Väkivallan malli on juurtunut sitkeästi suomalaiseen perheeseen

Äidin leukamurtumaa korjaillessa voi käydä ilmi, että puoliso aloitti lyömisen jo ennen naimisiin menoa. Lapset eivät pieninä nähneet lyömistä, mutta nyt murrosikäisinä niillä vasta ongelmia onkin.

Kyllä pienetkin lapset ymmärsivät, mistä oli kyse, sanoo lääkäri. Väkivallan malli kulkee perheissä ja lapset oppivat sen kotona myös livenä, eivät vain televisiosta.

Ruotsissa erityiseen naisrauhapakettiin on tänä vuonna osoitettu 40 miljoonaa.

Suomessa saatiin pitkän käsittelyn jälkeen voimaan lähestymiskielto, jonka tarkoituksena on yhteiskunnan taholta viestittää, että väkivaltaisesta suhteesta lähtenyttä ei saa kostoksi häiritä, uhkailla tai hakata henkihieveriin. Rahaa erityisiin pahoinpideltyjä naisia auttaviin toimintaohjelmiin liikenee yhä hyvin niukasti, jos ollenkaan.

Tytöt, varokaa lyövää poikaystävää

- Tämä viesti pitäisi juurruttaa etenkin nuorten tyttöjen mieliin, sanoo dosentti Anna-Lisa Söderholm, joka Helsingin yliopistollisen keskussairaalan osastonlääkärinä näkee minkälaisia vammoja väkivaltaiset kumppanit aiheuttavat toisilleen.

Tuore, viittä tuhatta suomalaisnaista koskenut tutkimus Usko, toivo, hakkaus on osaltaan tuonut lisätietoa naisiin kohdistuvasta väkivallasta.

Aikuisista naisista 40 prosenttia ollut elämänä aikana väkivallan uhrina, 14 prosenttia heistä eli 122 000 naista viimeksi kuluneen vuoden aikana.

Pahoinpitelyn uhrina kuolee vuosittain 30 naista. Alle 15-vuotiaista tytöistä joka kolmas on kokenut väkivaltaa tai seksuaalista häirintää, näistä 16 prosenttia on raiskattu.

Suomalainen mies pahoinpitelee noin puoli miljoonaa kertaa vuodessa.

Erokaan ei aina pelasta

Väkivaltaa oman puolison taholta pelkää vain kymmenisen prosenttia naisista. Yli 20 prosenttia naisiin kohdistuvasta väkivallasta on oman partnerin aiheuttamaa.

Väkivaltaisissa parisuhteissa 70 prosentissa tapauksista väkivalta on alkanut ennen pariskunnan muuttoa yhteen tai avioliiton solmimista. Siksi nuoria tyttöjä halutaan varoittaa tuudittautumasta rakkauden kaiken muuttavaan voimaan.

Söderholmin mukaan on erittäin hyvä asia, että suomalainen nainen pyrkii hakeutumaan pois väkivaltaisesta suhteesta hakemalla eroa. Valitettavasti hän ei sillä vielä vältä väkivaltaa, sillä ex-partnereiden osuus pahoinpitelyistä on erittäin suuri.

Puolet väkivaltaisesta suhteesta irrottautuneista naisista on joutunut entisen kumppaninsa pahoinpitelemäksi.

Vuoden alusta voimaan astunut lähestymiskieltolainsäädäntö tuli asiantuntijoiden mukaan tarpeeseen, sillä tähän mennessä lähestymiskieltoja on haettu jo yli 200, kun alun perin ennakoitiin koko vuoden tarpeeksi noin sata.

Miesten tappelut tasa-arvoisempia

Söderholm muistuttaa, että miehiin kohdistuvat pahoinpitelyt ovat toki paljon yleisempiä verrattuna naisten pahoinpitelyihin. Ne ovat kuitenkin seurauksiltaan erilaisia. Miesten keskinäisten tappelujen vammat hoidetaan, ja sitten he jatkavat itsenäistä elämäänsä mahdolliseen seuraavaan tappeluun.

Kyseessä ei siten ole jatkuva valta- ja alistussuhde toiseen ihmiseen. Vielä harvemmin kyse on seksuaalisesta väkivallasta, joka erittäin usein liittyy naisiin kohdistuvaan väkivaltaan.

Suurin osa naisten saamista vammoista on lääketieteellisesti lieviä, vaikka Söderholm voi näyttää kauhistuttavia kuvia hammasvammoista, poskiluu- ja leukamurtumista, sinertävistä kyljistä ja kuristusjäljistä kaulalla jne.

Naiset hakeutuvat hoitoon yleensä vasta, kun vamma on näkyvä tai toiminnallisesti haittaava. Kolmasosa vammoista on mustelmia, mikä saattaa kuulostaa lievältä. Puoli päätä sinisenmustaa, turvonnutta mustelmaa ei kuitenkaan näytä lievältä.

Psyykkiset vammat vaikuttavat vuosikausia

Puolet heistä vihaa lyövää partneriaan, mikä on Söderholmin mielestä myönteinen reaktio. Runsas 40 prosenttia pelkää, lähes yhtä moni on masentunut, itsetunnoltaan pysyvästi kolhiintunut tai häpeissään. Viidenneksellä on selviä vaikeuksia keskittyä työhön ja toimiinsa perheyhteisön ulkopuolella.

Anna-Lisa Söderholm puhuukin pahoinpideltyjen naisten monivammaisuudesta. Väkivaltaisessa parisuhteessa saadut vammat ovat luonteeltaan fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia ja juridisia.

Psyykkisistä ongelmista kärsivät lapset tulevat hyvin usein perheistä, joissa on lyöty. Alkoholinkäyttö liittyy moniin pahoinpitelytilanteisiin, mutta Söderholmin näkemyksen mukaan alkoholi ei ole syy pahoinpitelyyn. Alkoholinkäyttö voi toimia kylläkin laukaisevana tekijänä väkivallan käynnistymisessä.

Suora kysymys koetaan helpotuksena

Tämän ns. Ansa-projektin lähestymistapa on sinänsä yksinkertainen, mutta vaativa. Hoitoon tulevalta naiselta kysytään vammojen perusteella suoraan, onko sinua lyöty, potkittu tai kuristettu. Aikaisemmin terveydenhuoltohenkilökunta on arastellen pohtinut voiko näin tehdä.

Kuitenkin he näkivät, että samat naiset saattoivat tulla potilaiksi yhä uudestaan.
- Useimmiten nainen on helpottunut voidessaan puhua asiasta, Söderholm kertoo. Tämän jälkeen häntä voidaan entistä paremmin yhteistoimin eri viranomaisten kanssa auttaa.

Suomessa väkivaltaa on "sallittu" perheissä viime vuosikymmeninä toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa:

Kotikuritus kiellettiin Suomessa vuonna 1970.
Ruotsissa noin sata vuotta aikaisemmin.

Insestiuhrien rangaistavuus poistettiin Suomessa 1971.
Ruotsissa 1937.

Väkisin makaaminen avioliitossa muuttui rangaistavaksi teoksi Suomessa 1994.
Ruotsissa 1962.

Pahoinpitely muuttui yleisen syyttäjän alaiseksi Suomessa 1995.
Ruotsissa 1982.

Lähestymiskieltolainsäädäntö astui voimaan Suomessa vuoden alusta.
Ruotsissa kymmenisen vuotta sitten.

MARGIT HARA
7.5.1999