USA:n uusi talous

Innokkaimpien arvioitsijoiden mukaan tietotekniikan kehitys on vienyt Yhdysvaltojen talouden eräänlaiseen kultakauteen, jossa nopean talouskasvun ja matalan inflaation yhtäaikainen toteutuminen on mahdollista loputtomiin.

The Economistin mukaan yhdysvaltalaisten yhtiöiden vuotuiset investoinnit tietokoneisiin kasvoivat reaalisesti laskettuna 14-kertaisiksi 90-luvun aikana. Vuosien 1995-98 välillä tietotekniikkasektori vastasi keskimäärin 35 prosentista maan talouskasvua, vaikka sen osuus kansantuotteesta olikin vain 8 prosenttia.

Monien mielestä uusi teknologia on muuttanut talouden rakenteita ratkaisevalla tavalla. Ennen kaikkea uusi teknologia parantaa tuottavuutta. Tuottavuuden uskotaan paranevan niin nopeasti, että jatkuva talouskasvu ei aiheuta inflaatiopaineita. Viime vuosien kehitys näyttää todistavan tämän puolesta.

Tuottavuuden kasvu tosiasia

Työvoiman tuottavuus on todella parantunut Yhdysvalloissa. Economistin mukaan vuotuinen tuottavuuden kasvu oli tämän vuosikymmenen alussa vain yhden prosentin luokkaa mutta tänä vuonna peräti 3,5 prosenttia.

Ongelma on kuitenkin siinä, onko tuottavuuden kasvu rakenteellista vai suhdanteista riippuvaa. Keskuspankin johtaja Alan Greenspan sanoi puheessaan 6. toukokuuta, että tietotekniikan innovaatiot ovat kohottaneet työvoiman tuottavuutta ja parantaneet yritysten kannattavuutta.

Tämä ei Greenspanin mukaan kuitenkaan tarkoita uuden aikakauden syntymää eikä sitä, että tuottavuus kasvaisi täta vauhtia loputtomiin. Mutta pelkästään suhdannetekijöistä ei nykyisessä tuottavuuden kasvussa ole hänen mielestään kyse.

Rakenteellista ja suhdanteista johtuvaa?

The Economist muistuttaa, että tuottavuuden nousuja on Yhdysvalloissa nähty ennenkin. Esimerkiksi vuosina 1975-78 tuottavuus kasvoi 2,3 prosenttia, ja vuosina 1983-86 kasvua oli 2,4 prosenttia. Tällöin tuottavuus kasvoi väliaikaisesti, kun talous nousi syvästä lamasta ja yritysten vapaana ollut kapasiteetti otettiin käyttöön.

Tällä kertaa tuottavuus on kasvanut noususuhdanteen loppupuolella, sen jälkeen kun amerikkalaiset yritykset ovat suurten voittojen innostaminen tehneet suuria investointeja. Yrityksillä on investointien jälkeen ollut paljon uutta kapasiteettia, ja se saattaa osaksi selittää tuottavuuden nousua.

Kyse voi osaksi olla myös tilastoharhasta, sillä The Bureau of Labour Statistics on muuttanut inflaation mittausmenetelmiään. Se on puolestaan Economistin mukaan kasvattanut mitattua tuottavuutta ehkä jopa 0,4 prosenttia vuodessa.

Tuottavuuden nopea kasvu viime ja tänä vuonna voi myös johtua siitä, että yritykset luulivat viime vuonna talouskasvun päättyvän. Ne ottivat vähemmän uutta väkeä töihin kuin aiemmin ja ovat viime talven ja kevään aikana puristaneet töissä olevista työntekijöistään kaikki mehut irti.

Tuottavuuden kasvu keskittynyttä

Vaikka tietotekniikka on otettu käyttöön kaikkialla, ei tuottavuus kuitenkaan ole kasvanut tasaisesti, vaan eri alojen väliset erot ovat suuret.

Economistin lainaaman talousprofessori Robert Gordonin laskelmien mukaan tuottavuuden nousu on lähes täydellisesti keskittynyt tietoteollisuuteen. Hintojen romahtamisen myötä vuosina 1995-99 tuottavuus on kasvanut tietokoneita valmistavassa teollisuudessa hämmästyttävät 42 prosenttia.

Vaikka tietokoneteollisuus vastaa vain 1,2 prosenttia maan koko kansantulosta, näkyy tämä kehitys koko kansantalouden tasolla. Professori Gordonin arvion mukaan muilla teollisuuden aloilla ei tuottavuus ole juuri parantunut.

Suhdannetekijöillä näppäinsä pelissä

Yhdysvaltojen viimeaikaiselle alhaisen työttömyyden ja alhaisen inflaation epätavalliselle yhdistelmälle löytyy muitakin selityksiä kuin talouden rakenteellinen muutos. Kyse voi olla vain onnekkaasta väliaikaisten suhdennetekijöiden yhteensattumasta.

