Suomessa rikkomuksia hiukan enemmän kuin Ruotsissa

Lähestymiskielto puree useimpiin


Kolme neljästä lähestymiskiellon saaneesta noudattaa kieltoa. Kiellon rikkojat ovat useimmiten miehiä, joilla on rikollinen tausta ja sosiaalisia ongelmia.

Sisäministeriön poliisiosastolla toimivan ylikomisario Mikko Lampikosken mukaan lähestymiskieltoja on nyt määrätty yli 200 ja kieltoa on rikottu 53 tapauksessa. Ruotsissa lähestymiskieltoa rikotaan hieman harvemmin kuin Suomessa eli joka viidennessä tapauksessa.

Suurin osa lähestymiskiellolla suojatuista on pari- tai seurustelusuhdetta purkavia tai juuri purkaneita naisia. Apua ovat saaneet myös vanhukset ja keski-ikäiset lapsiaan vastaan. Miehiä kiellolla on suojattu 15.

Helsingissä lähestymiskieltoja on määrätty 54 ja kieltoa on rikottu 18 tapauksessa. Rikkojia on kahdeksan henkilöä, joista neljä on vangittu, kertoo komisario Arvo Mäntykenttä Helsingin poliisista. Hän puhui lähestymiskieltoa käsittelevässä seminaarissa Helsingissä.

Pelko estää hakemasta

Pääkaupungin turvakodin toiminnanjohtaja Ulla Westerlund arvioi, että kaikki naiset eivät uskalla ilmoittaa lähestymiskiellon rikkomisesta. Erityisesti puhelinuhkailuja jää ilmoittamatta poliisille.

Seminaarin useissa puheenvuoroissa tuli esiin, että kiellon rikkoja saadaan aisoihin, kunhan rikkomisesta ilmoitetaan aina poliisille, sillä lopulta hänet vangitaan.

Ensimmäisistä rikkomisista saa yleensä sakkorangaistuksen, mikä ei varattomia häiritsijöitä tunnu haittaavan. Rikkomisesta voi saada enimmillään vuoden vankeusrangaistuksen.

Naisten kokema pelko myös viivyttää hakemuksen jättämistä käräjäoikeudelle. Westerlund painottaakin, että kiellolla suojattua henkilöä ei saa jättää yksin, sillä hän tarvitsee edelleen toisten tukea pelkonsa voittamiseen.

Poliisilta apua

- Helsingin keskustan poliisipiirissä lähdetään siitä, että jokainen poliisi osaa opastaa lähestymiskieltoa hakevia ihmisiä. Poliisin tehtävänähän on opastaa suojan tarpeessa olevia ihmisiä. Jos lähestymiskieltoa ei tarvita kiireellisesti, hakemus ohjataan tavalliseen tapaan käräjäoikeuteen, komisario Arvo Mäntykenttä sanoo.

Poliisi voi myös antaa suojan hakijalle jäljennöksen rikosilmoituksista ja tietoja esimerkiksi hakijaa koskevista kotihälytyksistä.

Poliisi voi myös määrätä heti voimaantulevan väliaikaisen lähestymiskiellon. Tämän jälkeen lähestymiskieltoa käsitellään käräjäoikeudessa, jossa se voidaan määrä korkeintaan vuodeksi kerrallaan. Kielto voidaan tarpeen mukaan uusia.

Perusmuotoiseen lähestymiskieltoon määrätty ei saa yrittää tavata, lähestyä, seurailla tai tarkkailla suojattua henkilöä. Laajennettu lähestymiskielto on sellainen, jossa kiellon saanut ei saa oleskella henkilön asunnon tai työpaikan lähellä.

Lähestymiskiellon määrääminen edellyttää vakavaa uhkaa, joka on ulkopuolisen objektiivisesti havaittavissa, vaikka rikosta ei olisi vielä tapahtunut.

Suojaa huostaanoton sijasta

Helsingin kaupungin sosiaaliviraston lakimies Karri Välimäki pitää lähestymiskieltoa ensisijaisena keinona, jos yksi perheenjäsen terrorisoi koko perhettä.

Välimäen mielestä lähestymiskiellolla voidaan puuttua juuri sen ihmisen käyttäytymiseen, joka aiheuttaa perheen lapsille ahdistusta.

Sosiaaliviranomainen voi olla sekä hakemuksen vireillepanija että käyttää puhevaltaa oikeuden istunnossa. Viranomainen voi myös auttaa asiakasta hakemaan lähestymiskieltoa.

Helsingin sosiaalitoimen asiakkaista 42 on hakenut kieltoa.
- Sosiaaliviranomaisten rooli on merkittävä, sillä meillä on tietoja, joita ei muilla ole, Välimäki sanoo.

Välimäen mukaan eniten kieltoja haetaan parisuhteen päättymisen jälkeen, mutta joukossa on vanhuksia, jotka ovat hakeneet suojaa keski-ikäistä lastaan vastaan. Samoin keski-ikäiset vanhemmat suojautuvat uhkailevilta ja rahaa vaativilta, 1960-luvulla syntyneiltä lapsiltaan.

STT-IA
7.5.1999

AJASSA -SIVULLE