Lähi-idän rauhanneuvotteluissa monta kiistakapulaa
Israel ja palestiinalaiset aloittivat maanantaina neuvottelut lopullisesta rauhansopimuksesta, jonka on määrä valmistua viimeistään 13. syyskuuta vuonna 2000.Tuona päivänä tulee kuluneeksi tasan seitsemän vuotta siitä, kun Israelin silloinen pääministeri Yitzhak Rabin, ulkoministeri Shimon Peres ja palestiinalaisten presidentti Jasser Arafat allekirjoittivat Valkoisen talon nurmikolla käänteentekevän Oslon periaatesopimuksen.
Moninaisten vaiheiden ja viivytysten jälkeen osapuolet sopivat Egyptin Sharm el-Sheikhissä syyskuussa, että kaikkiin rauhansopimuksen pääkohtiin on löydettävä periaatteellinen ratkaisu helmikuun puoliväliin mennessä.
Neuvottelujen pääkysymyksiä ovat Jerusalemin asema, palestiinalaisalueilla sijaitsevat juutalaissiirtokunnat, rajat ja niiden valvonta, palestiinalaispakolaisten kohtalo sekä vesivarojen jakaminen Israelin ja palestiinalaisten kesken.
Jerusalemin asema
Israel valloitti palestiinalaisten asuttaman Itä-Jerusalemin, kuten koko Länsirannankin, Jordanialta kuuden päivän sodassa 1967. Israel pitää koko Jerusalemia "jakamattomana ja ikuisena" pääkaupunkinaan, josta se ei aio luopua.
Palestiinalaiset puolestaan pitävät Itä-Jerusalemia - mukaan lukien vanhassa kaupungissa sijaitsevat kristittyjen, juutalaisten ja islamilaisten pyhät paikat - tulevan palestiinalaisvaltion pääkaupunkina.
Kansainvälinen yhteisö ei tunnusta Israelin vaatimusta koko Jerusalemin hallintaan. Rauhanprosessin pääasiallisena takuumiehenä toiminut Yhdysvallat edellyttää, että osapuolet ratkovat kiistan keskenään.
Juutalaissiirtokunnat
Yli 170 000 juutalaista asuu siirtokunnissa, jotka on rakennettu miehitetyille alueille Länsirannalla ja Gazassa.
Pääministeri Eduh Barak haluaa pitää suuret juutalaissiirtokunnat Israelin valvonnassa myös vuoden 2000 jälkeen. Palestiinalaiset, joita on 2 miljoonaa Länsirannalla ja arviolta runsas miljoona Gazassa, vaativat kaikkien siirtokuntien lakkauttamista.
Useimmat kansainväliset tahot pitävät miehitysalueiden juutalaisasutuksia Geneven sopimusten vastaisina ja niin ollen laittomina.
Yhdysvallat pitää siirtokuntia "rauhan esteenä" ja katsoo niiden laajentaminen vahingoittavan rauhankehitystä.
Rajat ja niiden valvonta
Palestiinalaiset haluavat muodostaa itsenäisen Palestiinan valtion, johon kuuluisi Länsiranta mukaan lukien Itä-Jerusalem ja Gazan kaistale.
Palestiinalaisten mukaan rajojen tulisi noudattaa vuonna 1967 käytyä sotaa edeltäviä rajoja, jolloin Länsiranta oli Jordanian valvonnassa ja Egypti hallinnoi Gazaa.
Tähän mennessä solmitut sopimukset ovat siirtäneet yli 60 prosenttia Gazan alueesta ja noin 36 prosenttia Länsirannasta palestiinalaisten hallintaan.
Israel ei ole vielä ilmoittanut, miten suuriin alueluovutuksiin se on valmis. Se torjuu kuitenkin vaatimukset vuoden 1967 rajojen palauttamisesta ja vaatii, että koko palestiinalaisalue on demilitarisoitava.
Palestiinalaispakolaiset
YK on rekisteröinyt kaikkiaan 3,6 palestiinalaispakolaista, jotka elävät tällä haavaa Länsirannalla, Gazassa, Jordaniassa, Libanonissa ja Syyriassa. Palestiinalaisten mukaan luku nousee viiteen miljoonaan.
Pakolaisiksi lasketaan ne palestiinalaiset ja heidän jälkeläisensä, jotka joutuivat pakenemaan kotiseuduiltaan Israelin valtion perustamisen yhteydessä vuonna 1948 ja vuoden 1967 sodan jälkeen.
Palestiinalaisten mukaan kaikilla pakolaisilla on oikeus palata takaisin. Israel on sen sijaan koko itsenäisyytensä ajan katsonut, että vuonna 1948 paenneet palestiinalaiset eivät voi tulla takaisin.
Pakolaisten kohdalla kyseeseen voi tulla sopuratkaisu, jossa vuoden 1948 pakolaisille maksetaan korvauksia heidän menetyksistään ja ainakin suurin osa Länsirannalta ja Gazasta paenneet voisivat palata itsenäiseen palestiinalaisvaltioon.
Vesivarojen jakaminen
Kiistanalainen kysymys vesivarojen jakamisesta oli määrä ratkaista jo aiemmin, mutta vuonna 1995 osapuolet lykkäsivät asian ratkaisua.
Israel haluaa säilyttää itsellään vesivarojen täyden valvonnan. Nykyinen valvontaoikeus koskee myös Länsirannan pohjavesivaroja.
Palestiinalaiset katsovat kuitenkin, että Länsirannan ja Gazan pohjavesien hallinnan on siirryttävä heille lopullisessa rauhansopimuksessa.
STT-IA
8.11.1999
