat vakaasti, että piskuisella Suomellakin oli "ikkunat auki Eurooppaan".

Paavolaisen kulttikirjan mukaan nimetty Nykyaikaa etsimässä -valokuvanäyttely Helsingin Lasipalatsissa osoittaa ytimekkäästi, että Suomi ei ole siirtymässä tietoyhteiskunnaksi - se on ollut sitä aina.

Kavalkaadissa on esillä noin 60 alkuperäistä kuvaa 1920-30-luvuilta. Näyttelyn ovat koonneet valokuvaaja Tuomo-Juhani Vuorenmaa ja toimittaja Mikko Pekari Suomen itsenäisyyden juhlarahastolle Sitralle.

Kuvat ovat peräisin Otavan kuva-arkistosta, jonka kätköissä on mm. Suomen Kuvalehden kuvat vuosilta 1917-34. Kaikkiaan arkistossa on arviolta 400 000 kuvaa.

Lasipalatsin näyttelyn piti päättyä Kalevalan päivänä, mutta ihastuneen yleisön pyynnöstä sitä on jatkettu kuukaudella maaliskuun 28. päivään saakka. Sen jälkeen se pyritään saamaan myös maakuntiin, mutta neuvottelut asiasta ovat kesken.

Lasipalatsi on kuitenkin valokuva -näyttelylle erityisen otollinen paikka. Kokoelma ajoittuu funkistyyliä edustavan ja aikoinaan moderniudessaan pörhistelleen rakennuksen syntyaikoihin.

Menneisyys ja nykyisyys

Valokuvanäyttely on osa laajempaa kokonaisuutta, jonka tarkoituksena on valaista kansalle, mitä kankea tietoyhteiskunta -sana käytännössä merkitsee.

Kuvista näkyy käsitteen menneisyys ja näyttelyssä käyvät ja Lasipalatsin ikkunoiden takana kiirehtivät ihmiset ilmaisevat osaltaan nykyisyyttä.

Funkisajattelu oli 30-luvun tietoyhteiskuntaa. Nykyään piippuja valmistuu tunnissa sama määrä kuin tuolloin päivässä ja kännykkä on korvannut sentraalisantrat, mutta silloinen ajattelu ja perusasiat koskettavat yhä. Tuolloin vertailtiin sähköisten purkinavaajien kierrosnopeuksia, nykyään mikroaaltouunien tehoja.

- Ajatellaanpa esimerkiksi suutareita, kauppiaita, seppiä ja lääkäreitä, puheluiden välittäjistä puhumattakaan. He tiesivät kaikki kyläläisten asiat ja tuoreet uutiset levisivät kulovalkeana eteenpäin. Ei silloin sähköposteja tarvittu, Otavan kuva-arkiston arkistonhoitaja Ritva Räty vertailee.

Jokaiselle kuvalle on annettu alkuperäisen selityksen lisäksi tätä päivää kuvastava nimi, mikä helpottaa usein liikuttavan hassun yhteyden havaitsemista.

Hyvä esimerkki on mm. Liikenteen ohjausjärjestelmäksi nimetty kuvamontaasi 30-luvulta. Siinä liikennepoliisi Matti Berg opastaa pöntössä seisoen autoja risteyksessä. Samalla kun ihailee kuvaa, melkein kuulee liikennevalojen piippauksen kadulla.

- Irti masennuksesta on kiva kuva myös. Alppilamput olivat hitti 1930-luvulla esimerkiksi tuberkuloosin hoidossa, nykyään masentuneet kaupunkilaiset voivat virkistyä kaamoslampuilla varustetuissa kahviloissa, toimittaja Pekari kuvailee.

Hänen lempikuvansa on kuitenkin huikea taltiointi Havis Amandan yli lentävästä zeppeliinistä.
- Siinä kiteytyy sen ajan tekniikan huipentuma. Tänä päivänä ilmalaivoista ollaan niin riippuvaisia, että lennonjohtajien lakkoillessa koko Suomi hikoilee.

Tulevaisuutta näyttelyssä raottaa puolestaan Sitran julkaisema Tietoyhteiskunnan arki - Tiedon ja taidon tie sekä kirjana että nettiversiona. Kirjan osoite verkossa on http://nykyaika.lasipalatsi.fi/arki/. Myös kuvat ovat tulossa lähiaikoina verkkoon nettikansan ihailtaviksi.

STT-IA
5.3.1999


AJASSA -SIVULLE