Osapuolet pääsivät kuitenkin sopuun säännöllisistä tapaamisista
Oslon Lähi-itä-kokouksen tulokset laihoja
Kun korkeat vieraat poistuivat Oslosta tiistai-iltana ja kaupungin keskustan tiukkoja
turvajärjestelyjä ryhdyttiin purkamaan, monet jäivät pohtimaan sitä, notkahtiko Lähi-idän rauhanprosessi lainkaan eteenpäin.Presidentti Bill Clinton ja muut, jotka ovat panneet paljon peliin rauhanponnistelujen edistämiseksi, vakuuttivat luonnollisesti tyytyväisyyttään, mutta siitä huolimatta huippukokouksen tulokset näyttävät varsin laihoilta.
YK:n uudeksi Lähi-idän koordinoijaksi nimitetty norjalaisdiplomaatti Terje Röd-Larsen piti kokouksen tärkeimpänä antina "luottamuksen vahvistumista" Israelin pääministerin Ehud Barakin ja palestiinalaisten presidentin Jasser Arafatin välillä.
Norjan ulkoministeri Knut Vollebäk puolestaan vakuutti, että israelilaisten ja palestiinalaisten keskusteluissa oli poikkeuksellisen "myönteinen sävy".
Myös Arafatin avustaja luonnehti Arafatin ja Barakin tapaamista myönteiseksi ja lämpimäksi, mutta myönsi, ettei kumpikaan halunnut nostaa esille varsinaisia asiakysymyksiä.
Kahdesta asiasta päästiin kuitenkin kokouksessa sopuun: israelilaiset ja palestiinalaiset päättivät järjestää säännöllisiä neuvottelutapaamisia ja välttää toistensa arvostelemista.
Vaikka huippukokoukseen liitetyt odotukset oli supistettu minimiin, tämä oli vähintä, mitä valtaisia järjestelyjä vaatineelta kokoukselta voitiin odottaa. Muussa tapauksessa kokouksen olisi katsottu epäonnistuneen.
Säännölliset tapaamiset voivatkin osoittautua hyödyllisiksi, sillä Barak ja Arafat eivät ole tavanneet montakaan kertaa Israelin toukokuisten vaalien jälkeen.
Barakin Jerusalemin kanslian ja Arafatin Ramallahin toimiston välinen etäisyys on vaivaiset 17 kilometriä, mutta Barakin ja Arafatin edellisestä tapaamisesta oli kulunut jo pari kuukautta.
Yhdysvaltain rooli vahvistuu
Palestiinalaisten veteraanineuvottelija Nabil Shaath pitää neuvottelumekanismeista syntynyttä sopua merkittävänä. Jasser Abed Rabbon ja Oded Eranin johtamien neuvottelijoiden on määrä kokoontua jo maanantaina, ja jatkossa kokouksia on pari kolme viikossa.
Barakin ja Arafatin on tarkoitus tavata henkilökohtaisesti, jos neuvotteluryhmät eivät pääse kiistojen ratkaisemisessa eteenpäin.
Ramallahissa Länsirannalla käytävissä neuvotteluissa puidaan hankalaa kysymystä Jerusalemin asemasta, yli kolmen miljoonan palestiinalaispakolaisen kohtaloa, lopullisia rajoja ja niitä 144:ää juutalaissiirtokuntaa, jotka sijaitsevat pitkin ja poikin juuri niitä alueita, joista Arafat haluaa muodostaa itsenäisen palestiinalaisvaltion.
Yhdysvaltain erityislähettilään Dennis Rossin on määrä vierailla Lähi-idässä parin kolmen viikon välein.
Presidentti Clinton on luvannut antaa tukea tarvittaessa ja kutsua mahdollisesti koolle uuden Lähi-idän huippukokouksen ensi vuoden alussa. Tämä merkitsee, että Yhdysvallat vahvistaa jälleen panostaan rauhanpyrkimyksissä.
Pakolaiset maksumiehiksi?
Norjalaiset Lähi-idän tuntijat arvioivat keskiviikkona, että Oslon kokous paransi ilmapiiriä, mutta kompromissihalukkuutta osapuolilta ei löydy juuri aiempaa enempää.
- Niin Arafat kuin Länsirannalla ja Gazassa asuvat palestiinalaisetkin saattavat tuntea houkutusta uhrata naapurimaiden leireissä elävät miljoonat palestiinalaispakolaiset, Dagsavisen -lehden kommentaattori Erik Sagflaat kirjoittaa.
Lehden Israelin kirjeenvaihtaja Rober Hercz huomauttaa, ettei Israel voi mitenkään hyväksyä Arafatin vaatimusta pakolaisten ja näiden jälkeläisten päästämisestä takaisin, koska tämä merkitsisi juutalaisvaltion tuhoa.
- Pakolaiset voivat näin ollen hyvinkin joutua Oslon prosessin maksumiehiksi, arvioi Hercz.
STT-MH
5.11.1999
