Vikasietotila

6.8.1999



Etelä-Suomen metsiensuojelusta kiistojen loppu

Kansanedustaja Jari Vilén pelkäsi Kansallisen metsäohjelman osana olevasta Etelä-Suomen metsiensuojelusta tulevan uusi ja turha suojelusota (Verkkouutiset 23.7.1999). Useimmat tahot toivovat kuitenkin hankkeesta loputtomien metsiensuojelukiistojen lopullista ratkaisua.


Etelä-Suomen metsiensuojeluhanke on syntynyt harvinaisen onnellisten tähtien alla. Se on ensinnäkin osa Kansallista metsäohjelmaa (KMO). Ohjelmasta on saavutettu poikkeuksellisen laaja yksimielisyys sekä poliittisesti että eri metsäkeskustelun osapuolia edustavien järjestöjen kesken.

Hallitus on tehnyt ohjelmasta jo periaatepäätöksen, ja sen Etelä-Suomen metsiensuojeluosaa valmistelee nyt hyvin laajapohjainen toimikunta.

Etelä-Suomen metsiensuojelulla voidaan ratkaista monta suojelukiistaa yhdellä kertaa. Metsiensuojelusta on puhuttu paljon, koska maastamme on lähes kolme neljännestä metsätalouden maata ja puolet uhanalaisista lajeista elää metsästä. Uuden yhteistyön pohjaksi on nyt ensimmäistä kertaa laskettu kaikkien yhdessä hyväksymät metsiensuojeluprosentit.

Kaikki tunnustavat myös, että Etelä-Suomessa, Oulun läänin länsiosassa ja Lounais-Lapissa metsiä tulee suojella lisää, koska niiden suojeluaste on Naturan ym. suojeluohjelmien jälkeen selvästi alle muun maan keskiarvon ja riittämätön. Tarvetta lisää se, että etelässä on eniten lajeja, yksilöitä, monimuotoisuutta ja uhanalaisuutta.

KMO:n rahoitusta ehditään vielä työntää myös EU:lle

Kansallisen metsäohjelman lisäsuojelu tarvitsee aikanaan uuden rahoituspäätöksen. Sen helpottamiseksi on jo esitetty esimerkiksi Etelä-Suomen valtionmaiden jakamista suojeluun ja vaihtomaiksi, markka/motti-rahastoa yms. Keinoja on monia, mutta nopealla toiminnalla ehdittäisiin metsiensuojelussa hyödyntää myös Natura 2000 -suojeluohjelman mahdollistamia EU-rahoja.

Euroopan komission mukaan Suomen tulee täydentää Natura-esitystään syksyyn 2000 mennessä muun muassa Etelä-Suomen luonnonmetsillä, letoilla, hakamailla ja kaskilaitumilla, metsäluhdilla, raviini- ja rinnelehdoilla sekä puustoisilla soilla.

Niiden jo nyt tiedossa olevien avainkohteiden suojelulla voitaisiin hoitaa kaksi asiaa yhdellä kertaa: pistää EU osallistumaan lisä-Naturalla myös Kansallisen metsäohjelman suojelukuluihin.

Naturan ydin on se, että kohdeluettelon mukana jäsenmaa saa lähettää EU:lle laskun, arvion maan tarvitsemasta yhteisrahoituksesta. Lisäksi Natura-kohteille voidaan tehdä rahaa ja työpaikkoja tuovia EU-hankkeita.

Yksin LIFE-hankkeisiin Suomi on saanut jo 106 miljoonaa markkaa. Näin on saatu takaisin jo puolet Naturan uusien alueiden hinnasta. Lisäksi Natura-kohteiden hoitoon voidaan käyttää isompiakin EU-rahastoja, kuten sosiaali- ja rakennerahastoja. Suojelualueiden hoitotyöt työllistävät esimerkiksi metsätalouden tehostumisen työttömiksi tekemiä metsureita.

Kaikki maksettaisiin muuten kokonaan itse

Etelä-Suomen metsiensuojelu täytyy hoitaa Kansallisessa metsäohjelmassa kuntoon joka tapauksessa. Mitä enemmän siitä ehditään saada Naturaan ja EU:n avulla rahoitettavaksi, sitä vähemmän jää suomalaisten itse maksettavaksi.

Sama koskee muitakin Naturan täydennyslajeja ja -luontotyyppejä. Niistä pitäisi tehdä joka tapauksessa Suomen luonnonsuojelulain mukaisia suojelupäätöksiä niiden uhanalaisuuden takia. Esimerkiksi dyynejä ja niittyjä kartoitetaan parhaillaan luontotyyppisuojelua varten niin, että maanomistajat kutsutaan mukaan maastokäynneille.

Niistä on tehty myös loisteliaat esitteet - ympäristöministeriö on ottanut opikseen ja panostanut suojeluhankkeista tiedotukseen maanomistajille.

Naturan täydentäminen on miljardimahdollisuus pistää EU maksamaan suojelutoimista, jotka muuten jouduttaisiin tekemään kokonaan kotimaisin varoin. Nyt tarjolla olevat EU-rahat ja työpaikat kannattaa hyödyntää. Se on uhanalaisten, maanomistajien, työttömien ja veronmaksajien yhteinen etu.

TAPANI VEISTOLA

Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton Natura-projektivastaava: email: veistola@sll.fi.

Lue lisää


KOLUMNIT -SIVULLE