Sähköpaimen

7.5.1999

Valkovuokkoja

Viime päivien poliittinen keskustelu on kietoutunut yhden asian ympärille. Sähköpaimenella ei ole asiaan - tiedätte kyllä mihin - enää mitään järjellistä sanottavaa - eikä järjetöntä.

Kevään tullen maalaisliittolaiset ovat äkeimmillään. Traktorit sun muut vempaimet on kaivettava esiin, ja vääntäydyttävä pellolle - viikoksi pariksi. Se on niin kaamea työrupeama, että marinaa riittää lopun kesää. Ja syksyllä sama ralli - ja marina.

Missään maailman hommassa ei saa tiliään niin helpolla kuin viljanviljelijänä Suomessa: kuukausi töitä, yksitoista vapaata ja tulostavoitetta ei ole. Jos halla vie, niin valtio maksaa. Ja verot se maksaa myös, kävi niin eli näin.

Sähköpaimenelle kevät on mieluisa työrupeama. Oman pihan rapsuttelu kesäkuntoon talven jäljiltä unohduttaa lipposet ja niinistöt niin tehokkaasti kuin heitä ei olisi olemassakaan.

Ensi sunnuntaina on Äitienpäivä. Jokainen viettäköön sitä asiaan kuuluvalla hartaudella… Kuten joulurauhan kaava kuuluu.

Tämän tekstin sävy ja sisältö on tehty Paimenettaren tarkassa valvonnassa. Hän kun on sitä mieltä, että politiikka politiikkana - ja Äitienpäivä… on nyt. Vuoden 52 viikosta voi tiemmä uhrata yhden asiallekin - äideille.

Voi kyllä.

Maailman kaikesta pahasta huolimatta on yksi johon voi luottaa: äiti - isolla Äällä. Porvarihallitukset sun muut reformit tuntuvat pikkuasioilta sen rinnalla, että on joku joka ymmärtää - aina. Kävi kuinka kävi.

Olkoon kiitollinen se, jolla äiti vielä on. Valkovuokkoja äideille - ja Äidille. Ja paimenettarelle.