Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Tuore ympäristökirja: Optimismiin ei aihetta, on siis vain toivottava



Ilmansaasteet, maapallon lämpeneminen, vesien likaantuminen, ydinsaaste, otsoniaukko, jätevuoret... Lista maailman ympäristöongelmista tuntuu loputtomalta ja lohduttomalta.


Amerikkalainen toimittaja Mark Hertsgaard lähti vuonna 1991 maailmanympärimatkalle selvittämään, voiko ihmiskunta selvitä hengissä uhkaavasta ympäristökatastrofista.

Matka venyi kuuden vuoden mittaiseksi tutkimushankkeeksi, jonka aikana Hertsgaard vieraili 19 maassa ja haastatteli lukemattomia ihmisiä presidenteistä kadunmiehiin. Tuloksena oli "erilainen ympäristökirja", hiljattain suomeksi ilmestynyt Planeettamme tulevaisuutta etsimässä.

- En voi olla optimistinen, sanoi Hertsgaard maanantaina Helsingissä esitellessään kirjansa johtopäätöksiä.
- Mutta juuri siksi minusta on oltava toiveikas.

Hertsgaardin mielestä on tärkeää tehdä ero optimismin ja toiveikkuuden välille. Järjen tasolla on vaikea olla optimisti, kun katselee esimerkiksi nykyisiä suuntauksia ilmaston lämpenemisessä tai lajien tuhoutumisessa.

Toivo on kuitenkin eri asia, joka toimii ihmisen hengen ja aloitteellisuuden tasoilla.

- Kirjoitan paljon Tshekin presidentistä Vaclav Havelista, koska hänessä henkilöityy tämä ero. Hänen toimintansa osoittaa, ettei toivosta saa luopua vaikka tilanne näyttää synkältä. Ja kuka tietää, mistä ympäristökysymysten Mihail Gorbatshov saattaa ilmestyä, Hertsgaard kysyy.


Onko ihminen viisaampi kuin sammakko

Hertsgaard ei ole optimisti osittain sen takia, että hän tietää, kuinka pitkän ajan esimerkiksi ilmastonmuutoksen kääntäminen kestää.

Euroopassa matkustaessaan hän on huomannut, että ihmiset ovat olleet ihastuneita aiempaa lämpimämpiin kesiin.

Hertsgaard vertaa tätä sammakolla tehtävään kokeeseen, jossa tulikuumaan veteen pudotettava sammakko loikkaa heti pois vedestä, mutta jos vettä lämmitetään hiljakseen, sammakko tottuu siihen ja lopulta kiehuu hengiltä.

- Kysymys on todellakin siitä, olemmeko viisaampia kuin tuo sammakko.


Ympäristön supervallat

Hertsgaardin mukaan ympäristökysymysten todelliset supervallat ovat Yhdysvallat ja Kiina, koska ne kylmän sodan aikaisten esikuviensa mukaisesti voivat yksin tuhota koko maailman, tekivätpä muut mitä hyvänsä.

Kiinassa kiteytyy tulevaisuuden ympäristöongelman keskeinen siemen: suurin osa kiinalaisista on köyhiä, ja maa pyrkii päättäväisesti nousemaan köyhyydestään maksoi mitä maksoi.

- Kenellä on oikeus sanoa heille, etteivät he voi tehdä sitä, ettei heillä ole esimerkiksi oikeutta lämmittää talojaan talvella.

Kiina tuottaa suurimman osan energiastaan polttamalla kivihiiltä. Se on jo nyt maailman suurin kivihiilen tuottaja ja kuluttaja, ja eräiden arvioiden mukaan kivihiilen käyttö saattaa kaksinkertaistua vuoteen 2020 mennessä.

Hertsgaardin mukaan Kiina voisi kuitenkin parantaa energiatehokkuuttaan 50 prosenttia pelkästään ottamalla käyttöön jo nyt olemassa olevaa uudenaikaista tekniikkaa.

- Ironista on se, että amerikkalaiset yritykset ovat edelläkävijöitä tässä tekniikassa. Kiinaan ei kuitenkaan myydä sitä, vaan ydinvoimaloita ja satelliitteja, mikä on aiheuttanut paljon hankaluuksia viime aikoina.


Tehokkuus avainasemassa

Hertsgaard uskoo vahvasti, että yksi avain ympäristöongelmien ratkaisemiseen on energiatehokkuuden parantaminen.

Hän puhuu paljon myös aurinkoenergiasta, jonka tuottama sähkö voisi oikeanlaisilla kannustimilla olla kilpailukykyistä fossiilisten polttoaineiden tuottaman energian kanssa.

Tätä ei kuitenkaan tapahdu, jos vaihtoehtoiset energianlähteet jätetään kilpailemaan nykyisenkaltaisen markkinatalouden ehdoilla, jotka paljolti määrittyvät suuryritysten etujen perusteella.

Hertsgaardin mukaan hallitusten olisi otettava aloite ja päätettävä pelisäännöistä, jotka tukisivat siirtymistä ympäristöä säästävään tekniikkaan.

- Olisi myös ymmärrettävä, että ympäristötuhojen korjaamisella voidaan tehdä paljon rahaa. Markkinat siellä ovat lähes rajattomat, niin kuin eräs haastattelemani japanilainen sanoi.

Katso myös artikkeli: Ilmastonmuutos kaipaa Kioton sopimusta jämäkämpää jarrua

STT-IA
5.11.1999


Ajassa -sivulle