Viejämaat haluavat samat ehdot kuin tavarakaupassakin
Maataloudesta WTO:n vuosituhannen kierroksen vaikein aihe
Maailman kauppajärjestön WTO:n uuden maailmankaupan neuvottelukierroksen vaikeimmaksi aiheeksi nousee varmasti kansainvälisen maatalouskaupan vapauttaminen.Pisimmälle menevät WTO:lle tehdyt ehdotukset asettavat neuvottelukierroksen tavoitteeksi, että maataloustuotteiden kauppaa käydään samoilla ehdoilla kuin teollisuustuotteiden kauppaakin.
Maataloustuotteita vievien niin sanottujen Cairns-maiden vaatimukset merkitsisivät kaiken maataloustuen poistamista ja radikaalia muutosta vauraimpien teollisuusmaiden maatalouspolitiikkaan.
Kaikki WTO:lle ennen marras-joulukuun vaihteessa Seattlessa pidettävää ministerikokousta jätetyt aloitteet eivät mene yhtä pitkälle.
WTO aloittaa maatalousneuvottelut siitä riippumatta, minkä muodon uusi kauppakierros saa. Tästä sovittiin GATT:n Uruguayn kierroksella. Sen päätteeksi maatalouskauppakin kytkettiin ensimmäisen kerran osaksi kansainvälisen kaupan sopimusjärjestelmää.
Yhteistä WTO:n jäsenmaiden maatalouskierrosta koskeville ehdotuksille on se, että kaikki jäsenmaat näkevät maatalouskaupan vapauttamisen välttämättömäksi ja ovat valmiit jatkamaan sitä.
Korkean maataloustuen maille keskeinen kysymys on se, millä aikataululla ja kuinka tukea vähennetään ja markkinoita avataan. Suuret viejämaat taas katsovat, että maatalouden tukia käytetetään niiden suhteellisen edun vesittämiseen.
Kehitysmaat haluavat teollisuusmaiden elintarvikemarkkinoille pääsyn kynnyksen todellista alentamista. Niistä monelle maatalous on merkittävä mahdollinen vientitulojen tuoja.
Uruguayn kierroksen tuloksena syntynyt maataloussopimus ei turvannut niille vielä niiden toivomaa teollisuusmaiden markkinoille pääsyä.
"Monitoimisuus" on tärkeä tukijoille
Euroopan unioni ja korkean tuen maat kuten Sveitsi, Norja ja Japani pitävät kynnyskysymyksenä tulevalla neuvottelukierroksella maatalouden monitoimisuuden tunnustamista jossain muodossa.
Termillä viitataan maatalouden asemaan kansallisissa kulttuureissa. Se mahdollistaisi maatalouden harjoittajien elinkeinon tukemisen epäsuorasti ja kansallisen tuotannon säilyttämisen. Edellytyksenä tuelle olisi, ettei se vaikuta mitenkään kauppaan.
Maailmantalouden nopean yhdentymisen ja kaupan vapautumisen seurauksena maatalous on viimeinen suuri suljetun ja säännöstellyn talouden sektori monissa teollisuusmaissa.
Kansallisten säännöstelytoimien ja tuen johdosta maataloustuotteiden hintataso on niissä huomattavasti maailmanmarkkinahintoja korkeampi.
Korkean tuen johdosta maataloustuotteiden kansainväliset markkinat ovat vääristyneet.
Tuetun tuotannon seurauksena on ollut ylituotantokriisejä, korkeita vientitukia ylituotannon markkinoimiseksi ja kotimaisen hintatason kohoaminen maailmanmarkkinahintoja korkeammaksi. Koska tukijärjestelmät ovat suljettuja, on markkinoille pääsyä rajoitettu voimakkaasti.
Tavarakaupassa, rahoituksessa ja palveluissa sen sijaan on jo edetty pitkälle markkinaehtoisesti toimivan globaalin kauppajärjestelmän kehittämisessä ja säännöstelyn purkamisessa.
Monien teollisuustuotteiden tullit ja muut kaupan esteet ovat WTO:n ja sen edeltäjän GATT:n työn ansiosta jo niin alhaiset, että niistä voisi luopua kokonaan ilman merkittäviä taloudellisia vaikutuksia.
WTO:n neuvottelupohja Uruguayn kierrokselta
Vaikeiden neuvottelujen jälkeen maatalouden kätketyt tuet muutettiin Uruguayn kierroksen maataloussopimuksella läpinäkyviksi tulleiksi ja muulle tuelle ja kiintiöille sovittiin yhteiset laskentamenetelmät.
