Pirkanmaan jokihelmisimpukoista osa jo kuollut

Suomen vanhimmat eläimet vaarassa

Simpukoiden suojelijoihin kuuluu taiteilija Osmo Rauhala, joka pelkää näiden Suomen vanhimpien eläinten puolesta.

Noin 10 000 simpukasta tuhat on jo kuollut tai henkitoreissaan veden vähyyden takia. Rauhala pelkää kuivaa elokuuta, joka voi viedä yhtä monta mennessään.

- Simpukat voivat elää yli satavuotiaiksi, joten siellä on 1800-luvulla syntyneitä yksilöitä. Ne ovat kokeneet kaikenlaisia kesiä, mutta eivät ole geneettisesti sopeutuneet äkillisiin muutoksiin. Ne eivät osaa hakeutua nopeasti syvänteisiin, kun vesi laskee.

Lisääntymisjokia vain muutama

Kotitilaansa joen varrella viljelevä Rauhala on suojellut raakkuja jo parikymmentä vuotta. Hän huokaa, että nyt eletään jännittäviä hetkiä.

- Kylmä lähdevesi on joesta vähentynyt viime vuosina vedenoton takia. Vähän veden aikaan ongelma kärjistyy. Nyt pitäisi kiireesti lisätä juoksutuksia ja tehdä pohja-altaita. Vuonna 1954 rauhoitetulla raakulla on Etelä-Suomessa enää kaksi jokea, joissa se lisääntyy. Toinen on Pinsiö-Matalus, toinen joki sijaitsee Viljakkalassa.

- Nykyisin kunnostetaan monia koskia ja virtapaikkoja. Jos simpukka halutaan palauttaa niihin, geeniperimä on näiden kahden joen varassa. Pohjoisen kanta ei nimittäin menesty etelässä.

Lisäpumppaukset eivät tehonneet

Tampereen kaupungilla on joen latvavesillä kaksi vedenottamoa. Vesioikeuden lupa määrää, että uomaan on pohjaveden oton korvaamiseksi juoksutettava 2 000 kuutiota vettä vuorokaudessa.

Tänä kesänä kaupunki heräsi ensimmäisen kerran tilanteen vakavuuteen. Pumppauksia jokeen on nostettu aina 3 600 kuutioon asti. Vesi on kuitenkin noussut vain muutaman sentin.

- Lisää emme voi millään pumpata. Putket ovat pienet ja jokeen on tultava myös luonnollista vettä, sanoo vesilaitoksen tekninen päällikkö Timo Heinonen.

Suunnittelija Sami Moilanen Pirkanmaan ympäristökeskuksesta arvioi, että jos kaupunki ei ottaisi raakavettä, virtaama olisi alajuoksulla noin kaksi kertaa suurempi vähän veden aikaan.

Hän kuitenkin lisää, että Pinsiönkangas on tärkeä Tampereen puhtaan talousveden lähde, eikä vedenoton vähentäminen ole yksinkertaista.

- Vähimmäisjuoksutusmäärä uomaan on kyllä liian pieni. Sitä pitäisi nostaa tuntuvasti. Haluaisimme aloittaa asiasta neuvottelut kaupungin kanssa.

Tamperetta ei voi yksin syyttää simpukan hädästä. Ongelmien taustalla on myös yleinen vesistöjen rehevöityminen sekä ojitukset.

Toivoa vielä on

Toivoa raakulla toki on. Sukeltajat löysivät joesta viime viikolla pikkusimpukoita, joten lisääntyminen jatkuu. Joki on lisäksi hyväksytty Natura-kohteeksi ja sen kunnostamiseen on myönnetty Life-rahoitusta. Nyt odotellaan vain hallinnon rattaiden jauhamista.

Kunnostamissuunnitelmalle on saatu suostumukset lähes kaikilta vesien ja rantojen omistajilta, ja nyt sille haetaan vesioikeuden lupaa.

- Olemme kiirehtineet asiaa. Tavoitteena on, että kunnostaminen aloitettaisiin jo syksyllä ja sitä jatkettaisiin ensi kesänä, Sami Moilanen kertoo.

Joen yläosan koskiosuudet perattiin jo vuosikymmeniä sitten rännimäisiksi. Nyt luonnonmukaisuutta aiotaan palauttaa mm. kiveämällä koskia ja kynnystämällä uomaa.

Purotaimen elintärkeä raakulle

Kunnostamistoimilla halutaan auttaa myös purotaimenta, jota ilman raakku ei voi lisääntyä. Simpukan toukat kiinnittyvät syksyllä kalan kiduksiin ja tipahtavat keväällä pohjaan, johon ne kaivautuvat kasvamaan.

Joen kunnostamiseen osallistuvat ympäristökeskuksen lisäksi Helsingin yliopisto, Hämeenkyrön kunta ja Hämeen TE-keskuksen kalatalousyksikkö.

Simpukkaa ei kannata metsästää helmien toivossa. Yhden kunnon helmen löytämiseksi pitäisi nitistää 10 000 rauhoitettua raakkuparkaa.

STT-IA
6.8.1999