Viipurin suojeluskuntapiirin miehet seisoivat uljaasti vainotien vartijoina

Näin kirjoitti vuosina 1931-37 tasavallan presidenttinä toiminut P.E. Svinhufvud tervehdyksessään piirin suojeluskuntalaisille. Päivätessään kehotuksen 28. tammikuuta 1939 Svinhufvud ei saattanut aavistaa, että jo kymmenen kuukauden kuluttua Suomi jälleen taistelisi olemassaolostaan. Syttyi talvisota.

- Kovia on Karjala kokenut; hamasta muinaisuudesta saakka se on ollut vainotantereena. Uljaasti sen kansa on aina puolustautunut vihollista vastaan, ja niinpä Suomen käydessä viime taisteluaan, vapaussotaansa, Karjala kunniakkaasti suoritti osansa tässä kamppailussa.

Viipurin suojeluskuntapiirin kunniajäsenen Svinhufvudin tervehdys julkaistiin Etelä-Karjalan maanpuolustushistoriasta kertovassa Vainotien vartijat -kirjassa. Teos tuli myyntiin loppukesällä 1939, ja suurin osa painoksesta tuhoutui Viipurin pommituksissa.

Kirjan kirjoitti Viipurissa lehtorina toiminut Kalle Väänänen. Hänet tunnettiin mm. savolaisen murteen taitajana ja laulujen sanoittajana. 550-sivuinen teos perustui arkistotietoihin ja 152 henkilön haastatteluihin.

Viipurin Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -piirin Perinnekilta ry on nyt julkaissut kirjasta näköispainoksen. Karjala -lehden kustantaman teoksen myötä halutaan kunnioittaa edellämainittujen järjestöjen merkittävää vapaaehtoista maanpuolustuksellista toimintaa maamme itsenäisyyden vaikeissa alkuvaiheissa.

Vainojen vuosituhat ja jääkäriliike

Yksi suojeluskunta-aatteen aktiivisista sanansaattajista Etelä-Karjalassa oli urheiluväen hyvin tuntema maisteri Lauri Pihkala. Toiminnan ensimmäisessä vaiheessa ryhdyttiin perustamaan ns. "palokuntia".

Toisaalta taistelujärjestöt naamioitiin urheilu- tai voimisteluseuroiksi. Suojeluskuntien perustamisessa koettiin alkuvaiheissa myös runsaasti vaikeuksia.

Vainotien vartijat kertoo suojeluskuntien perustamisesta ja johtajista, aseiden hankinnasta ja koulutuksesta sekä toiminnasta vapaussodan aikana. Niin ikään selostetaan naisten osuutta vapaussodassa ja sen valmisteluissa sekä myöhemmin Lotta-Svärd-yhdistyksen vakiinnuttamista.

Vapaussodan jälkeiseen aikaan kuuluu mm. osanotto heimokansojen vapaustaisteluihin. Yksinomaan Viipurin suojeluskunnasta lähti talvella 1919 melkein kokonainen konekiväärikomppania Aunukseen.

Suojeluskuntalaitos vakinaistettiin 1927

Vuonna 1919 Turun suojeluskuntaan liittynyt P.E. Svinhufvud siirtyi seuraavana vuonna Luumäen suojeluskuntaan, joka kuului Viipurin piiriin. Ukko-Pekan hyvä ampumistaito tunnettiin kautta maan, ja hän voittikin suojeluskuntansa edustajana useita kilpailuja. Vuonna 1925 Svinhufvud kutsuttiin Viipurin suojeluskuntapiirin kunniajäseneksi.

Viipurin piiriesikuntaan on kuulunut myös presidentti Lauri Kristian Relander, joka tosin tuolloin oli vielä Viipurin läänin maaherrana. 1920-luvulla vieraili Viipurin piirissä upseereja mm. Tanskasta, Englannista ja Norjasta.

- Minun mielestäni muodostaa suojeluskunta nykyään suurimman rauhantakeen Suomessa, mahdollisesti myös koko Itämeren alueella. Näin totesi Suomen hallituksen kutsuman englantilaisen sotilaslähetystön johtaja, kenraali Kirke esitelmöidessään matkansa jälkeen Lontoossa.

Kalle Väänänen on kirjoittanut Vainotien vartijat -kirjan alkulauseen Viipurissa joulukuussa 1938. Perinnekillan on tarkoitus saada aikaan uusi, erillinen historiateos suojeluskuntien toiminnasta viimeisen rauhanvuoden 1939 alettua.

Siinä selostetaan mm., miten Kannaksen vapaaehtoisten linnoitustöiden organisaatio rakentui suojeluskuntiin ja miten suojeluskunnat olivat mukana elokuun 1939 suuressa sotaharjoituksessa.

Kirja on kertomus myös toiminnan katkerasta lopettamisesta ja selvitys siitä, miten suuren materiaalisen tuen suojeluskunnat antoivat taistelevalle kenttäarmeijalle. Viipurin piiristä tulee kirjaan yksityiskohtainen selvitys.

STT-IA
7.5.1999