Kattava järjestelmä utopiaa, mutta ammattiliikenteessä mahdollisuuksia
Liikenteen verotus voitaisiin toteuttaa satelliittipaikannuksen avulla
Monen verokarhun kynsimän kansalaisen unelmana on saada maksaa veroja vain niistä yhteiskunnan palveluista, joita käyttää. Utopiaa, tuhahtaa moni, mutta autoilijan verotus olisi periaatteessa mahdollista toteuttaa tällä periaatteella nykyaikaisen GSM-puhelin- ja GPS-satelliittipaikannustekniikan avulla ainakin liikenteen ns. rajakustannusten osalta.GPS- ja GSM-tekniikan avulla voitaisiin autoilijaa laskuttaa sen perusteella missä, miten ja milloin autonkäyttäjä ajaa ja millaisia rajakustannuksia hän yhteiskunnalle aiheuttaa.
Rajakustannuksilla tarkoitetaan esimerkiksi onnettomuusriskin lisäystä sen seurauksena, että kuljettaja lisää nopeutta yhden km/h verran, muille tielläliikkujille aiheutuvaa viivytystä sen seurauksena, että yksi auto liittyy jonoon tai tien kulumisen lisäystä sen seurauksena, että kuorma-auton lastia kasvatetaan yhdellä kilolla.
Tehokkaan hinnoittelun ideaalissa kukin maksaa liikkumisestaan tismalleen yhteiskunnalle aiheuttamaansa rajakustannusta vastaavan maksun.
GSM/GPS -teknologian mahdollisuuksia liikenteen hinnoittelussa tutkinut DI Heikki Metsäranta LT-Konsultit Oy:stä toteaa, että nykyiset hinnoitteluinstrumentit heijastavat jotenkin rajakustannuksia, mutta eivät tarkalleen vastaa niitä.
Näitä ovat mm. vakuutusmaksut, joissa on bonusjärjestelmä, kokonaiskertymältään polttoaineen kulutuksesta riippuvainen polttoainevero, tietullit ja pysäköintimaksut.
- Tarvittaisiin muuttuvia maksuja, joiden suuruus vaihtelisi esimerkiksi ajan, paikan, ajoneuvon kuorman, moottorin lämpötilan ja ajonopeuden mukaan, Metsäranta sanoo.
Veronkanto sputnik-aikaan
Metsärannan hahmottelemassa mallissa kustannukset laskettaisiin jokaiseen ajoneuvoon asennetun GPS- tai GSM-järjestelmiin perustuvan paikantimen tietojen pohjalta.
Paikannin olisi kytketty ajotietokoneeseen, jossa on tiedot myös menopelin ympäristöystävällisyydestä ja turvallisuusominaisuuksista sekä kulloisestakin kuormasta.
Hinnoitteluun tarvittaisiin "keskustukiasema", jonka paikkatietojärjestelmässä pitäisi olla puolestaan tieto liikenneverkon kunkin osan ominaisuuksista, kuten päällystelajista, hoitotasosta, liikennemäärästä ja säästä.
Auton käynnistäminen edellyttäisi luottokortin syöttämistä ajonestolaitteeseen.
Ajettaessa ajotietokone saisi esimerkiksi minuutin välein tiedon ajoneuvon tarkasta sijainnista. Keskustukiasemalta tulisi vastaava tieto sijainnin ominaisuuksista ja liikennekustannuksista juuri samalla hetkellä. Kuljettaja näkisi samalla ajotietokoneen näytöstä liikkumisensa hinnan.
Ajon päätyttyä kertynyt summa veloitettaisiin ajonestolaitteessa olevan luottokortin tililtä. "GPS-verotusmallin" taustalla on muun muassa EU:n liikennepolitiikassa käyttöönotettu hokema "liikenteen tehokas ja oikeudenmukainen hinnoittelu", jolla halutaan peräänkuuluttaa verojen ja maksujen piiruntarkkaa vastaavuutta kustannuksiin nähden.
- Jos maksu on liian suuri, enemmän hyötyä kuin haittaa tuovat matkat jäävät tekemättä. Jos taas maksu on liian pieni, matkan hyöty on yhteiskunnallista kustannusta pienempi ja systeemi "tuottaa tappiota", Metsäranta sanoo.
Paikannusjärjestelmä antaisi päättäjille mahdollisuuden ohjailla kansalaisten ajotottumuksia tehokkaasti turvallisempaan ja ympäristöystävällisempään suuntaan "keppiä ja porkkanaa" käyttäen. Esimerkiksi sallitun nopeuden ylittämisestä alkaisi "sakko" juosta samantien.
Jäitä hattuun
Vaikka tekniikka jo nykyisin periaatteessa sallisi liikenteen tehokkaan hinnoittelun, järjestelmän käyttöönottoon liittyy kuitenkin ylitsepääsemättömältä näyttäviä ongelmia.
Vaikka ajotapahtuman tiedot rekisteröityvät Metsärannan mukaan vain ajoneuvon omalle ajotietokoneelle, kuvioon liittyvä ikävä "isoveli valvoo" -tunnelma herättäisi varmasti vastarintaa.
Tekniikan kattavaan käyttöönottoon kuluisi myös aikaa, koska laitetta tuskin voitaisiin edellyttää asennettavaksi vanhoihin autoihin. Liikenteen tarkka hinnoittelu vaatisi valtavaa tutkimuspanostusta ja verokertymä olisi suurelta osin riippuvaista kuluttajien käyttäytymisestä.
Tämä lisäisi valtion taloussuunnittelun epävarmuutta ja takaisi Metsärannan mukaan valtiovarainministeriön jyrkän vastustuksen tällaiselle "verouudistukselle".
Liikenneinfrastruktuurin kiinteiden kustannusten kattamiseen tarvittaisiin uuden järjestelmän lisäksi ilmeisesti edelleen myös liikenteen kiinteitä veroja.
Liikenteen hinnoittelulle satelliittinavigoinnin avulla saattaa kuitenkin olla tulevaisuutta ammattiliikenteessä.
- Lähinnä kyseeseen tulisivat raskaan liikenteen maantiekuljetukset, joiden kohdalla voitaisiin laskuttaa eri hintaa kaupunkiseuduilla ja haja-asutusalueilla. Kuorma-autoissa kun satelliittipaikannusjärjestelmät ovat jo nyt arkipäivää, Metsäranta sanoo.
Mahdoton ei ole myöskään ajatus taksiliikenteen verottamisesta paikannustekniikan avulla.
- Jos järjestelmää ryhdyttäisiin puuhaamaan yksityisliikenteen puolelle, taksiliikenne toimisi hyvänä testikohteena. Paikannusjärjestelmäthän ovat muutenkin tulossa takseihin muutaman vuoden sisällä, Metsäranta toteaa.
STT-IA
5.11.1999
