Reitin kunnostus pommien jäljiltä Jugoslaviassa voi viedä vuosia

Tonavan laivaliikenteen katkeaminen kova isku Itä-Euroopan köyhimmille maille

- Viimeksi tästä meni laiva toissapäivänä, kun normaalisti aluksia kulkee kymmenkunta päivässä, sanoo Mohacsin jokipoliisin päällikkö Jozsef Szerencses.

Szerenczesin mukaan NATO:n pommitusten alkaminen ja Novi Sadin tärkeimmän sillan räjäyttäminen jokiuomaan pysäytti Mohacsiin maalis- ja huhtikuun vaihteessa 75 alusta, joista valtaosa on vähitellen kääntynyt takaisin Tonavan yläjuoksulle.

Jokireitin tukkeutuminen aiheuttaa miljardien markkojen tappiot laiva- ja laivausyhtiöille sekä jokivarren valtioiden talouksille ja yrityksille. Eniten kärsivät Itä-Euroopan köyhimmät valtiot, erityisesti Ukraina, Romania ja Bulgaria, jotka käyttivät halpaa vesireittiä kuljettaessaan teollisuuden raaka-aineita ja maataloustuotteita Länsi-Euroopan markkinoille.

Kuljetuksille joudutaan nyt etsimään vaihtoehtoja rauta- ja maanteiltä, joiden suorin reitti ennen sotaa kulki halki Jugoslavian. Esimerkiksi Bulgarian viennistä peräti 60 prosenttia kuljetettiin Serbian kautta.

Nyt rekat joutuvat kiertämään Jugoslavian. Tiestö Ukrainassa, Romaniassa ja Bulgariassa on kehno, ja viime viikkoina räjähdysmäisesti kasvanut liikenne tukkii tullit. Esimerkiksi Romanian ja Bulgarian rajalla rekat joutuvat odottamaan jopa kymmenen päivää päästäkseen maasta toiseen.

Sota vie joka toisen tonnin

Myös Unkarissa, Itävallassa ja Slovakiassa Tonavan katkaisu koetaan katastrofaalisena. Tonavan rahtiliikenteestä vastaavat yritykset pelkäävät, ettei Atlantilta Mustalle Merelle virtaava 2 400 kilometriä pitkä vesireitti enää koskaan toivu sodan jäljiltä entiselleen.

Tonava ei ehtinyt toipua kunnolla edellisestäkään sodasta ja sen vuoksi Jugoslavialle langetetusta kansainvälisestä taloussaarrosta, jolloin rahtiliikenne putosi neljännekseen huippuvuodesta 1987, jolloin Tonavaa pitkin kulki 100 miljoonaa tonnia rahtia. Viime vuonna rahdin määrän arvioitiin olleen 40 miljoonaa tonnia.

- Sota vie meiltä nyt joka toisen tonnin. Olemme kärsineet jo 1,7 miljardin forintin (4,3 milj. mk) tappiot, sanoo Budapestissa toimivan laivaus- ja kuljetusyhtiö Portolanin johtaja Botond Szalma.

Portolanin asiakkaille aiheutuvista lisäkustannuksista Szalma käyttää esimerkkinä itävaltalaista yritystä, joka tuo Tonavaa pitkin 2 miljoonaa tonnia terästä vuodessa. Kuljetusten siirtäminen maantielle merkitsee kahden dollarin lisäkustannusta tonnilta, yhteensä 4 miljoonaa dollaria.

Kuka korvaa, kuka korjaa?

Johtaja Botond Szalma sanoo, että vaikka sota loppuisi huomenna, niin Novi Sadin pommitettujen siltojen nostamiseen Tonavasta menee aikaa vähintään puoli vuotta.

- Luultavasti siihen menee paljon enemmän, sillä Jugoslavian viranomaiset tuskin kiirehtivät NATO:n tuhoamien siltojen korjaamista, Szalma sanoo.

Hän epäilee myös, että Tonavan siltojen nostamiseen ei löydy riittävästi kansainvälistä apua.
- Ja kauniista puheista huolimatta ainakin laiva- ja laivausyritykset saavat itse kantaa tappionsa, niitä ei kukaan korvaa, se nähtiin viime sodan jälkeen, Botond Szalma sanoo.

STT-IA
7.5.1999