Vaikka työvoimasta alkaa olla pulaa, on yrityksillä silti suurten pääomainvestointiensa takia paljon ylimääräistä kapasiteettia, minka takia yritysten on ollut vaikea siirtää kohoavia palkkoja hintoihin.

Lisäksi tuotantohyödykkeiden hinnat ovat olleet alhaisia, öljyn hinta suorastaan rypi pohjamudissa viime vuonna. Dollari on ollut vahva, koska kaikkialla muualla maailmassa paitsi Yhdysvalloissa on ollut talouslama, ja niinpä tuontitavarat ovat pysyneet edullisina.

Pitkään jatkunut alhainen inflaatio on myös pitänyt inflaatio-odotukset kurissa, ja mahdollisesti tämän takia palkkavaatimukset ovat olleet yllättävän kohtuullisia.

Paineet alkavat kasautua

Yhdysvaltain kulutuskysyntä on pitkään ollut tavattoman korkea, tammi-huhtikuussa kysyntä kasvoi 7 prosenttia vuositasolla. Tämän aiheuttaa inflaatiopainetta. Myös öljyn hinta on noussut voimakkaasti.

Ulkomaankaupan alijäämä on myös valtavan suuri ja nopeassa kasvussa. Enemmin tai myöhemmin sen saattaa painaa dollarin kurssia alaspäin. Tällöin nousevat tuontihinnat tuovat oman lisänsä inflaatiokeittoon.

Heinäkuun lopulla julkistettujen tilastojen mukaan työvoimakustannukset nousivat huhti-kesäkuussa 1,1 prosenttia. Tämä on selvä muutos tammi-maaliskuusta, jolloin kustannukset nousivat vain 0.4 prosenttia.

Työvoimakustannusten nousu ennakoi yleensä inflaation kiihtymistä. Vuositasolla kuluttajahinnat nousivat tammi-maaliskuussa vain 3 prosenttia. Kuluttujahintojen kiihtyvästä noususta on kuitenkin alkanut olla merkkejä. Huhtikuun aikana hinnat kohosivat 0,7 prosenttia, mikä oli korkein luku vuoden 1990 jälkeen.

Toisaalta talouden kasvu on hidastumassa. Kansatuotteen kasvu vuositasolla oli 4,3 prosenttia tammi-maaliskuussa (vrt. Euroalueella 2 prosenttia). Huhti-kesäkuussa kasvu on kuitenkin hidastunut selvästi 2,3 prosenttiin.

Keskuspankilla edessä koronnosto

Osakekurssien hinnat ovat jo pitkään lentäneet korkealla taivaalla, ja monet arvioitsijat ovat varoitelleet hulvattoman menon seurauksista. Keskuspankkia on vaadittu ottamaan korkopäätöksiä tehdessään huomioon pörssiin muodostunut kurssikupla. Pankki kuitenkin on uppiniskaisesti tuijottanut vain kuluttajahintojen kehitykseen.

Keskuspankin linja voi hyvinkin olla oikea. Kuplilla on yleensä taipumusta puhjeta itsekseen sitten kun aika on kypsä. Keskuspankin puuttuminen markkinoiden toimintaan ei välttämättä tuota tässä tapauksessa yhtään parempaa tulosta kansantalouden kannalta.

Mutta jos kuluttajahintojenkin nousu kiihtyy, niin keskuspankin on pakko nostaa korkoja. Tämä puolestaan hidastaa kansantalouden kasvua entisestään. Lainarahan hinta nousee ja pörssin suhteellinen kiinnostavuus sijoituskohteena heikkenee. Jos osakkeiden kurssiodotukset heikkenevät, kurssit laskevat.

Keskuspankki ei ole viime aikoina harrastanut yllätystaktiikkaa korkoja nostaessaan, vaan on antanut toimistaan vihjeitä etukäteen. Niinpä sijoittajat ovat vaineet ottaa rahan hinnan kohoamisen huomioon jo etukäteen, ja osakekurssit ovat jatkaneet nousuaan koron nostoista huolimatta.

Jos keskuspankki tosissaan olisi halunnut jäähdyttää ylikierroksilla käyvää pörssikauppaa, olisi korkoja pitänyt nostaa yllättäen, jolloin shokkivaikutus olisi tehnyt selvää jälkeä pörssisalissa.

Onko tämä loppu sellaisena kuin me sen tunnemme?

Viimeiset tiedot Yhdysvaltain talouskehityksestä kertovat talouden kasvun hidastuneen heikentyvän kysynnän myötä. Samalla kuitenkin hintapaineet lisääntyvät. Loppuvuoden kehitys tulee olemaan kiintoisaa seurattavaa.

Jos "uuden kultaisen aikakauden" sijasta Yhdysvaltoihin iskeekin lama, niin tietotekniikan taloutta uudistavaan voimaan uskoneita lohduttanee se, että työttömyyskortistojen hoito tietokoneilla on helppoa ja tehokasta. Sitä voi hyvinkin pitää tietyn tason rakenteellisena muutoksena.

HEIKKI JANTUNEN
6.8.1998