 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Vaivaako kokoomusta presidenttikyvyttömyys?
Kokoomuksen presidenttikamppailut eivät vuosien varrella ole olleet häävejä esityksiä. Puolue on kompastunut paitsi ylivoimaisiin vastustajiin myös omien ehdokkaiden intoon ja innottomuuteen. Hallituksen tukipilari istuu ja odottaa kesän yli, josko presidenttikyvyttömyys tällä kertaa menisi ohi.J.K. Paasikivi valittiin aikanaan presidentiksi kokoomustaustastaan huolimatta. Sen hän muisti räyhäämällä entiselle puolueelleen tämän tästä ja usein aiheesta. Kekkosen aikana Kokoomuksen presidenttipeli tökki pahemminkin. Urkkia ei saatu 1956 nurin, mutta kuusi vuotta myöhemmin UKK sahasi kumoon Honka-liiton. 1968 vaalitiimellys Virkkusen johdolla nosti hurmaoikeistoa ja johti puolueen eristymiseen kilpailijoistaan. Neljä vuotta myöhemmin puolue koukkasi UKK-linjalle ja repi itsensä oikealta rikki. Lopulta 1978 konsensusvaaleissa Kokoomus tuki muiden tavoin vanhan Kekkosen säälittävää kampanjaa.
Urkista Manun varjoonKekkosen jälkeisissä oikeissa presidentinvaaleissa tulos on ollut entinen. Onneksi tyylipisteet ovat parantuneet. Vastentahtoinen Harri Holkeri suostuteltiin mukaan 80-luvun kamppailuihin, joissa yhdelläkään Mauno Koiviston vastaehdokkaalla ei ollut pienintäkään menestysmahdollisuutta.Varmuuden vuoksi Holkeri asetettiin ehdolle vuoden 1988 vaaleihin toista vuotta ennen presidentinvaaleja. Matkan varrella syntyi sinipunahallitus ja puolueen oikeisto ryhtyi vonkaamaan Raimo Ilaskiveä ehdokkaaksi. Ilaskiven vielä kieltäytyessä oli seurauksena esivaali, jossa viitisentoista prosenttia äänesti Erkki Pystystä ja loputkin pystystä. Vuoden 1994 vaaleissa gallupit avittivat Ilaskivi-ilmiön Kokoomuksen ehdokkaaksi. Kokoomusväen valintaa avitti myös vastassa ollut tuolloinen puheenjohtaja Pertti Salolainen. Vaaliessa Ilaskiveä äänestettiin joko velvollisuudentunnon tai Väyrysen vastaisen taktikoinnin vuoksi. Ilmiöt olivat toisaalla. Tästäkin vaalista jäi puolueelle vain laskuja ja poliittista harmia. Evp-johtoinen kampanja, erillinen kampanjatoimisto ja ehdokkaan soolot muistuttivat Virkkusen aikoja. Kuvaavaa on, että tuolloisista vaalityöntekijöistä Kirsi Piha on sittemmin ymmärtänyt katua ratkaisuaan.
Kokoomus otti aikalisänVanhoista vahingoista on viisastuttu tällä kertaa sen verran, että puolue ei anna itsensä hätäillä ehdokasnimityksessään. Levätään kesän yli, katsotaan toisten kortit ensin ja nähdään samalla mitkä gallup-ilmiöt kestävät, mitkä laantuvat.Merkittävä painotus oli, kun Sauli Niinistö sanoi haluavansa hillitä ennenaikaista presidenttikeskustelua puolueen sisällä. Niinistön mukaan on järkevää ottaa vaalit kerrallaan ja keskittyä nyt hyvän tuloksen saamiseen EU-parlamenttivaaleissa. Näkemys on varsin omaleimainen aikana, jolloin muut puolueet eivät presidenttipuheita kaihda ja kansakin viis veisaa eurovaaleista. Toisin kuin Ilaskiveä ehdokkaaksi etsittäessä ei tällä kertaa myöskään kukaan haikaile pelastajaa puolueen ulkopuolelta. Iso-Masa palaa kyllä sopivasti Suomeen, mutta tällä kertaa mielessä on urheilun sijaan telakkapuhteet. Iiro Viinasella tai Sirkka Hämäläisellä on vakavia imagorasitteita. On pelattava niillä korteilla, jotka on jaettu. Toisten ehdokkaistakaan ei kansanvaalissa ole sanottavaa riemua, vaikka nuorisoyhdistys KNL ehdottaakin Elisabeth Rehnin tukemista. Sen mukaan ilman liittoutumista porvarillisen presidentin saaminen näyttää käytännössä mahdottomalta. Aloitteen tekijät unohtavat, että kasvava osa äänestäjistä vähät välittää porvareista ja sosialisteista. He etsivät henkilöä.
