Perinnekin voi vapauttaa nykynaisen
Naisen hyvän elämän odotukset ovat muuttuneet huomattavasti muutamassa vuosikymmenessä. Edellisillä sukupolvilla ei juuri ollut varaa valita elämäntapaansa, kun taas koulutetun nykynaisen on suorastaan pakko valita loputtomista vaihtoehdoista omansa.Tätä vapautta ja naisten eettistä suhdetta valintoihinsa ja itseensä pohtii YTL Kirsi Pohjola sosiologian väitöskirjassaan Naisten salatut elämät.
Tutkimus tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa viime viikon lauantaina, ja se ilmestyi samana päivänä myös kirjana Jyväskylän yliopiston SoPhi-sarjassa.
- Vanhan ajan naisen hyvä elämä merkitsi pyyteetöntä muista huolehtimista. Kuusikymmenluvun murroksessa asetelma kääntyi päälaelleen. Nykyisen ajatusmallin mukaan lapsetkin kärsivät, jos äiti uhrautuu, Kirsi Pohjola tulkitsee.
Vastuu valinnoista painaa
Pohjolan mukaan nyt korostuu naisen suhde ei ainoastaan yhteisöön ja läheisiin, vaan omaan minään. Nykynainen joutuu myös pohtimaan, missä kohden omasta jaksamisesta huolehtiminen kääntyykin itsekkyydeksi.
- Vastuu omista valinnoista voi olla hyvin raskas. Samoin on uuvuttavaa, kun jokaisen pitää itse rytmittää arki ja pyhä, koko elämä, Pohjola toteaa.
Pohjola on tutkinut eri sukupolvien naisten ajatuksia omista käännekohdistaan, suhteestaan muihin ja omaan itseen. Haastatteluin ja keskusteluin koottu tutkimusaineisto painottuu uuteen aikaan.
Vanhan ajan naisia Pohjola on tutkinut myös kirjallisista omaelämäkerta-aineistoista. Tulos muistuttaa sitä pohdiskelua ja itsepohdiskelua, jota ihmiset tapaavat harrastaa yksityisesti tai luotetussa seurassa.
Pohjola myöntää käsittelevänsä etenkin keskiluokkaisen, keski-ikäisen ja koulutetun naisen ongelmia, sillä hänen mukaansa juuri he ovat kokeneet kovimman röykytyksen ollessaan sukunsa ensimmäisiä ylioppilaita, ensimmäisiä maistereita ja ensimmäisiä avioeron kokeneita.
- Heitä myös käsitellään eniten julkisuudessa, mikä muokkaa tämän ajan naiskuvaa, hän huomauttaa.
Perinteessä ei syyllisyyttä
Pohjolan mukaan vanhan ajan naisilla on työn raskaudesta ja mukavuuksien tai henkilökohtaisen vapauden puutteesta huolimatta ollut helpompaa kuin tyttärillään.
Jos vanhan ajan nainen on kohta synnytyksen jälkeen lähtenyt pellolle töihin ja lapsesta on huolehtinut joku muu, tilanteeseen ei ole liittynyt syyllisyyttä. Hyvä työihminen on ollut yhteisönkin odotusarvona.
- Perinteessä ei ole syyllisyyttä, sillä siinä asiat tehdään niin kuin ne on ennenkin tehty. Nykynainen tuntee syyllisyyttä siitä, ettei jaksa yhtä paljon työtä kuin isoäitinsä, ja epäilee, onko lainkaan hyvä äiti omille lapsilleen, Pohjola sanoo.
Tutkija myöntää, että moderni nykyisyys on aina sekoitus uutta, uudelleen tulkittua ja vanhaa. 60-luvulta 90-luvulle kestäneessä murroksessa on Pohjolan mielestä suurin tyrsky jo takana, sillä eri vaihtoehdoista nykynainen voi jo valita myös perinteen.
Silti joistakin aiheista tuntuu edelleen olevan vaikea puhua julkisesti. Tällaisina tutkija näkee varsinkin itsekkyyden ja katumisen teemat.
- Äidit saavat jo olla väsyneitä, mutta lapsilta samaa asiaa ei kuitenkaan rohjeta kysyä. Toisaalta naisen on vaikea myöntää katuvansa valintojaan, vaikka oman elämänmallin hakeminen voi olla todella raskasta. Siltä vain ei voi välttyä, eikä menneisyydeltä voi enää kysyä mitään, Kirsi Pohjola sanoo.
Elintilaa salaisuuksista
Lisensiaattityössään kyläyhteisön luvatonta erotiikkaa tutkinut Pohjola on löytänyt väitöstyössään salaisuuksia niin vanhan ajan kuin uudekin ajan naisten elämästä. Salaisuudet ovat lisänneet naisen omaa elintilaa.
Vanhan ajan naiset saattoivat pimittää miehiltään osan taloutta ja kotia koskevista asioista, esimerkiksi myydä tuotteita sivusta kattaakseen osan kotitalouden välttämättömistä menoista. Heillä on ollut salaisuuksia myös erotiikan alueella.
- Uuden ajan naiset paljastavat itseään hyvin järkiperäisesti ja esimerkiksi työelämässä näyttävät vain osan itsestään. Heidän salaisuutensa voivat liittyä henkisiin harrastuksiin tai omiin aiempiin elämänvaiheisiin, tutkija valottaa.
Kirsi Pohjolan ratkaisu loputtomien minä-pohdintojen ja vaihtoehtoisten elämäntapojen tulvassa on omavastuinen valinta.
- Paluu entiseen ei ole mahdollinen. Kuitenkin perinteen valitseminen tuntuu kumma kyllä antavan joillekin enemmän tilaa sille varsinaiselle olemiselle.
- Perinne vapauttaa voimia tuntemaan ja aistimaan, ja tarjoaa sitä kautta ehkä väljemmän tien lähestyä toista lähimmäistä, puolisoa, lasta tai ystävää.
STT-IA
5.11.1999
