Siipikarjateollisuus likaa rannikkovesiä Yhdysvalloissa - Valvonta lähes olematonta

Lehden mukaan jätepäästöjä seuraavat viranomaiset katsovat teollisuuden toistuvia jätevesirikkomuksia läpi sormien, sillä vauhdilla kasvava siipikarjateollisuus on tuonut alueelle runsaasti tuottoisia työpaikkoja.

Päästönormeja ylitetään rutiininomaisesti, ja useista jätealtaista on valunut vesiin kiinteääkin kanajätettä. Kananjalostusyhtiöitä ei ole kuitenkaan sakotettu kuin satunnaisesti toistuvista rikkomuksista.

Kanaliejua ajetaan maaperään

Chesapeakenlahdessa sijaitsevalla niemellä on yhteensä 12 broilereiden teurastuslaitosta ja yhden päivän aikana niiden läpi kulkee 2 miljoonaa kanapoikaa. Vettä kuluu eri työvaiheissa kymmeniä miljoonia litroja päivässä.

Jätevesi käsitellään monin eri tavoin ennen sen päästämistä vesistöön, ja veden laadulle on asetettu selkeä raja-arvot. Washington Postin mukaan valvonta on kuitenkin lähes olematonta ja tehtaat voivat huoletta rikkoa päästörajoja.

Monin paikoin viranomaiset luottavat tehtaiden omiin ilmoituksiin satunnaisista päästörajojen rikkomisista. Jätevedessä on useimmiten liikaa muun muassa ammoniakkia ja fosforia.

Jätepäästöjen valvontaa vaikeuttaa sekin, että alueen osavaltioissa on voimassa hyvinkin erilaiset määräykset kanajätteen käsittelystä.

Kiinteää teurastusjätettä sisältävää niin sanottua liejua pidetään Delawaressa ja Virginissa teollisuusjätteenä, mutta Marylandissa kanajätelieju käy lannoitteesta.

Niinpä Marylandiin rahdataan liejua muualtakin, ja sitä levitetään maaperään valtavia määriä. Kukaan ei vaadi testejä maaperästä eikä valvo, onko jätteestä vaaraa pohjavesille.

Pistokokeissa on havaittu, että paikoin liejua on maassa laajoina lammikoina, vaikka määräysten mukaan kaiken liejun pitäisi imeytyä heti maaperään.

Terveyshaittoja jo havaittu

Siipikarjateollisuus sanoo tekevänsä kaiken mahdollisen päästöjen kurissapitämiseksi, ja tehtaat sanovat investoivansa jatkuvasti uusiin, hintaviin puhdistuslaitteisiin.

Washington Post -lehden tietojen mukaan vedenlaatututkimukset paljastavat kuitenkin sen, että ravinteiden määrä tehtaiden lähivesissä on lisääntynyt selvästi viime vuosina.

Kanajätettä epäillään myös syypääksi parin vuoden takaiseen kalakuolemaepidemiaan. Vuonna 1997 valtava määrä kaloja kuoli Chesapeakenlahdessa Pfiesteria piscicida-nimiseen mikrobiin, ja kalastus oli lopetettava joillakin alueilla pitkäksi aikaa.

Sairastuneiden kalojen uskottiin olevan vaaraksi myös ihmisten terveydelle ja kalastuselinkeinolle koitui valtavia tappiota.

STT-IA
6.8.1999