Puolueet roolinsa vankeja- Suuret puolueet ovat roolinsa vankeja ja pidetään ihmeellisenä, jos suuret puolueet eivät aseta omaa ehdokasta, toteaa Kokoomuksen varapuheenjohtaja Juha Rintamäki.- Presidenttiys on muuttunut ja presidentin henkilöllä on enemmän painoarvoa kuin puoluenäkemyksellä sinänsä. Mutta kukaan ei voi kiistää sitä, että presidentin arvopohjalla on merkitystä. Puolueet voivat tätä tahtotilaa kanavoida, sanoo Rintamäki. Ilmiöksi kelpaava oma ehdokas on siis kokoomuksenkin löydettävä. Puheena olleista nimistä Rintamäki luettelee Riitta Uosukaisen, Sauli Niinistön, Ilkka Suomisen ja Harri Holkerin. Samat nimet listaa Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtaja Kalle Euro, mutta muistuttaa, että Holkeri on jo riittävän usein ehtinyt kieltäytyä. Kumpikaan ei ota kantaa ihmisten paremmuuteen. Eurokin pohtii vain sukupuoliasetelmaa. Naisehdokkaiden rintamaan voisi olla viisasta valita mies.
Esivaaleja tarvitaanEsivaalin tarvetta ei tällä kertaa ole esivaalijärjestelmään Suomeen tuoneessa puolueessa juuri toitotettu. Ehkä ehdokkaat ovat olleet vähissä tai sitten presidentinvaalit ovat oikeasti puolueessa taka-alalla, kuten Rintamäki sanoo. Kalle Eurokin tunnustautuu kulkevansa Niinistön linjoilla, kun painottaa eurovaalien etusijaa kevään keskustelussa.Sekä Rintamäki että Euro kuitenkin tähdentävät, että esivaalia tarvitaan jos vain ehdokkaita ilmoittautuu. Rintamäki pitää myös selvänä, että puolue järjestää esivaalin, jos ehdokkaita on enemmän kuin yksi. Sen aikataulu on silloin syksyllä ennen ylimääräistä puoluekokousta. - Siinä jäsenistö, joka myös tekee raa´an työn, saa päättää, tähdentää Euro. Hän korostaa myös, että esivaali antaa mahdollisuuden käydä keskustelua siitä, millainen presidentin tulee olla.
Valtaoikeudet karsittava- Jokuhan kansan mielipidettä ohjaa, koska aina syntyy ilmiöt ennen vaaleja, muistuttaa Euro.- Se, että vaalia on kansanvaltaistettu, on samalla tehnyt sen, että pitkäjänteinen presidenttiyden rakentaminen on käynyt mahdottomaksi. Muut kuin valtiomiesavut tulevat helposti esille tässä ilmastossa, hän pohtii. - Jos kehitys on tämän suuntainen presidentin valinnan suhteen eli minkälaiset ihmiset ovat milloinkin kiinnostuneita ja ovat potentiaalisia presidenttejä, niin silloin myös vastaavasti on ihan oikein, että presidentin valtaoikeuksia leikataan. Euro muistuttaa myös, että koska presidentti ei ole parlamentaarisesti valvottavissa niin on oikein, että hänellä ei ole sellaisia valtaoikeuksia kuin Suomessa on tähän saakka ollut. Vahvaa presidenttiä kannattanut kuningaspuolue on näin pitkän tien jälkeen kääntynyt parlamentarismin vahvimmaksi linnakkeeksi. Vahvan presidentin puheita kuullaan vanhoista presidenttipuolueista - ei kokoomuksesta. Presidenttikyvyttömyys saattaisi tehdä hyvää myös parille muulle suurelle.
PETE PAKARINEN |
POLITIIKKA -SIVULLE