Unkarista haetaan leipää, tupakkaa ja polttoaineita

Serbit vannovat kestävänsä pommituksia vielä kuukausia

- Me emme halua puhua mitään, meillä on muutenkin tarpeeksi vaikeuksia, he sanovat suut ruokaa täynnä.

Naiset näyttävät väsyneiltä ja ovat selvästi kylmissään nuhruisissa vaatteissaan. Hetken kuluttua he kuitenkin jatkavat keskustelua ja lopulta kertovat yhteen ääneen elämästään Zrenjaninin kaupungissa 140 kilometrin päässä Unkarin rajalta.

Zrenjanin on säästynyt NATO:n raskailta pommituksilta naisten mielestä siksi, että kaupungin asukkaista yli 30 prosenttia on unkarilaisia.

Unkarista tuli NATO:n täysjäsen vajaat kaksi viikkoa ennen NATO:n ilmaiskujen alkua. Sota vaikuttaa kuitenkin kaikkien elämään Jugoslaviassa joka päivä.

- Sähköä meillä on vain ajoittain, televisio näkyy silloin tällöin, koulut eivät toimi ja suurin osa silloista on katkaistu, mutta me kestämme vielä tämänkin, sillä olemme kärsineet jo kymmenen vuotta, sanoo leluja työkseen myyvä 31-vuotias Slavica.

Hän lisää nauraen, että serbeillä on yhä vara ostaa leluja lapsilleen, mutta suurin ongelma on tupakan puute.
- Ruokaa meillä on vielä muutamaksi kuukaudeksi. Sen jälkeen emme tiedä, mitä meille tapahtuu, Slavica sanoo.

Slavican mies on Jugoslavian armeijan ilmatorjuntajoukoissa ja 4-vuotias poika odottaa äidin tuliaisia Unkarista.

Osa kosovolaisista voi palata koteihinsa

Naiset sanovat tietävänsä, että serbijoukot tyhjentävät Kosovoa albaaneista ja he pitävät sitä oikeutettuna.

- Kosovo on Serbiaa, jonka albaanit ovat lisääntymällä valloittaneet. Me olemme elättäneet heitä tarpeeksi kauan. Takaisin Kosovoon voivat palata vain ne albaanit, jotka ovat lojaaleja Serbialle, puhuvat serbiaa ja joilla on Jugoslavian passi, Slavica tiivistää naisten yhteisen mielipiteen.

Naiset sanovat, etteivät Kosovon albaanit ole maksaneet veroja Serbialle kymmeneen vuoteen.
- He ovat ansainneet rahaa lähettämällä perheenjäseniään ulkomaille töihin ja rahoilla he ovat ostaneet aseita, joilla he taistelevat meitä vastaan, naiset jatkavat hermostunutta ja alakuloista vuoropuheluaan.

Yhdysvaltain presidenttiä Bill Clintonia naiset pitävät mielipuolena ja ääntään madaltaen samaan kastiin Clintonin kanssa he panevat myös oman johtajansa, liittopresidentti Slobodan Milosevicin.
- Emme ole koskaan kannattaneet Milosevicia, mutta tämä sota on yhdistänyt meidät, naiset sanovat.

Rajan ylittäjistä 70 prosenttia naisia

Slavica ja hänen kolme ystäväänsä ovat tyypillinen näky Unkarin ja Jugoslavian rajalla. Röszken raja-alueen varajohtaja Gabor Eberhardt sanoo, että rajanylittäjistä 70 prosenttia on nykyään naisia, koska 18-60-vuotiaat miehet eivät saa poistua Jugoslaviasta.

Sodan alkamisen jälkeen rajanylitykset ovat pudonneet puoleen. Unkarin ja Jugoslavian rajan ylittää Röszkessä nyt päivittäin hieman yli 3 000 ihmistä, joista valtaosa on Jugoslavian passilla matkustavia naisia ostamassa leipää, tupakkaa ja polttoaineita.

Sekä Unkarin rajalla että alueen pääkaupungissa Szegedisssä tiedetään, että tuhansia, mahdollisesti jopa kymmeniätuhansia Jugoslavian kansalaisia asuu väliaikaisesti Unkarissa.

Viranomaiset eivät kuitenkaan anna minkäänlaisia lukuja peläten niiden lietsovan tunnekuohuja unkarilaisten keskuudessa.
- Heitä (serbejä ja etnisiä unkarilaisia Vojvodinan maakunnasta Serbiasta) on paljon, hyvin paljon, myöntää Szegedin kaupunginjohtajan avustaja Laszlo Toth.

Jugoslaviasta tulleita turvapaikan hakijoita oli maanantaina Unkarin pakolaisviraston kirjoissa runsaat 1 300, joista serbejä on 250, etnisiä unkarilaisia 530 ja albaaneja 450.

Tothin mukaan Szegedissä pyritään palvelemaan myös epävirallisia pakolaisia ja heidän perheitään. Tilanne näkyy mm. täydempinä koululuokkina ja ahtaampina sairaaloina.

Oluttuvan miehet pelkäävät maasotaa

Szegedin kaupungintalolla suunnitellaan Balkanin kriisikeskuksen perustamista. Se olisi linkki Balkanin ja läntisen maailman välissä ja päätehtävä olisi nuorten kouluttaminen ja sellaisen tiedon välittäminen, jonka avulla kyettäisiin estämään alueen uudet kriisit ja mahdollinen kolmas maailmansota.

Samanaikaisesti Röszken oluttuvassa mietitään sitä, miten tämä sota saataisiin loppumaan. Joka yö NATO:n pommikoneiden jylinään heräävät 38-vuotias Laszlo ja 49-vuotias Istvan toivovat NATO:n pian lopettavan sen minkä se aloitti kuusi viikkoa sitten.

- Meillä on sukulaisia rajan takana ja siksi pelkäämme, jos NATO ryhtyy pommittamaan Jugoslaviaa Unkarin lentokentiltä. Maasota on vielä vaarallisempi, sillä Jugoslavian sotilaat ovat vain muutaman kilometrin päässä meistä, miehet sanovat hörppiessään olutta.

Yhä useammat unkarilaiset ovat Laszlon ja Istvanin kanssa samaa mieltä ja pommitusten pitkittyminen on hajottanut myös poliittisen kentän. Oppositiossa olevien sosialistien mielestä Unkarin parlamentin olisi uudelleen harkittava sitä, miten laaja ilmatilan käyttöoikeus NATO:lle tulisi Unkarissa sallia.

- Me emme välitä, mitä nyt tapahtuu. Meille riittää, jos serbeistä jää jäljelle edes Aatami ja Eeva, jotka voivat aloittaa alusta, sanovat Slavica ja hänen ystävättärensä kääntäessään autonsa kohti Jugoslavian rajaa Röszkessä.

STT-IA
7.5.1999