Samalla jäsenmaat sitoutuivat ensimmäisiin tuen ja kiintiöiden vähennyksiin sovitun ohjelman mukaisesti. Maataloussopimuksen tavoitteena oli maatalouskaupan tervehdyttäminen ja maatalouspolitiikan muuttaminen markkinalähtöiseksi.
Erillisellä sopimuksella sovittiin elintarviketurvallisuuteen liittyvistä perussäännöistä. Ne noussevat näkyvään asemaan uuden kierroksen neuvotteluissa.
Perinteisten elintarvikehygieniaan liittyvien asioiden rinnalle halutaan nostaa mm. geenimuunteluun ja maatalouskauppaan liittyvät kysymykset.
WTO:n uuden kierroksen lähtökohtana ovat Uruguayn kierroksen sopimukset, joiden päälle uudet myönnytykset tulevat. Teollisuusmaat sitoutuivat toteuttamaan maataloussopimuksen kuudessa vuodessa vuosina 1995-2000 ja kehitysmaat 10 vuodessa vuosina 1995-2004.
Sopimus ei koskenut vähiten kehittyneitä maita. Samalla sovittiin vuoden 2003 loppuun voimassa oleva linnarauha, jonka aikana tukia ei voi haastaa WTO:n paneelin soviteltavaksi.
Maataloussopimuksen mukaisesti kaikki maat alentavat maataloustulleja ja vähentävät kotimaista tukea sekä vientitukia.
Teollisuusmaat sitoutuivat alentamaan sovittuja tulleja keskimäärin 36 prosenttia, mutta vähintään 15 prosenttia jokaisessa tuoteryhmässä. Kehitysmaiden tullien alennukset olivat 24 prosenttia ja 10 prosenttia.
Maatalouden kotimaisia tukia teollisuusmaat sitoutuivat pienentämään 20 prosenttia vuosien 1986-1988 keskimääräisestä tasosta.
Kehitysmailla vastaava sisäisen tuen vähennys oli 13 prosenttia. Vientitukia teollisuusmaat sitoutuivat vähentämään arvossa mitattuna 36 prosenttia ja kehitysmaat 24 prosenttia.
Samalla ne sitoutuivat vähentämään tuetun viennin määriä 21 prosenttia ja 14 prosenttia vuosien 1986-1990 tasosta.
Viejämaat hyökkäävät, tukijat puolustuksessa
Maatalouskierroksen neuvotteluasetelmat ovat WTO:lle tehtyjen aloitteiden valossa varsin selvät. Viejämaat pyrkivät markkinoiden mahdollisimman nopeaan avaamiseen ja tukien poistamiseen. Korkean tuen maat etsivät itselleen sopivinta hitaampaa tietä.
Kehitysmaat jakaantuvat molempiin ryhmiin kunkin maan maatalouden rakenteesta, markkinoiden avoimuudesta, tuen tasosta ja vientimahdollisuuksista riippuen.
Australia on Cairns-maiden nimissä tehnyt WTO:lle aloitteen, jonka tavoitteena on maatalouskaupan saattaminen samojen sääntöjen alaiseksi kuin teollisuustuotteiden kauppa.
Siinä vaaditaan kaikkien vientitukien välitöntä kieltämistä ja suuria tullien alennuksia kaikissa tuoteryhmissä. Maatalouden tuottajatukia on Australian aloitteen mukaan vähennettävä voimakkaasti ja kaikki markkinoihin vaikuttava tuki on kiellettävä.
Yhdysvaltain aloitteet ovat samoilla linjoilla Cairns-maiden kanssa, mutta eivät mene aivan yhtä pitkälle. Yhdysvallatkin haluaa lopettaa kaikki vientituet. Sen lisäksi se haluaa tuntuvia leikkauksia kotimaisiin tukiin ja kaiken tuen sopimusten piiriin.
Yhdysvallat on aloitteiden mukaan valmis hyväksymään "vihreän tuen", joka ei vaikuta maataloustuotteiden kauppaan.
Euroopan unioni on valmis neuvottelemaan markkinoiden avaamisesta sekä vientitukien ja sisäisten tukien vähentämisestä. EU:lle maatalous on puolustuksellinen alue tulevalla kierroksella.
Unionin aloitteissa korostetaankin, että EU pitää sinisen ja vihreän tuen säilyttämistä olennaisena osana maataloussopimusta, vaikka se onkin valmis neuvottelemaan niiden rajaamisesta.
WTO:lle tekemissään aloitteissa EU korosti maatalouden monitoimisuuden tunnustamista ja muita suoran maatalouskaupan ulkopuolisia maatalouteen liittyviä asioita. Lisäksi EU haluaa nostaa esiin erityisesti elintarviketurvallisuuden, laadunvalvonnan ja eläinten suojeluun ja kauppaan liittyvät kysymykset.
STT-IA
5.11.1999
